Paroni Walter Rothschild tiedettiin huonoksi bisnesmieheksi. Vuonna 1931 hän teki kuitenkin niin surkeat kaupat, ettei sitä voinut uskoa todeksi.
Maailmanhistorian ehkä rikkaimpaan perheeseen kuuluva paroni luopui elämäntyöstään 225-tuhannen dollarin pilkkahintaan.
280 000 täytettyä lintua laivattaisiin paronin yksityismuseosta Lontoon liepeiltä New Yorkiin alle dollarin kappalehintaan.
Käypä hinta olisi ollut vähintäänkin kymmenkertainen. Kokoelman hankkinut American Museum of Natural History saattoi onnitella itseään hyvistä kaupoista.
Amerikkalaismuseosta oli kerta heitoilla tullut maailman suurimman täytettyjen lintujen yksityiskokoelman omistaja. Pelkästään pakettien avaamiseen kului toista vuotta.
Walter Rothschildille kauppa tarkoitti lopun alkua. Paronin veljentyttären mukaan "Walter pieneni silmissä. Hänestä tuli väsynyt ja hajamielinen. Elämään oli tullut talvi, ja linnut olivat lentäneet pois."
Muutaman vuoden kuluttua paroni Walter Rothschild kuoli.
Syy omalaatuiseen kauppaan paljastui kuitenkin vasta vuosikymmeniä myöhemmin, kun Miriam Rothschild löysi setänsä jäämistöstä joukon häijyjä kirjeitä.
Pankkiiri, joka rakasti täytettyjä lintuja
Lionel Walter Rothschild (1868–1937) syntyi Britannian juutalaiseen mahtiperheeseen.
Hänen esi-isäänsä pidetään modernin pankkitoiminnan aloittaja. Toinen esi-isä oli rahoittanut Englannin menestyksekkään sodan Napoleonia vastaan. Myös Suezin kanavan ja Rhodesian yksityisvaltion taustalla oli Rothschildin pankin rahaa.
Lontoon ohella suvulla oli haarakonttoreita ympäri Eurooppaa.
Esikoisena Walter Rothschildin odotettiin ottavan dynastian johtoonsa.
Poika oli kuitenkin kiinnostunut täytetyistä eläimistä.
Walterin ollessa 4-vuotias perhe muutti Lontoosta noin 50 kilometrin päässä sijaitsevaan Tringin pikkukaupunkiin. Taloa ympäröivässä puutarhassa pikkupoika näki lintuja, hyönteisiä ja nisäkkäitä. Ja lumoutui.
Innostus muuttui astetta vakavammaksi, kun Walter pistäytyi naapurissa asuneen Alfred Minallin luona. Minall harrasti viktoriaanisella ajalla varsin suosittua taksidermiaa, eläinten täyttämistä. Paja oli täynnä elävännäköisiä, luonnollisessa asennossa olevia eläimiä.
Seitsenvuotias Walter tiesi, mitä tahtoi. Hän marssi vanhempiensa luo ja ilmoitti perustavansa eläinmuseon.
Walter Rothschildin suhde vanhempiinsa oli ilmeisen hankala. Äiti oli voimakastahtoinen ja ylisuojeleva, eikä Walter aikuisenakaan päässyt irti hänen vaikutuspiiristään.
Isänsä hyväksyntää poika ei koskaan saavuttanut, sillä kovasta yrityksestä huolimatta hän ei sopeutunut pankinjohtajaksi. Holtiton rahankäyttö johti lopulta siihen, että isä teki Walterin perinnöttömäksi.
Walter Rothschildia kiinnostivat kasvit, eläimet ja niiden keräily. Isän toiveista huolimatta harrastus ei pojan vartuttuakaan osoittanut laantumisen merkkejä – päinvastoin.
10-vuotiaana Walterilla oli jo pieni kokoelma puutarhan varastorakennuksessa. Muutama vuosi myöhemmin hän oli valjastanut avustajien joukon kasvattamaan sitä. Ja parikymppisenä Walter Rothschildin kokoelmassa oli jo 46 000 täytettyä eläintä.
21-vuotislahjaksi hän sai vanhemmiltaan oman museorakennuksen – ilmeisesti lohdutuksena siitä, että Walter joutui tuolloin astumaan perheyrityksen palvelukseen.
Museon yhteydessä oli myös täysimittainen eläintarha. Rothschildien puutarhassa käyskenteli strutsin sukuisia emuja ja kasuaareja, kenguruita, jättiläiskilpikonnia sekä hevosen ja seepran risteytys sebroidi.
Eksoottinen ja eriskummallinen oli 1800-luvun lopussa suurta huutoa ja Walter Rothschildin yksityisestä eläinmuseosta tuli välitön hitti. Eläinmaailman ihmeitä kävi katsomassa vuosittain 30 000 ihmistä.
Yksityinen eläintarha oli vallan merkki
Yksityiset eläintarhat ja eläinkokoelmat olivat jo muinaisista ajoista lähtien olleet rikkaiden tapa näyttää mahtia.
Egyptistä ja Mesopotamiasta on löytynyt lähes 5000 vuotta vanhoja seinämaalauksia, joissa kuvataan kirahveja, norsuja, delfiinejä, karhuja ja muita eksoottisia eläimiä, joita rahdattiin matkojen takaa rikkaiden kokoelmiin.
Walter Rothschildilla oli parhaimmillaan 400 palkollista ympäri maailman metsiä pyydystämässä täydennystä hänen kokoelmaansa. Itse hän ei juurikaan liikkunut pois Tringistä.
Myös ensimmäinen nykyaikainen eläintarha perustui yksityiskokoelmiin. Ranskan vallankumouksen pyörteissä kuningas menetti paitsi päänsä, myös eläinkokoelmansa. Siitä tuli osa vuonna 1793 perustettua ja yhä toiminnassa olevaa Pariisin eläintarhaa, Ménagerie du Jardin des Plantes`ia.
Nykyaikaiseksi sen tekee valistusaatteen mukanaan tuoma idea eläintarhasta tutkimuksen ja tieteen palvelijana, ei vallan merkkinä.
Yksityiset eläintarhat eivät ole vieraita meidänkään aikanamme. Esimerkiksi popin kuninkaalla Michael Jacksonilla ja huumeparoni Pablo Escobarilla oli ménagerie, oma yksityinen eläintarhansa.
Paronin ongelmalliset naissuhteet
Keräilijänä Walter Rothschild nauttii nykytutkijoiden arvostusta.
Rothschild ja hänen kanssaan työskennelleet biologit tutkivat, lajittelivat ja nimesivät valtavan määrän eläimiä ja kasveja. Rothschildin mukaan on nimetty kymmenittäin lintuja ja hyönteisiä, kolme hämähäkkiä ja tunnetuimpana rothschildinkirahvi.
Työllään he vahvistivat Charles Darwinin muutama vuosikymmen aiemmin kehittelemän evoluutioteorian asemaa.
Rothschildin kokoelma muodostaa yhä keskeisen osan niin Yhdysvaltojen kuin Britanniankin Luonnontieteellisten museoiden kokoelmista. Tringin museo on tätä nykyä osa Britannian Luonnontieteellistä museota.
Siinä missä keräilijä-Rothschild oli pedantti, paroni Rothschildin yksityiselämä oli holtitonta.
Rothschildilla oli tapana heittää laskut suureen koriin ja unohtaa ne sinne. Korin täytyttyä hankittiin uusi. Boheemi taloudenpito johti lopulta siihen, että Rothschild siirtyi syrjään perheyrityksestä, hänen muotokuvansa poistettiin pääkonttorista ja hänet tehtiin perinnöttömäksi.
Myös naissuhteet olivat hankalat. Paroni ei koskaan mennyt naimisiin. Rakastajattaria hänellä kuitenkin oli ja niihin liittyy jutun alussa kerrottu epäedullinen kauppa.
Sedästään elämäkerran kirjoittanut Miriam Rothschild löysi joukon kirjeitä, joista paljastui 40 vuotta jatkunut kiristys.
Rothschildin entinen rakastajatar uhkasi paljastaa suhteen, jollei paroni maksa lunnaita. Rothschildillä oli samaan aikaan kaksi muutakin naissuhdetta, jotka kaikki hän yritti pitää salassa, paitsi naisilta, erityisesti äidiltään.
Menetettyään perintönsä Rothschildilla ei lopulta ollut muuta keinoa kuin myydä lintukokoelmansa.
Miriam Rothschild, tunnettu biologi, julkaisi elämäkerran kiristystietoineen vasta vuonna 1983. Kiristäjän henkilöllisyyttä kirjassa ei paljasteta, mutta häntä kuvaillaan "lumoavaksi, nokkelaksi, yläluokkaiseksi ja häikäilemättömäksi".
Eksentrisen, seepran vetämissä vaunuissa ajelleen paronin tarina puolestaan on kuin Arthur Conan Doylen kynästä: Sherlock Holmesin voi helposti kuvitella Tringin puutarhaan etsimään jälkiä rikoksesta ja väistelemään äksyjä sebroideja.
Lähteitä:
Miriam Rothschild: Dear Lord Rothschild: Birds, Butterflies and History
Kirk Wallace Johnson: A Bird Obsession, A Rothschild Scion, and A Blackmail Scandal
