Heli Särkkä on vakuuttunut, että hänen isoisänsä on yksi Vierumäelle haudatuista sisällissodan uhreista. Hän on etsinyt asiaan varmistusta 1980-luvulta alkaen. Myös Kansallisarkiston viime kesänä tekemä selvitys vainajien henkilöllisyyksistä tukee päätelmää.
Täyttä varmuutta ei kuitenkaan ole, koska Vierumäen joukkohaudoista ylös kaivetuista punaisista ei tehdä DNA-analyysia, vaikka tarkoitus oli.
– Minua harmittaa se ihan suunnattomasti. Jos asia venyy ja venyy, lähimmät omaiset ehtivät kuolla pois, ja asia on entistä vaikeampi selvittää, 70-vuotias Särkkä sanoo.
Vierumäen teollisuusalueen keskellä sijainneista, kahdesta joukkohaudasta löytyi lopulta 50 vainajaa. Heidät haudataan tänään Heinolan keskustan hautausmaalle.
Tunnistaminen mahdollista tulevaisuudessa?
Museovirasto ei lopulta kannattanut DNA-analyysien tekemistä. Tunnistaminen kuolleiden jäännöksistä kerätyistä näytteistä on lähes mahdotonta, aikaa vievää ja kallista, virasto totesi tammikuussa antamassaan lausunnossa.
Päätöksen teki viime kädessä joukkohautojen ohjausryhmä.
– Tällä hetkellä elossa olevista, oletettavista omaisista tarvittaisiin hyvin monen näytteet, koska taisteluiden ja nykyhetken välillä on niin monen sukupolven ero, Heinolan tekninen johtaja Harri Kuivalainen kuvaa tunnistamisen vaikeutta.
Vainajat haudataan niin, että heidät voidaan tulevaisuudessa tunnistaa. Luunäytteitä hallinnoi Kansallisarkisto. Näytteet on toimitettu säilytettäväksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tiloihin Helsinkiin.
Kuivalainen pitää mahdollisena, että tutkimusmenetelmät kehittyvät tulevaisuudessa ja tunnistaminen onnistuu.
– Tutkimuksen perusteella suurimman osan henkilöllisyys saatiin pitkälle varmistettua jo nyt, mutta ei yksilöityä.
Heli Särkkä on silti pahoillaan. Hän halusi siirtää isoisänsä jäänteet sukuhautaan Jyväskylään, isoäidin viereen.
– Olisimme todella halunneet hänet tuotavaksi tänne. Nyt se ei ole mahdollista.
Vainajien siirtoa Vierumäen joukkohaudasta valmisteltiin pitkään. Itä-Suomen aluehallintovirasto käsitteli Heinolan kaupungin ja Versowood oy:n hakemuksen ja myönsi luvan siirtoon vuoden 2018 lopussa. Arkeologisissa kaivauksissa loppuvuonna 2020 löytyi yhteensä 50 vainajan jäänteet.
Aiemmin vainajien määrä arvioitiin suuremmaksi. Siirtoprosessi herätti myös ristiriitoja historiantutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden kesken.
