Keväällä 2010 13-vuotias Sanni Laine tunsi itsensä väsyneeksi ja sai raivokohtauksia, joita pelästyi, sillä ei tunnistanut itseään tauluja seinältä heittelevästä käytöksestään.
Väsymys ja outo käytös pistettiin murrosiän pikkiin, kunnes Laine kaivoi itselleen diagnoosin netistä. Julkisuuteen oli noussut kokemuksia sikainfluenssarokotteen laukaisemasta narkolepsiasta. Saman rokotteen Laine oli saanut joulukuussa 2009.
Kesäkuussa 2012 Sanni Laine sai diagnoosin: narkolepsia-katapleksia. Narkolepsia on aivosairaus, jolle luonteenomaista on väsymys ja nukahtelualttius. Sen oireisiin kuuluu myös katapleksia, joka tarkoittaa sitä, että voimakkaassa tunnetilassa lihakset pettävät akillisesti.
– Olin helpottunut, että jotain apua oli saatavilla, ja että siihen ei kuole. Se oli helpotus, kertoo nyt 24-vuotias Laine.
Diagnoosin saamisen jälkeen piti löytää sopiva lääkitys. Laine joutui kokeilemaan useita, ennen kuin sopiva lopulta löytyi.
Alun helpotukseen sekoittui myös katkeruutta.
– Miksi juuri minä? Miksi tällainen rokote on tuotu markkinoille?
Reilut kymmenen vuotta sitten Pandemrixilla rokotettiin lähes kolme miljoonaa suomalaista. Rokote myötävaikutti narkolepsian puhkeamiseen parilla sadalla lapsella ja nuorella, joilla oli perinnöllinen alttius sairauteen.
Vielä tänäkään päivänä tiedeyhteisö ei ole päässyt yksimielisyyteen siitä, mikä oli pandemrix-rokotteen rooli narkolepsian synnyssä, sanoo THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek.
– Silloinkin pyrittiin varmistamaan, että niin ei kävisi. Kun kyseessä on harvinainen haitta, jonka mekanismista ei ole tietoa etukäteen, ei kukaan osannut ajatellakaan sellaista.
Narkolepsian ilmaantuvuus oli ennen pandemiaa 1:100 000. Jotta tämä signaali olisi havaittu, kolmannen vaiheen tutkimuksissa rokotetta olisi pitänyt testata 300 000 ihmisellä.
– Rokotteella oli vaikutus narkolepsian puhkeamiseen suomalaisnuorilla, mutta sen lisäksi tarvittiin perimää ja mahdollisia muita tekijöitä, sanoo Nohynek.
Rokotteen markkinoille tuominen ja laajassa käytössä pitäminen vaatii lääkeviranomaisilta jatkuvaa arviointia rokotteen hyödyistä ja haitoista. Myyntiluvan saavat rokotteet, joiden hyödyt ovat huomattavan paljon suuremmat haittoihin verrattuna, selittää Nohynek.
Narkolepsiatapausten noustua esille Euroopan lääkeviranomainen piti edelleen Pandemrix-rokotteen myyntiluvan voimassa. Sen hyödyt katsottiin edelleen haittoja suuremmiksi.
Rokotukset aloitettiin samaan aikaan, kun epidemia Suomessa alkoi, ja vähän yli puolet suomalaisista otti rokotteen.
Noin 500 000 suomalaista sairasti sikainfluenssan, ja 44 kuoli sen aiheuttamaan tautiin vuosina 2009–2010.
Nyt 24-vuotias Sanni Laine sanoo, ettei ole enää katkera sairautensa takia.
– Jonkun oli saatava narkolepsia, jotta pystyttiin suojaamaan isompi osa sikainfluenssalta.
"En ole ehkä ensimmäisenä jonossa sitä ottamassa"
Kuluva vuosi on ollut Sanni Laineelle kiireistä aikaa. Laineen nelihenkinen perhe muutti keväällä omakotitaloon Lempäälään ja remontoi talosta itselleen kodin.
Laine on syksyn aikana miettinyt, ottaisiko hän koronarokotteen, jos sellaista hänelle tarjottaisiin. Tai rokottaisiko hän perheen pojat, joista toinen täyttää kohta neljä vuotta, toinen puolitoista.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreen kyselytutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista (64 %) ottaisi koronarokotteen, jos sellainen tulee ja sitä suositellaan. Joka viides taas sanoo, ettei ottaisi rokotetta.
Rokotushalukkuus kasvaa iän myötä. Ne, jotka ovat taudin kannalta suurimmassa vaarassa, suhtautuvat rokotteisiin myönteisemmin. Nuorimmasta ikäryhmästä (18–29-vuotiaista) hieman alle puolet ottaisi rokotteen.
– En ole rokotteita vastaan missään nimessä. Lapsille on otettu kaikki rokotusohjelman rokotteet. Paljon täytyisi kuitenkin miettiä. En ole ehkä ensimmäisenä jonossa sitä ottamassa, sitä on mielestäni tutkittu niin vähän, Laine sanoo.
Sanni Laine lopetti narkolepsialääkityksen noin 4,5 vuotta sitten ennen ensimmäistä raskauttaan. Sitä ennen työskentely ravintola-alalla oli ollut mahdollista lääkityksen avulla. Lääkkeet kuitenkin veivät Laineelta tunteet ja lääkityksestä huolimatta työpäivät veivät puolestaan Laineesta mehut.
– Elin ihan zombina. Minulla ei ollut minkäännäköisiä tunteita, ei tullut suurta iloa eikä mikään kyllä itkettänytkään. Ne veivät kyvyn tuntea.
Nyt kahden lapsen kotiäitinä Laineen olo on jaksavaisempi. Perheessä otetaan päiväunet joka päivä ja iltaisin Laine menee aikaisin nukkumaan. Lasten kanssa touhuamiseen riittää virtaa.
– Ei ole tällä hetkellä mitään, mikä haittaisi arkea.
Vuoden päästä perheen poikien on tarkoitus mennä päiväkotiin, ja Sanni Laine aikoo kokeilla, riittävätkö voimat työntekoon.
– Täyttä kahdeksan tunnin työpäivää tuskin pystyn koskaan tekemään. Pitää kokeilla, miten jaksaa perhearjen. Sitä en enää halua, että tulen töistä kotiin ja menen suoraan nukkumaan. Pitää jaksaa olla äiti lapsille, Laine sanoo.
Lue myös:
Mikrosiruja koronarokotteessa? Näin perätön tieto rokotteista leviää koronaepidemian myötä
