Jarkko Kinnunen on tunnettu siitä, että hän pystyy puristamaan itsestään kaikki mehut irti, kun hän laittaa numerolapun rintaansa. Tämän hän teki myös vuonna 2008 Pekingin olympialaisten 50 kilometrin kävelyssä, kun hän kaatui maaliviivan ylitettyään saman tien naamalleen radan pintaan.
15:nneksi sijoittunut Kinnunen ja toinen suomalaiskävelijä, 20:nneksi sijoittunut Antti Kempas antoivat ikimuistettavan haastattelun kisan jälkeen Ylen toimittaja Bror-Erik Walleniukselle. Ennätysaikansa kävellyt Kinnunen oli pettynyt sijoitukseensa, mutta uskoi pääsevänsä pettymyksen yli.
– Kyllä tästä mennään kovasti eteenpäin. Ensi vuodesta alkaa uusi olympiadi. Ruuvia kiristetään vielä tosissaan. Tosissaan eteenpäin ja… Mulla meinaa suu krampata! Kinnunen naurahti kesken lauseen ja sai vieressä seisoneelta Kempakselta sympatiat puolelleen.
– Yritän puhua, mutta minulla meinaa huulet mennä. Koittakaa saada selvää!
Haastattelija Wallenius totesi tämän olevan viimeinen merkki siitä, että kaikki voimat on käytetty kilpailusuoritukseen.
– Täytyy sanoa, että ei minulla ollut enempää annettavaa tänään enää yhtään. Kyykkäsin tosi pahasti viimeisellä kutosella. Yleensä minulla jostain löytyy sille viimeiselle kakkoselle hirmu spurtti, mutta tänään sitä ei löytynyt, koska minulla oli kaikki energiat käytetty siihen mennessä. Sitten mentiin vaan tahdon voimalla loppuun asti.
Kinnunen myönsi, että maaliviivan jälkeen hän ei olisi jaksanut mennä yhtäkään metriä, jalat "töppäsivät" täysin siihen.
– Nyt meinaa koko ajan pohkeet krampata.
Kaksikolle oli tarjottu hurjan kisan jälkeen pyörätuoleja liikkumiseen, mutta suomalaississit eivät näitä suostuneet käyttämään. He halusivat tulla sanomaan terveisensä aamuyöstä heränneille suomalaisille tv-katsojille omin jaloin.
– En minä millään pyörätuolilla rupea menemään. Omilla jaloilla menen loppuun asti, kun ne ovat vielä kropassa kiinni, Kinnunen sanoi.
Lue myös:
