Matthew Stafford huusi todennäköisesti ilosta tammikuussa 2021.
Hänen peliuransa otti nimittäin täysin uuden suunnan ja 12 vuotta NFL:ssä pelanneella pelirakentajalla oli ensimmäistä kertaa realistinen mahdollisuus voittaa mestaruus.
Los Angeles Rams oli onnistunut houkuttelemaan Staffordin riveihinsä, mutta halvalla se ei tullut. Rams lähetti aiemman ykkösvarauksensa Jared Goffin lisäksi Detroitiin kaksi ykköskierroksen ja yhden kolmoskierroksen varausta.
Georgian yliopistossa loistanut Stafford varattiin kärkinimenä vuoden 2009 draftissa. Ykkösvarausten kohtalona on aina joutua häntäpään joukkueisiin, ja Stafford joutui pahimpaan mahdolliseen paikkaan.
Detroit Lions, jolla on toki mestaruuksia vuosilta ennen kuin Super Bowl -aikakausi alkoi, on ollut vuosikymmeniä liigan naurunaihe. Staffordin saapuessa kaupunkiin alla oli nöyryyttävä nollan voiton ja 16 tappio kausi.
Staffordiin taidot tai kylmäpäisyys eivät jääneet kenellekään epäselviksi ja hän nousi vain muutamassa vuodessa Lionsin johtajaksi poikkeuksellinen hyvällä syöttöpelillään.
Kolmannella kaudellaan Detroit voitti pitkästä aikaa enemmän pelejä kuin hävisi (10–6) ja seuraavalla kaudella Stafford rikkoi NFL:n syöttöyritysennätyksen (727), eli yli 45 per ottelu!
Staffordin taidoista huolimatta menestys kiersi Detroitia hänen koko 12-vuotisen Lions-uran aikana, kun seura ei onnistunut rakentamaan tehokasta kokonaisuutta pelinrakentajan ympärille. Päävalmentajia ja pelaajia tuli ja meni, mutta Stafford pysyi.
Hänen avullaan Lions ei ollut enää täydellinen heittopussi vaan suurten kiusaaja, joka pystyi napsimaan koviakin päänahkoja ajoittain. Joukkue selvisi kolmesti pudotuspeleihin, häviten joka kerta suoraan ensimmäisessä pelissä.
Tämän faktan myötä pessimistit arvioivat aiemmin kuluvalla kaudella, että Staffordilla ei ole voittamisen kokemusta – ja näin ollen mahdollisuutta – pudotuspeleissä, vaikka uudessa ympäristössä apuna on toinen toistaan kovempia tähtiä.
Vuonna 2017 Stafford teki jatkosopimuksen Detroitin kanssa. Viisi vuotta ja 135 miljoonaa dollaria, mikä teki hänestä silloin NFL:n parhaiten palkatun pelaajan.
Joko vihdoin kriitikot hiljenevät?
Tammikuussa 2021 Stafford ja Los Angeles saivat molemmat, mitä halusivat. Syöttökoneelle siunaantui vihdoin paikka voittaa Super Bowl ja Rams sai pelinrakentajan, jonka avulla hekin kiipeäisivät vuoren huipulle.
Jymypaukkuhankintojen – ei vain Staffordin – myötä Ramsilta ei odoteta mitään muuta kuin mestaruutta. Tämä on tullut ilmi pitkin kautta, kun joukkue on joutunut voittojenkin keskellä kestämään kritiikkiä.
Päävalmentaja Sean McVay summasi hyvin Staffordiin kohdistuneen kritiikin eräässä lehdistötilaisuudessa sanoen “Jos et pidä hänestä, sinussa on jotain vikaa”.
McVay on tunnettu energisestä ja ihmisläheisestä valmentamistavastaan, joten ei ole yllätys, että Stafford löysi yhteisen sävelen nopeasti muun Rams-ryhmän kanssa. Kahdeksasta ensimmäisestä ottelusta tuli seitsemän voittoa.
4 886 jaardia
Alkukauden otteluohjelma oli kuitenkin suotuisa Ramsille ja kun seuraavaksi tuli kolme tappiota huippujoukkueita vastaan, heräsi epäilykset Ramsin todellisesta iskukyvystä.
Kyseessä oli kuitenkin vain jonkinlainen suvantovaihe ja joukkue esiintyi rutiininomaisen vakuuttavasti runkosarjan lopun.
Stafford heitti 4 886 jaardia (kolmanneksi eniten Tom Bradyn ja Justin Herbertin jälkeen), sekä 41 touchdownia (tilaston toinen vain kaksi td:tä Bradyä perässä). Rams voitti runkosarjassa 12 ottelua ja hävisi viisi, ja nappasi divisioonansa ykkössijan.
Vaikka Staffordilla oli alla 13 vuoden kokemus NFL-liigasta, jännitti häntä varmasti ensimmäisen pudotuspelivoiton metsästys. Ramsin onneksi vastaan tullut Arizona Cardinals – joka pelasi alkukauden pisimpään tappioitta – oli menettänyt otteensa runkosarjan loppua kohden.
Stafford sen sijaan oli viilipytty. Hän heitti totuttua vähemmän, mutta 13/17 syötön, 202 jaardin ja kolmen touchdownin avulla Rams marssi mukavaan 34-11-voittoon. Apina oli pudonnut selästä – jos sellaista koskaan oli.
Stafford vs. Brady
Staffordin tunteita tai ajatuksia on vaikea arvioida, sillä hän on myös oppinut puhumaan medialle ystävälliseen, mutta kliseiseen tapaan, kertomatta oikein mitään.
Tuskin hänen pulssinsa kuitenkaan pysyi niin alhaisena kuin kasvojen ilmeet antoivat ymmärtää toisella pudotuspelikierroksella, jolloin nähtiin yksi kauden klassikoista. Stafford ja Rams sai vastaansa Tom Bradyn johtaman Tampa Bay Buccaneersin.
Alku oli Ramsin ilotulitusta ja ottelu näytti olevan ohi ennen kuin se alkoikaan, sillä vierasjoukkue latoi taululle 27–3-tilanteen.
Jos kukaan, niin Brady on kuitenkin comebackien mestari. Ramsin peli alkoi hapuilemaan. Vaikutti kuin he odottivat vain pelikellon kulumista, mutta se johti virheisiin ja mielikuvituksen puutteeseen. Tampa Bay murjoi Ramsia ja yhtäkkiä peli oli tasan 27–27.
Sen jälkeen nähtiin jotain, minkä pitäisi hiljentää valtaosa kriitikoista.
Aikaa oli pelikellossa enää 42 sekuntia ja jatkoaika häämötti. Stafford oli eri mieltä. Hän löysi Cooper Kuppin kahdella upealla syötöllä, joista ensimmäinen oli 20 jaardia ja toinen 44 jaardia.
Kun Rams ehti vielä pysäyttämään kellon, sinetöi potkaisija Matt Gay voiton pelikellon kuluessa loppuun. Stafford juhli villisti samalla kuin päävalmentaja McVay juoksi hänen luokseen huutaen “Rakastan sinua, rakastan sinua”. Mediatilaisuudessa Stafford kertoi jälleen tutut kliseet perusnaamalla.
Stafford osoittanut paikkansa
Jos oli Tampa Bay -pelin alku ilotulitusta, niin toista se oli konferenssifinaalissa San Francisco 49ersia vastaan. Rams meni johtoon, mutta hyökkäys vaikutti voimattomalta ja johto muuttui 10 pisteen tappioasemaan, kun viimeinen neljännes oli alkanut.
Kaikki merkit viittasivat siihen, että Ramsin magia oli kadonnut, mutta mitä vielä. Stafford turvautui jälleen Kuppiin ja tilanne olikin yhtäkkiä 20–17. San Franciscon unelman murskasi lopullisesti Ramsin puolustus syötönkatkolla.
Edessä on enää kaikista suurin este, finaaliottelu. Käy siinä miten tahansa, on Stafford osoittanut, että hän on paikkansa ansainnut ja pystyy voittamaan tilanteesta riippumatta.
NFL-pelaajan suurimmiksi saavutuksiksi lasketaan Super Bowlin voitto ja valinta kunniagalleriaan. Stafford on siinä mielessä poikkeuksellinen pelaaja, että hänen arvioitiin varmuudella pääsevän Cantonissa sijaitsevaan Hall of Fameen jo Detroitin vuosien ansiosta.
Tämä oli ennen siirtoa Ramsiin. Harvemmin kuitenkaan kunnian saa pelaaja, joka ei ole koskaan voittanut pudotuspeliä. Se kertoo viikko ennen Super Bowlia 34-vuotta täyttävän Staffordin kyvyistä ja arvostuksesta.
Burrow ja poikkeuksellisen nopea kypsyminen
Reilut puoli vuotta ennen Staffordin siirtymistä Los Angeles Ramsiin, käynnistyi puolestaan Joe Burrow’n riemunkiljahduksia aiheuttanut taival. Cincinnati oli ollut umpisurkea aiemmalla kaudella, joten sillä oli taskussaan varausvuoro numero yksi.
Useat seurat yrittivät tarjota vaihtokauppoja saadakseen ykkösvarauksen ja Burrow’n, mutta Cincinnati Bengals ei myöntynyt. He näkivät, että kultakimpaletta ei kannata hukata, ja ovat olleet oikeassa kahden ensimmäisen kauden perusteella.
Vahva uran alku NFL:ssä
LSU:sta varattu Burrow oli monen muun ykkösvarauksen tavoin voittanut yliopistotason Heisman Trophyn, eli arvokkaimman pelaajan palkinnon. Hänestä odotettiin vastausta Cincinnatin ikuisuudelta tuntuneelle pelinrakentajametsästykselle.
Jokaisella tulokkaalla on luonnollisesti kasvukipuja, mutta alku oli lupaava. Burrow omaksui pian NFL:n nopean pelitempon ja pystyi perusvarmaan tekemiseen, vaikkei häikäissyt.
Varsin hyvä tulokaskausi päättyi kuitenkin murheellisesti. 11. peliviikolla Washingotnia vastaan Burrow’n polvi hajosi ja kausi oli ohi. Pohdittiin, pystyykö nuori pelaaja nousemaan tästä.
Epäilyksiä oli ilmassa, pystyykö Burrow edes kuntoutumaan seuraavan kauden alkuun. Benglasin onneksi pystyi. Siitä lähtien hänen uransa on ollut nousujohteinen.
Burrow palasi parempana kuin aiemmin ja päävalmentaja Zac Taylor sai vihdoin muitakin palasia loksahtamaan kohdalleen. Tulokasvastaanottaja Ja’Marr Chasen maagiset otteet auttoivat Burrow’ta ja Benglas pysyi koko ajan mukana taistelussa pudotuspelipaikoista.
Lajissa, jossa yksi kamppailu ratkaisee paljon, Cincinnati onnistui täydellisesti, sillä runkosarjan loppu ja pudotuspelit ovatkin olleet täysin eri tasolla.
Liigan tarkin heittäjä
Bengalsille runkosarjan loppu oli haastava, sillä tappioihin ei ollut varaa ja vastassa oli kaksi todella kovaa ryhmää, Baltimore ja Kansas. Viimeistä edellisellä viikolla Burrow ja Bengals masensivat Baltimoren rajulla tavalla.
Huippuiskun löytänyt pelinrakentaja heitti 525 jaardia ja neljä touchdownia 41–21-voitossa ja palkittiin ansaitusti AFC-konferenssin viikon parhaana hyökkääjänä.
Tahti ei laantunut suursuosikki Kansasia vastaan. Burrow oli jälleen pitelemätön heittäen 446 jaardia ja neljä touchdownia (266 jaardia syötöistä ja kolme touchdownia meni Ja’Marr Chaselle), kun Benglas otti 34–31-voiton ja päätti kautensa yli 50% voittoprosentilla ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen.
Burrow’n kauden tilastot olivat komeat: 4 611 jaardia ja 34 touchdownia. Hän oli liigan tarkin heittäjä 70,4 onnistumisprosentillaan, mutta kärsi myös eniten säkityksiä.
Hermot kunnossa nuoressa iässä
Runkosarjan huippuvire jatkui pudotuspeleissä, muttei yhtä räiskyvästi.
Avauskierroksella Benglas raivasi tieltään Las Vegas Raidersin. Kyseessä ei ollut mikään hyökkäysjuhla, sillä kamppailu ratkaistiin pitkälti potkumaaleilla. Cincinnatilla ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa hätää, eikä Burrow heittänyt yhtään syötönkatkoa.
Bengals oli vihdoin karistanut pudotuspelipeikkonsa, sillä se ei ollut voittanut pudotuspeleissä sitten vuoden 1990.
Pelit kovenivat ja Burrow’n ensimmäinen varsinainen testi oli edessä AFC:n ykkössijoitettua, Tennessee Titansia vastaan. Pelinrakentajalle ottelu oli kova haaste, sillä hänen hyökkäyslinjansa vuosi pahasti.
Burrow joutui kärsimään ennätykselliset yhdeksän säkitystä, mutta heitti silti 348 jaardia. Hänen hermonsa olivat poikkeuksellisen kovat tuollaisen säkitysmäärän jälkeen. Vaikkei Burrow heittänyt touchdowneja, nosti joukkueen puolustus tasoaan ja Bengals onnistui kaatamaan ennakkosuosikin 19–16 matkalla kohti konferenssifinaalia, josta muodustui järisyttävä trilleri.
Bengalsin katsottiin tässä vaiheessa jo saavuttaneen sen, mitä se pystyy. Edessä oli kaiken lisäksi vierasmatka Kansasiin, jossa edes Buffalo Bills ei onnistunut voittamaan aiemmalla kierroksella.
Cincinnati oli suuri altavastaaja, eikä tilannetta auttanut 18 pisteen tappioasemaan joutuminen jo toisella neljänneksellä. Mutta kuten NFL on monesti osoittanut, näiden pelien käsikirjoitusta olisi hankala keksiä.
Burrow ei hätkähtänyt vaan nosti joukkueettaan tasaisesti lähemmäs ja lähemmäs. Kyse ei ollut enää perusvarmoista otteista vaan nuori pelinrakentaja osoitti jalkojensa tehon ja peliälynsä useaan otteeseen.
Monet tilanteet vaikuttivat jo päättyvän katastrofiin, mutta hän kaivoi taikatemppuja taskustaan. Pari kertaa nähtiin uskomattomia heittoja vaikeista asennoista. Kansas oli shokissa, kun tulostaululla oli pelin lopussa lukemat 24–24 ja edessä oli jatkoaika.
Chiefs oli juuri viikkoa aiemmin kaatanut Billsin jatkoajalla ja sai tälläkin kertaa pallon itselleen ensin. Benglasin puolustus nousi valokeilaan katkaisemalla saman tien puolen miljardin dollarin sopimuksella pelaavan Chiefsin pelinrakentajan Patrick Mahomesin syötön.
Lopullisen niitin iski tulokaspotkaisija Evan McPherson, joka oli noussut sankariksi jo monta kertaa aiemmin. Burrow ja Benglas matkaavat Super Bowliin.
"Uusi Joe Montana"
Burrow on siis jo osoittanut kykynsä, vaikka hän ei ainakaan vielä pysty yhtä tasaiseen suorittamiseen kuin esimerkiksi Billsin Josh Allen. Allen ei ole ollut selvinnyt Super Bowliin, Burrow on.
Saavutusta alleviivaa se, että sekä Burrow että koko Bengals on jälleenrakennuksen keskellä. He ovat edellä aikataulustaan. Ja kun tulos on tässä vaiheessa jo näin hyvää, niin mitä sen on tulevina vuosina?
Urheilussa rakastetaan lempinimiä ja vertailuja entisiin tähtiin, eikä Burrow ole poikkeus. “Comeback Kid” ja “Uusi Joe Montana” ovat tulleet esiin monesti.
Jälkimmäinen joidenkin mielestä etunimen vuoksi, toisten mielestä pelityyliin tai muun takia. On sitten syy mikä tahansa, on 25-vuotiaalla Burrow’lla jonkin verran matkaa neljän mestaruuden legendaan. Matka on kuitenkin alkanut mallikkaasti.
Seuraa myös heitä Super Bowlissa
CINCINNATI BENGALS
Ja’Marr Chase, ulompi laitahyökkääjä
Chase on Cincinnatin vaarallisin hyökkäysase pelinrakentaja Burrow’n ohella. Uskomattoman nopealta ja pallovarmalta tulokkaalta odotettiin toki paljon sen jälkeen, kun hänet varattiin viime vuonna numerolla viisi, mutta tulokset ovat olleet rajusti yli odotusten.
Chase on ollut Burrow’n ykköskohde koko kauden ja rikkonut matkalla tukun ennätyksiä – niin Cincinnatin seuran kuin tulokasennätyksiä.
Runkosarjan viimeisellä kierroksella hän pelasi elämänsä ottelun keräten järjettömät 266 jaardia ja kolme touchdownia mahtijoukkue Kansas Cityä vastaan. Runkosarja päättyi 1 455 jaardiin (neljänneksi eniten) ja 13 touchdowniin (kolmanneksi eniten).
Pudotuspeleissä Chase on ollut lähes täysin pimennossa tarkemman vartioinnin takia, joten on mielenkiintoista nähdä, miten hän pärjää Ramsin kulmapuolustaja Jalen Ramseya vastaan.
Joe Mixon, keskushyökkääjä
Mixon on noussut liigan eliittiin erityisesti kuluvalla kaudella juoksemalla kolmanneksi eniten jaardeja (1 205) ja toiseksi eniten touchdowneja (13). Yksi hänen vahvuuksistaan on myös jaardit kontaktin jälkeen.
Mixonin odotettiin olevan kärkivarauksia vuonna 2017, mutta monet seurat välttelivät häntä, sillä hänellä oli ristiriitainen tausta. Mixon pahoinpiteli naisen vuonna 2014 ja video pahoinpitelystä nousi otsikoihin ennen varaustilaisuutta.
Cincinnati otti riskin Mixonin kanssa ja varasi hänet toisella kierroksella numerolla 48. Pelillisesti riksi on kannattanut ja vikkelä keskushyökkääjä on nostanut tasoaan joka vuosi.
Evan McPherson, potkaisija
Potkaisijan rooli on raaka. Monesti epäonnistumiset muistetaan paremmin kuin onnistumiset, mutta McPherson ei ole antanut aihetta kritiikkiin.
Tulokas McPherson oli ainoa potkaisija, joka varattiin vuoden 2021 varaustilaisuudessa, kun Cincinnati nappasi hänet viidennellä kierroksella.
Alkukaudesta tuli muutama epäonnistuminen, mutta viimeiset kuukaudet hän on ollut liekeissä. McPherson on onnistunut kaikissa 12 potkumaaliyrityksessään kuluvissa pudotuspeleissä (tulokkaiden ennätys) ja hänen jalastaan on lähtenyt ratkaiseva potku kahdessa viime pelissä.
Nuoren pelaajan hermot ovat siis jo tässä vaiheessa rautaa.
Cincinnatin puolustus
Cincinnatin puolustuksesta on vaikea nostaa esiin yksittäisiä pelaajia, koska se toimii kollektiivina niin hyvin.
Mainitsemisen arvoisia ovat toki puolustuksen sisempi linjamies Trey Hendrickson, kulmapuolustaja Eli Apple ja tukimies Logan Wilson. Vonn Bell puolestaan koppasi elintärkeän syötönkatkon konferenssifinaalissa jatkoajalla.
Cincinnatin puolustusryhmässä ei ole tähtiloistoa, mutta se on pelannut mainiosti jopa loukkaantumishuolien keskellä (Larry Ogunjobi, jalkavamma).
Kyseessä on puolustus, joka on ottanut pallon vastustajaltaan seitsemän kertaa pudotuspeleissä. Kansasia vastaan se antoi vastustajalle tauon jälkeen vain 83 jaardia säkitettyään Mahomesin neljästi ja katkaisten syötön kahdesti.
Tämä puolustus tulee aiheuttamaan paljon päänvaivaa Los Angeles Ramsille Super Bowlissa.
LOS ANGELES RAMS
Cam Akers / Sony Michel, keskushyökkääjät
Keskushyökkääjät eivät ole Ramsin tehokkain osa-alue, mutta heiltä löytyy hyvä tandem kyseiselle pelipaikalle.
Akers loukkaantui ennen kautta, jonka myötä Rams hankki Michelin New England Patriotsista. Michelillä on takanaan kohtuullinen kausi. 845 jaardia ja neljä touchdownia runkosarjassa ei ole paljoa, mutta hänen arvoaan ei kannata laskea jaardeissa, sillä hän on tehnyt tarvittavan Ramsin pelisuunnitelmaan – usein parin jaardin juoksun seuraavaan ensimmäiseen yritykseen.
Akers on ottanut takaisin paikkansa paluunsa jälkeen, mutta ei vaikuta vielä olevan täydessä pelikunnossa.
Cooper Kupp, ulompi laitahyökkääjä
Kupp oli vahva ehdokas NFL:n arvokkaimmaksi pelaajaksi. Palkinto menee kuitenkin käytännössä aina pelinrakentajalle ja niin tälläkin kertaa: arvokkaimpana palkittiin Green Bay Packersin pelinrakentaja Aaron Rodgers.
Kupp nappasi tällä kaudella niin sanotun triplakruunun voittamalla kolme vastaanottajatilastoa: kopit (145), jaardit (1 947) ja touchdownit (16).
Pudotuspeleissä hänen arvonsa on vain noussut. Kupp on nopea pelaaja, joka pystyy pienillä liikkeillään harhauttamaan puolustajia, ja pallo pysyy hyvin hallussa.
Ainoastaan yksi rähmäys Tampa Bayta vastaan meinasi maksaa paljon. Kuppia on vaikea vartioida ja nyt se on vielä vaikeampaa vastustajalle, kun Rams hankki Odell Beckham juniorin lisäämään pelinrakentajan vaihtoehtoja.
Aaron Donald, puolustuksen sisempi linjamies
Aaron Donald on kone. Pelinrakentajien kauhu. Puolustaja, joka on koostaan huolimatta järkyttävän atleettinen.
Lajissa, jossa päähuomio kohdistuu pelinrakentajiin, on Donald monien mielestä sarjan paras pelaaja. Häntä vartioidaan useasti kahdella miehellä, ja silti hän pystyy säkittämään pelinrakentajia. Silloin kun Donald pidetään aisoissa, on vastustajan huolena vielä muun muassa Leonard Floyd ja Von Miller.
Tässä on yksi Cincinnatin suurimmista haasteista Super Bowlissa. Rams on liigan kovimpia säkittäjiä, Cincinnati on yksi heikoimmista suojelemaan pelinrakentajaansa.
Jalen Ramsey, kulmapuolustaja
Ramsey on NFL:n tämän hetken paras kulmapuolustaja, joten ei ihme kun Rams uhrasi hänen takiaan muutama vuosi sitten peräti kolme varausvuoroa.
Super Bowlissa Ramseyn on oltava parhaimmillaan, sillä hänen tehtäväkseen jää pääosin vartioida Benglasin Ja’Marr Chasea. Tämä kaksinkamppailu on nostettu Super Bowlin mielenkiintoisimmaksi.
Eric Weddle, takapuolustaja
Weddle ei lukeudu Ramsin niin sanottuihin tähtipelaajiin, mutta hänellä on itseoikeutettu paikka tällä listalla.
Pitkän uran San Diego Chargersissa ja sen jälkeen lyhyesti Baltimore Ravensissa ja Ramsissa pelannut 37-vuotias takapuolustaja nimittäin lopetti uransa kaksi vuotta sitten. Hän pelasi siis viimeksi 2019 ennen kuin Ramsille tuli paha rako kyseiselle pelipaikalle loukkaantumisten vuoksi ja päävalmentaja Sean McVay hankki Weddlen takaisin.
Hänen odotettiin paikkaavan silloin tällöin, mutta mm. konferenssifinaalissa, hän pelasi kaikki puolustuspelit ja oli tilastoykkönen yhdeksällä taklauksellaan.
Lue myös:
Lopetushuhuille vahvistus – Tom Bradyn aikakausi NFL:ssä on päättynyt
