Koronasta on oikeastaan kiittäminen sitä, että Niina ja Jari Rekilän asunto uudenkarheassa Triplassa Helsingin Pasilassa vaihtui uuteen rivitaloasuntoon Kittilän kirkonkylässä.
Etätöissä Pasilassa Niina Rekilä katseli ikkunasta raiteita, jotka veivät pohjoiseen ja mietti, monenko tunnin päässä olisi tuttu Kauhavan asema. Ja vähän myöhemmin sitä, kauanko kestäisi päästä Rovaniemelle.
Nyt pariskunnan pitää välillä nipistellä itseään voidakseen uskoa, ettei kyseessä ole loma, joka loppuu kohta. Vaan uusi arki.
Etelä-Pohjanmaan Evijärveltä kotoisin oleva Niina ehti asua Helsingissä 13 ja Raahessa Pohjois-Pohjanmaalla syntynyt Jari 30 vuotta. Niinan identiteetti on vahvasti eteläpohjalainen, mutta Jari ei ole koskaan aiemmin oikein saanut kiinni muiden kotipaikkaylpeydestä.
– Nyt tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että tämä on koti.
Ruuhka-Suomen levottomuus jäi taakse
Muutosta on vasta pari kuukautta, mutta yöunet ovat jo parantuneet ja olotila on levollisempi kuin ennen. Helsingissä Rekilät kokivat levottomuuden ja turvattomuuden lisääntyneen viime vuosina. Hektisyys hiipi myös omaan mieleen.
Viime vuonna samanlaiseen ratkaisuun päätyi moni muukin: Uudeltamaalta Lappiin muutti ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin enemmän ihmisiä kuin Lapista Uudellemaalle.
Jari Rekilä uskoo, että kehitys on vasta alussa ja suunta vahvistuu tänä vuonna entisestään. Osa esimerkiksi aikaistaa suunnitelmia, jotka oli tehty eläkepäiviä ajatellen.
Muuttotilastot ovat kuitenkin vain yksi mittari, muistuttaa aluetieteen yliopistonlehtori Ilkka Luoto Vaasan yliopistosta. Muuttoliike jopa korostuu hänestä liikaa, kun puhutaan aluekehittämisestä.
Muuton lisääntyminen tosin kertoo ihmisten miettivän aiempaa enemmän, missä haluavat asua. Tai monessako paikassa.
– Korona-aika ja etätyön lisääntyminen on johtamassa ja jo johtanut siihen, että yhä useammat työskentelevät mielekkäissä ja mielenkiintoisissa ympäristöissä. Se tukee monipaikkaista asumista, joka taas ei näy tilastoissa, sanoo Luoto.
Päätös syntyi työnantajilta kysymättä
Muutto Helsingistä Kittilään ei ollut hetken mielijohde. Niina ja Jari Rekilä olivat ajatelleet monesti, että asua voisi muuallakin kuin Helsingissä.
Asia on käynyt mielessä myös ulkomaanmatkoilla, mutta elämisen kustannukset esimerkiksi Kaliforniassa terveydenhuoltoineen kaikkineen ovat pitäneet ajatuksen pelkkänä ajatuksena.
Viime vuonna ulkomaanreissut jäivät koronan takia väliin ja matkat kotimaan luonnossa korostuivat. Oli hangilla nauttimista ja vaeltamista kännykät lentotilassa ja ennenkuulemattomat eläinten äänet ympärillä.
Ensin Rekilät pohtivat mökin ostamista, sitten sijoitusasunnon, mutta lopulta se kirkastui: vapauden tunne vie paineet heti, kun kone laskeutuu Kittilään.
– Mietittiin, että miksi se tunne pitää hakea lomalta. Miksi ei voisi asua Kittilässä ja käydä lomalla Helsingissä?
Isosta elämänmuutoksesta haaveilee useampi kuin sen toteuttaa, sillä aina se ei ole helppo toteuttaa. Kahden aikuisen talouden liikuttelu on helpompaa kuin lapsiperheen, myöntävät Rekilät.
Työkuvioilla oli iso merkitys: kumpikaan ei käynyt vuoteen kertaakaan konttorilla, sillä asiantuntijatyötä voi tehdä mistä vain. He tunnistavat toki myös korona-ajan korostaman vastakkainasettelun: kaikkea työtä ei voi.
Päätös syntyi silti riskillä, työnantajilta kysymättä, ja Jari Rekilä päätyikin lopulta irtisanoutumaan entisestä työstään. Kolme viikkoa muuton jälkeen hän aloitti rovaniemeläisen it-alan yrityksen esimiestehtävissä.
Niina Rekilä tekee yhä samaa työtä eli digitaalista markkinointia finanssialalla kuin ennenkin. Jatkossakin hän käy Helsingissä silloin, kun tiimillä on esimerkiksi sovittu suunnittelupäivä. Osa muistakin tiimiläisistä asuu pääkaupunkiseudun ulkopuolella.
Arki on entistä – mutta parempaa
Seitsemän kotia pääkaupunkiseudulla – niin monta muuttoa mahtui Rekilöiden 13 vuoteen pääkaupunkiseudulla. Viimeiseksi kodiksi siellä valikoitui Pasilan Tripla, asunto uutuuttaan hohtavan valtavan kauppakeskuksen yllä. Se vastasi pariskunnan toiveita: hyvät kulkuyhteydet ja palvelut lähellä.
Samoin vastaa Kittilän keskusta. Tiettyjä asioita Rekilät nimittäin arjelta odottavat: ruokakauppaan pitää päästä helposti ja plussaa on, että apteekki, kuntosali ja Alkokin löytyvät kävelymatkan päästä. Loput tarpeet voi tilata paikallisista liikkeistä tai verkkokaupasta.
Vertailun vuoksi: Kittilässä asukkaita on runsaat 6 500, Pasilan väkimäärä lähestyy jo kymmentätuhatta.
Rekilät korostavat, etteivät muuttaneet Levin lomakohteeseen, vaan tavalliseen kirkonkylään. Arki on pitkälti samanlaista kuin aiemminkin: työntekoa, liikuntaa, ulkoilua ja hyvästä ruuasta nauttimista.
Erona on se, että takapihalta alkavat juoksupolut jängälle, mihin tunturit näkyvät. Kuntosalille pääsee pikku kävelyllä ja hiihtämään tai lintutornille 300 metrin päästä. Ounasjoki virtaa vieressä, Levin rinteille ja Kittilän lentokentälle on reippaat kymmenen kilometriä.
Ja työpäivänä kesken palaverin voi huomata, että pihalla telmii jäniksiä.
– Olen aina vierastanut sitä kehitystä, että ihmiset lähtevät maaseudulta. Ja jos koronasta on seurannut jotain hyvää, se on se, että ihmiset ovat alkaneet nähdä arvon niissä alueissa, jotka ovat kasvukeskusten ulkopuolella, sanoo Niina Rekilä.
Yhteiskäyttöiset sähköautot vaihtuivat yhteen omaan
Onnellinen pariskunta on, se on selvä. Entä etuoikeutettu?
– Emme ole saaneet mitään valmiina, vaan kaikki on itse hankittu. Olemme aina olleet kovia tekemään töitä, se on tullut molempien kotikasvatuksesta, sanoo Niina Rekilä.
Rekilät ovat myös aina suunnitelleet rahankäytön tarkasti. Myös asuntoa ostettaessa on ajateltu sitä, miten sen mahdollisesti myydessä saisi omansa pois ja muutostöiden avulla mielellään vähän ylikin.
Niina Rekilä sanoo, että taloudellista kivijalkaa voi rakentaa omilla valinnoillaan, vaikka taustalla ei olisikaan esimerkiksi vanhemmilta saatua pesämunaa.
Irtiotto ei tapahtunut ilman tarkkoja laskelmia ja pohdintaa eikä harhaluulojen vallassa. Kotiläksyt on tehty.
Muutto Lappiin sekä lisäsi että nipisti menoja. Asuntojen hinnat ovat matalammat, vaikka nykyinenkin kotion uusi ja kunnan keskustassa. Laina on siis pienempi.
Toisaalta kuvioon tuli kustannuksia, joita ei Triplassa ollut, kuten lämmityskulut ja lumityöt, joihin varaudutaan vastikkeessa automaattisesti.
Myös auto oli pakko hankkia. Pasilassa lisäherkkuna oli ollut neljä taloyhtiön yhteiskäyttöistä sähköautoa. Rekilät lähtivät saman tien murskaamaan ennakkoluuloja siitä, ettei pohjoisessa pärjäisi sähköautolla: sellainen seisoo nyt Kittilän-kodin pihassa.
Lepoa sielulle ja uutta pöhinää syrjäseuduille
Tulevaisuuden työmarkkinoilla vahvoilla ovat työnantajat, jotka mahdollistavat joustavan työnteon ilman paikkasidonnaisuutta, sanovat Niina ja Jari Rekilä. Myös usko omaan osaamiseen on vahva.
– Luotan siihen, että työtä voi tehdä siellä, missä sielu lepää, sanoo Jari Rekilä.
Joustavuuteen uskovat myös tutkijat. Yliopistonlehtori Ilkka Luodon mukaan myös työn merkitys itsessään kokee sekin hienosäätöä. Perinteinen töihin meno ja siellä olo on osalla muuttumassa työnteon palasteluksi ja uudenlaiseksi hallinnaksi.
– Jos vain annetaan mahdollisuus, voi syntyähienoja oivalluksia työnteosta ja sen järjestämisestä.Voimme olla itsemme johtajia entistä fiksummalla tavalla, sanoo Luoto.
Harvemmin asuttujen alueiden kehittämisessä digitalisaation eteneminen on Luodosta äärimmäisen tärkeää. Muuttoliike ja monipaikkaisuus tuovat uutta pöhinää ja osaamista näille alueille.
Samalla murtuu perinteinen ajattelutapa, jossa on menestyviä ja kehityksestä jälkeen jääviä alueita. Kunta voi pärjätä tilastojen valossa heikosti, mutta yhtäkkiä sieltä löytyykin kansainvälisesti menestyviä yrityksiä. Samassa kirkonkylässä voi olla koulutettuja ihmisiä korkeissa asemissa, mutta myös paljon huono-osaisuutta.
Alueiden kehityksen edellytyksiä ei enää voikaan Ilkka Luodon mukaan jäsentää niin suoraviivaisesti kuin ennen.
Jakolinjoja syntyy väistämättä myös ihmisryhmien välille. Kaikki eivät pysty hyödyntämään sitä, että tieto ja palvelut löytyvät tietoliikenneyhteyksien avulla taskusta.
Kuinka pimeää on pimeä?
Tuoreet kittiläläiset huomaavat kotipaikan vaihdoksen myös kaupassa: tietyissä tuotteissa on sitä niin sanottua Lapin-lisää. Mutta aiempaa kalliimmat banaanit eivät kaada taloutta.
– Kun on kaksi aikuista ja yksi kissa, on helppo säädellä sitä, paljonko menee rahaa ruokaan, harrastuksiin tai hömpötyksiin, sanoo Niina Rekilä.
Pariskunta elää nyt elämänsä onnellisinta aikaa. Yötön yö on vielä elämättä – niin tosin myös kaamos, mutta kokemus ei hirvitä, vaan kutkuttaa: miten pimeää pimeys lopulta onkaan?
Muutto Kittilään oli silti eräänlainen benji-hyppykokemus: kun jalka irtoaa alustasta, on aika mennä ja nauttia.
– Monesti ajattelen, miten kiitollinen olen, jos vain saa elää ja olla – kaikkeen kun ei voi vaikuttaa, sanoo Niina Rekilä.
Sillä haaveet ovat nyt täyttä arkea: laskettelua ja lumilautailua, aamuisia salireissuja ennen työpäivää, pitkiä pyörälenkkejä ja vaeltamista. Ja seassa hemmottelua: viikonloppu ei olisi viikonloppu ilman sushia. Onneksi sitäkin saa tilauksesta lähikaupasta.
– Harva se ilta taputamme toisiamme olalle: miten tyytyväisiä olemmekaan, kun uskalsimme tehdä tämän. Haaveet pitää toteuttaa, kun se on vielä mahdollista, sanoo Jari Rekilä.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta maanantaihin 7.6. kello 23 saakka.
