Tommi Vähä-Eskeli, 26, tiesi jo nuorena, että hän haluaa jatkaa sukutilaa. Kun muut olivat kesällä kylillä, hän ajoi traktorilla ja teki rehua.
Työn makuun päästyään siltä tieltä ei ollut paluuta. Moni suomalainen vain ei tiedä, millaista nykyaikaisella maatilalla on nykyään tehdä työtä.
– Monet pitävät maataloutta takapajulana. Ajatellaan esimerkiksi, ettei traktoreissa voi olla automaattista ilmastointia, vaikka ne ovat yhtä älykkäitä koneita kuin autot. Toiset taas ajattelevat, että maatilalla suunnilleen lypsetään vielä käsin. Lypsyrobotin näytteenotin on kuin pienoislaboratorio, Vähä-Eskeli kertoo.
Ja bisnes on yhä useammin kaukana nappikaupasta.
Tommi Vähä-Eskeli on tekemässä viiden muun osakkaan kanssa kuuden miljoonan euron investointia Ikaalisiin Pirkanmaalle.
Samalle tontille rakennetaan uudet eläintilat kahden eri osakeyhtiön 600 lypsylehmälle ja sadalle vasikalle. Yhteen laskettu liikevaihto on vuosittain arviolta 2,8 miljoonaa euroa. Suurnavetan pitäisi valmistua joulukuussa.
Tilat ovat yhä suurempia
Maitotilojen määrä on pudonnut Suomessa vuodesta 1990 viidennekseen, mutta maidontuotanto on pysynyt lähes samana. Jäljelle jäävät tilat ovat entistä suurempia.
Viime vuonna Suomessa oli vajaat 47 000 maatalous- ja puutarhayritystä. Tilojen määrä vähenee vuosittain noin tuhannella.
Kun yksi yrittäjä lopettaa, muut ottavat yleensä hänen pellot viljeltäväkseen. Kymmenen vuotta sitten keskipeltoala oli 35 hehtaaria, nyt se on lähes 50 hehtaaria.
Tilan kasvattaminen on yksi keino reagoida maatilojen huonoon kannattavuuteen.
Vuonna 2016 maatilan keskimääräinen tulos maataloudesta oli noin 17 500 euroa. Se on kaukana keskituloisen tuloista.
"Tietää ainakin, minkä takia herää töihin"
Ikaalisissa asuvat Kuortit ja Vähä-Eskelit päättivät tehdä toisin. Tänä vuonna valmistuu navetta, joka on Tommi Vähä-Eskelin tietojen mukaan Suomen suurimpia.
Samalla tontilla on kaksi osakeyhtiötä, joista kummallakin on 300 lypsylehmää. Muutos on iso, koska kummallakin maitotilalla on nyt toistasataa lehmää.
– Tulevaisuutta ajatellen olemme varmemmalla pohjalla, koska vastuu on jaettu useammille hartioille.
Osakkaita on kuusi: kolme nuorta viljelijää ja kolme heidän vanhempaansa. Jokaisella on projektissa oma vastuunsa, yksi vastaa rakennushankkeesta, toinen eläinten hankinnasta.
Tommi Vähä-Eskeli on puolestaan keskittynyt esimerkiksi paperitöihin. Keskiviikkona hän istuu toimistotyössä tietokoneella kuin kuka tahansa suomalainen työntekijä. Mitä nyt kuuden miljoonan euron investointi on isompi kuin monella muulla.
– Tietää ainakin, minkä takia herää töihin, hän naurahtaa.
Itsensä johtaminen tärkeää myös
Samaan aikaan kuin tiloista tulee yhä isompia, niitä aletaan johtaa yhä ammattimaisemmin. Monessa maatalouden osakeyhtiössä on jo nimetty ammattijohtaja.
Pro Agrian omistajavaihdosasiantuntija Mika Hirvijoki kertoo, että tilojen kasvaessa työvoimaksi palkataan ulkopuolisia työntekijöitä. Tämä tarkoittaa sitä, että viljelijä tarvitsee myös henkilöstöjohtamisen taitoja.
– Enää pelkkä perusviljely ei riitä, johtamistaitoja tarvitaan yhä enemmän, Hirvijoki sanoo.
Pro Agrialta kysytään nykyään usein johtamisen konsultointia ja koulutusta. Viljelijöitä koulutetaan Lean-periaatteisiin, jotka periytyvät japanilaisen Toyotan autotehtailta.
Ison tilan yrittäjän pitää myös osata ostaa työtä. Koneet ovat niin kalliita, ettei niitä kannata hankkia yksittäistä tilaa varten, vaan työ täytyy ostaa urakoitsijalta.
Hirvijoella on itsellään yli 200 hehtaaria peltoa ja toistasataapäinen luomukarja. Hän tietää, että hyvistä työntekijöistä on pulaa. Palkan lisäksi myös työolot ja viihtyvyys vaikuttavat työntekijöiden pysyvyyteen. Tänä kesänä on puhuttu esimerkiksi marjatilojen vaikeuksista saada työvoimaa.
Isolla maatilalla itsensä johtamisesta on tullut yhä tärkeämpää. Kun asuu työpaikalla, työt voivat olla mielessä yötä päivää.
– On pidettävä huoli omasta jaksamisesta ja erotettava työ ja vapaa-aika. Jos tärkein resurssi, yrittäjä, palaa loppuun, tilan kannattavuus ei auta, Hirvijoki sanoo.
Strategiaa voi joutua muuttamaan
Vähä-Eskeleiden ja Kuorttien suurnavetta tarjoaa työtä kuuden yrittäjän lisäksi neljälle tai viidelle työntekijälle.
Vanhastaan maatiloilla on oltu töissä aamulla neljä tuntia ja illalla neljä tuntia. Suurnavetassa on toisin. Tommi Vähä-Eskelin mukaan heidän tilalleen tulee aamu- ja iltavuorot eli työntekijä voi olla töissä kahdeksan tuntia putkeen.
– Tämä helpottaa työvoiman saantia, hän uskoo.
Tommi Vähä-Eskeli aikoo itsekin siirtyä uudessa navetassa työvuoroihin.
Yksi yrittäjistä keskittyy suurnavetassa henkilöstöasioihin. Maatilaa johdetaan kohta vähän kuin pörssiyhtiötä.
– Yrittäjän aikaa menee enemmän asioiden hoitamiseen, ennakointiin. On suuri vastuu, jos on paljon työntekijöitä ja on kyse monesta elämästä, Vähä-Eskeli sanoo.
Johtamisella on iso merkitys maatilan menestykseen.
– Täytyy olla strategia ja tarvittaessa muuttaa sitä, Vähä-Eskeli kuvaa.
Tulevan suurnavetan osakkaat ovat muutaman vuoden aikana käyneet useastikin maailmalla hakemassa oppia, että osaisivat välttää karikot omassa hankkeessaan.
Suomessa todella isot maatilat ovat vielä harvinaisia, joten Vähä-Eskeli kävi työmatkalla Italiassa katsomassa isoa maatilaa ammattimielessä.
– Ehdimme onneksi juuri koronan alta pois, hän sanoo.
Aikaa myös lomalle
Kumppaneiden ansiosta yrittäjä pystyy tekemään työmatkoja ja pitämään myös lomaa.
Monella on mielikuva viljelijästä, joka ei juuri lomia pidä. On totta, että Vähä-Eskelinkin työpäivät venyvät kellon ympäri, jos sää on hyvä.
Vastapainoksi Tommi Vähä-Eskeli on ollut kuitenkin tänä keväänä yhteensä kolme kertaa ulkomailla
– Isossa yhtiössä voi pitää lomia, koska pystyy luottamaan kumppaneihin.
Mitä ajattelet maatalouden keskittymisestä yhä isompiin yksiköihin? Voit keskustella aiheesta la 11.7. klo 23 asti.
