Laajennettu oppivelvollisuus on ensimmäisten tilastojen valossa onnistunut uudistus. Lakiuudistuksen myötä Suomen alle 18-vuotias nuoriso on pystytty pitämään koulussa. Syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, pudokkaita, on silti yhä – mutta vähemmän kuin ennen.
Lähes 60 000 nuorta päätti viime keväänä peruskoulunsa. Marraskuussa heistä vain 600 oli ilman opiskelupaikkaa ja 170 oli jättänyt opintonsa kesken.
Vuotta aiemmin ennen lakimuutosta ilman opiskelupaikkaa oli noin 2 700 nuorta.
Opetushallituksen komeat tilastot eivät ole syntyneet itsestään, vaan oppimiseen ja elämänhallintaan liittyvien ongelmien ratkominen on lähes päivittäistä toisen asteen oppilaitoksissa.
Pieni joukko usein moniongelmaisia nuoria vaatii opetuksen järjestäjiltä paljon venymistä.
Lisäresursseja on lupailtu
Lakiuudistus toi velvoitteita mutta ei resursseja. Perinteisen opetus- ja kasvatustyön lisäksi oppilaitoksissa pitäisi nyt ratkoa kokonaisvaltaisesti opiskelijoiden ongelmia.
– Ei meillä ole asiantuntemusta esimerkiksi elämänhallintaan, sosiaalisiin ja taloudellisiin kysymyksiin liittyvissä asioissa, toteaa ammattikoulu Riverian opiskelijapalvelupäällikkö Harri Pölönen Joensuusta.
Opiskelijahuoltoon tai erityisopetukseen ei ole tullut lisää resursseja, mutta niitä on lupailtu, mikäli tarve vaatii.
– Hallitus on ilmaissut, että rahoitusta on valmius lisätä, jos rahat eivät riitä, toteaa Opetushallituksessa laajennetusta oppivelvollisuudesta vastaava johtaja Kurt Torsell.
Päätökset lisärahoituksesta tehdään pääosin sosiaali- ja terveysministeriön seurantatutkimuksen perusteella.
Opetuksen järjestäjillä oli iso vastuu suomalaisista nuorista jo ennen laajennetun oppivelvollisuuden tuloa, mutta nyt vastuu on lain velvoittamana valtava.
– Jos joku tippuu kärryiltä, hänet on poimittava kyytiin ja löydettävä se opiskelupaikka, toteaa Kurt Torsell Opetushallituksesta.
Opiskelija on eronnut, jos häntä ei näy koulussa kuukauteen
Lain myötä koulun keskeyttäminen on tehty vaikeaksi, joidenkin mielestä koulujen tiukkojen tukitoimien myötä miltei mahdottomaksi.
Käytännössä opiskelija katsotaan eronneeksi, jos hän ei käy koulua kuukauteen.
– Jos oppivelvollinen ei käy koulua, eikä hän ei osallistu sovittuihin palavereihin tai ota vastaan hänelle tarjottuja tukitoimia, silloin toisen asteen oppilaitoksella ei ole paljon muuta tehtävissä kuin erottaa opiskelija. Tällöin opiskelijasta tehdään kuntailmoitus asuinkuntaan, ja asuinkunnan tehtävänä on etsiä oppivelvolliselle uusi opiskelupaikka, kertoo koordinoiva opinto-ohjaaja Mikko Varis Joensuusta.
Uusi opiskelupaikka löytyy yleensä valmentavasta koulutuksesta kuten kymppiluokalta tai VALMA:lta eli ammatilliseen koulutukseen valmentavasta koulutuksesta. Ensi syksyksi nämä valmentavat koulutukset yhdistyvät uudeksi TUVA-koulutukseksi eli tutkintoon valmentavaksi koulutukseksi.
Pahimmassa tapauksessa nuorta pallotellaan kunnan ja oppilaitoksen välillä.
– Jos opiskelija on lähtenyt meiltä, ja täällä on jo kaikki tehty ja tukitoimet käytetty, ei häntä mielestäni kannata meille palauttaa. Sitä en tiedä, minne sitten. Tähän pitää löytää ratkaisu, toteaa opiskelijahuollon asiantuntija Anu Häikiö ammattioppilaitos Riveriasta Joensuusta.
Pääsyyt koulun keskeyttämiseen ovat joko huono motivaatio tai esimerkiksi mielenterveysongelmien takia alentunut kyky käydä koulua.
– Usein tässä vaiheessa mukaan astuvat nuoren ja vanhempien lisäksi kuntouttavat tahot, etsivä nuorisotyö ja joskus sairaalakoulu, kertoo Mikko Varis.
Turvaverkko on tiheä
Oppilaitoksilla on käytössään laaja valikoima keinoja ja joustoja, joilla nuoriso voidaan pitää 18-vuotiaaksi asti opintiellä.
– Apua ja ohjausta on tarjolla joka vaiheessa oppivelvollisuuden ajan. Kyllä me teemme kaikkemme auttaaksemme nuoria, toteaa opinto-ohjaaja Mikko Varis.
Toisen asteen oppilaitosten nykyrooli on tehdä moniammatillista yhteistyötä esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa.
– Kyllä oppilaitoksen vastuu on suuri. Ammatillisessa koulutuksessa on mukana enemmän niitä, joilla on haasteita oppimisessa. Tukea tarvitaan paljon, kertoo Anu Häikiö.
Tukipalveluihin kuuluvat omavalmentaja, terveydenhoitaja, koulupsykologi, kuraattori, erityisopettajat ja opinto-ohjaajat. Tarvittaessa kouluista ollaan yhteydessä myös lastensuojeluun.
Lopullinen vastuu oppivelvollisuudesta on alaikäisen lapsen huoltajalla.
– Kunta ja koulu tarjoavat tukipalvelut, mutta lakiin on kirjattu, että vanhempien on sakon uhalla huolehdittava lastensa oppivelvollisuuden toteutumisesta, Häikiö muistuttaa.
Opiskelijan mielestä joustot vähentävät poissaoloja
Kaikille toisen asteen opiskelijoille tehdään henkilökohtainen opetussuunnitelma. On mahdollista opiskella osapäiväisesti, etänä, osallistua oppilaitoksen sijaan kunnan työpajaan tai nuorisoverstaalle.
Ainakin osa opiskelijoista näkee joustot positiivisena.
– Ainakin meillä on tosi vähän poissaoloja. Henkilökohtainen opetussuunnitelma tuo joustavuutta, joka mahdollistaa sen, että mahdollisimman moni pystyy opiskelemaan, toteaa ammattikoulua Joensuussa käyvä Roosa Salmelainen.
Salmelaisen mielestä uudistus on kaiken kaikkiaan onnistunut, jos sillä pystytään vähentämään nuorten työttömyyttä ja estämään syrjäytymistä.
– Mutta sen näkee vasta myöhemmin tulevaisuudessa.
Laajennetun oppivelvollisuuden tavoitteena on, että jokainen peruskoulun päättävä suorittaa toisen asteen koulutuksen. Oppivelvollisuus jatkuu 18-vuotiaaksi saakka. Opiskelu on uuden lain myötä ilmaista. Myös oppimateriaalit ovat maksuttomia.
Aiheesta voi keskustella 15.1. kello 23:een saakka.
Lue lisää:
