Hautausmaille muodostuvat kynttilämeret ja kuolleiden läheisten muistaminen ovat keskeinen osa suomalaista jouluperinnettä. Tapa on kuitenkin verrattain lyhytikäinen: varhaisin dokumentoitu tieto on Helsingin Vanhalta hautausmaalta vuodelta 1921.
Tuolloin ylioppilas Lyyli Grotenfelt sytytti jouluaattona kynttilän aiemmin syksyllä kuolleen sisarensa Kyllikin haudalle. Tapa alkoi hiljalleen levitä, ja sotien jälkeen kynttilöiden sytyttäminen haudoille yleistyi nopeasti.
Nyt sata vuotta täyttävän kynttiläperinteen alku on dokumentoitu useissa kirjallisissa lähteissä.
Lyyli Grotenfelt oli oikeushammaslääkäri Helena Rannan täti. Hän kuoli jo vuosia ennen Rannan syntymää, mutta perheessä Grotenfeltin aloittamasta perinteestä ollaan hyvin tietoisia, ylpeitäkin.
– Kynttilöiden vieminen haudolle on tapa, joka ei loukkaa käsittääkseni ketään vaan tuo tiettyä yhteisöllisyyttä koko yhteiskuntaan. Olen iloinen että tätini aloittama tapa on näin hienosti levinnyt ja säilynyt.
Rannan mukaan Grotenfelt oli tiettävästi saanut ajatuksen kynttilän viemiseen englantilaisesta romaanista, josta ei ole kuitenkaan säilynyt tarkempia tietoja.
Työ konfliktialueilla konkretisoi haudan merkityksen
Helena Rannalle haudoilla käyminen on tärkeä jouluperinne. Hän vie Helsingin Hietaniemen hautausmaalla sijaitseville tätiensä haudoille ja muille sukuhaudoille kynttilät joka joulu.
Hänelle haudat ja hautausmaat näyttäytyvät merkityksellisinä paikkoina, jotka myös muistuttavat ihmisoikeuksista.
Ranta tunnetaan oikeuslääketieteellisten tutkijaryhmien kanssa tekemästään työstä konfliktialueilla ympäri maailman. Hän on ollut tunnistamassa muun muassa Srebrenican joukkomurhan ja Kaakkois-Aasian tsunamin uhreja.
– Olen usein työni kautta päässyt näkemään, millainen merkitys sillä on, että vainajalla on oma merkitty hauta, jonka äärelle perhe ja omaiset voivat kokoontua häntä muistelemaan, Ranta sanoo.
Hän kertoo kohdanneensa konfliktialueilla ihmisiä, jotka ovat menettäneet läheisiään, mutta itse säilyneet hengissä. Tällaisessa tilanteessa elää aina toivo siitä, että kadonnut läheinen löytyisi elossa.
– Mutta kun kaikki toivo on mennyt, on äärettömän lohduttavaa, jos löydämme joukkohaudoista tai yksittäisistä haudoista vainajan, joka voidaan tunnistaa ja luovuttaa hautaamista varten omaisille.
Rannan mukaan sekä elävillä että kuolleilla on ihmisoikeudet, ja tämä korostuu hautaamisen yhteydessä.
– Vainajilla on oikeus tulla haudatuksi omaan hautaan, joka kantaa omaa nimeä ja oman yhteisönsä ja traditionsa tapoja. Tämä on se viesti jonka olen oppinut ja sitä koetan viedä eteenpäin.
Vietkö haudoille kynttilöitä jouluna? Voit keskustella aiheesta lauantaihin 25.12. klo 23:een asti.
Aiheesta lisää:
Kynttilät ovat nyt selvästi aiempaa kalliimpia, taustalla raaka-aineiden hintojen nousu
426 tuntematonta potilasta – tällä syrjäisellä hautausmaalla lepäävät ne, joiden nimeä ei mainita
Joulu ruuhkauttaa hautausmaat – kymmenien tuhansien kynttilöiden meri luo valoa
