Vaikka sota on Euroopassa, kriisi on globaali.
Näin tiivistää EU-komissaari Jutta Urpilainen. Hänen vastuullaan ovat unionin kansainväliset kumppanuudet, kehitysyhteistyön kehittäminen ja erityisesti Afrikka-suhteiden tiivistäminen.
Näissä on tällä hetkellä erityisen paljon tekemistä. Venäjän hyökkäyssota on järisyttänyt kansainvälisten suhteiden mannerlaattoja, ja se heijastuu myös EU:n kansainvälisiin suhteisiin.
– Kukaan meistä ei tiedä, miltä maailma tulee sodan jälkeen näyttämään. Tulisi välttää tilanne, jossa maailma jakautuu länteen ja muuhun maailmaan. Se ei ole Suomen eikä EU:n intresseissä, Eurooppa-päivänä Helsingissä vieraillut Urpilainen sanoo.
Iso osa maailman maista on tuominnut Venäjän hyökkäyksen, mutta moni myös katsoo sivuun tai seisoo Venäjän tukena. Jopa kaksi kolmasosaa maailman väestöstä asuu arvion mukaan sellaisissa maissa, jotka eivät ole tuominneet Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. The Economist Intelligence Unit -tutkimuslaitos (EIU) julkaisi arvion maaliskuun lopussa.
Afrikka on Venäjän hyökkäyssodan suhteen hyvin jakautunut. Useat mantereen maat – kuten Sudan, Mosambik ja Angola – ovat EIU:n mukaan kallistumassa Venäjän puolelle. Eritrea taas on selvästi Venäjä-mielinen. Mitä tämä kertoo EU:n vaikutusvallasta mantereella? Onko EU jollain tavalla epäonnistunut Afrikka-suhteissaan?
– Minun on vaikea nähdä sitä sellaisena. Jokainen maa tekee päätäöksiä omista lähtökohdistaan, Urpilainen sanoo.
– Tietenkin me toivomme, että mahdollisimman suuri joukko liittyisi Venäjän vastaiseen allianssiin ja tuomitsisi Venäjän toimet yksiselitteisesti. Sen puolesta me teemme joka päivä töitä.
Yhteistyötä jatkettava, vaikka maa ei tuomitsisi Venäjää
EU on kehitysavun jättiläinen. Kaiken kaikkiaan EU ja sen jäsenmaat ovat yhdessä maailman suurin kehitysavun antaja. Vuonna 2020 kehitysapua annettiin yhteensä noin 67 miljardia euroa.
Urpilaisen mukaan tukikanavia ei tulla laittamaan poikki sellaisilta mailta, jotka ovat asettumassa Venäjän puolelle tai eivät ole selvästi tuominneet sen toimia. Maita ei saa "rangaista" siitä, että ne ovat pidättäytyneet äänestämästä tietyissä YK:n yleisistunnon äänestyksissä, Urpilainen sanoo.
– En usko, että se on oikea tapa vahvistaa kumppanuutta tai kytkeä näitä maita Euroopan arvoihin.
Urpilaisen mukaan EU:n on sen sijaan vahvistettava kumppanuuksiaan eri puolille maailmaa, sillä niillä on merkitystä pitkällä aikavälillä – senkin jälkeen kun sota Ukrainassa on saatu päätökseensä. Miten kumppanuuksia sitten käytännössä vahvistetaan?
Olemalla aktiivisesti yhteydessä, Urpilainen sanoo.
– Olin itse vastikään kolmessa Afrikan maassa.
– Me pyrimme keskustelemaan kumppaneiden kanssa ja rakentamaan yhteistä näkemystä siitä, että kaikkien etu on luoda moninapainen maailma, jossa kansainvälinen toiminta perustuu sääntöihin, ei valtaan.
Muuta maailmaa ei saa unohtaa
Yksi kriittisimmistä Urpilaisen työlistalla olevista asioista on tällä hetkellä globaalin ruokakriisin ehkäiseminen.
Sota on sekoittanut maailman ruokamarkkinoita ja nälkää näkevien ihmisten määrän arvioidaan nousevan. Venäjä ja Ukraina muodostavat tärkeän tuotantoalueen, ja vastaavat jopa yli neljänneksestä maailman vientivehnästä.
Ruuan hinnat ovat nousseet kaikkien aikojen ennätykseen. Korkeilla ruuan hinnoilla taas on yhteys levottomuuksien syntyyn, joten pelkona on, että pian maailmassa nähdään levottomuuksien aalto.
EU antaa omalta osaltaan humanitaarista apua, mutta pitkän aikavälin ratkaisu ruokakriisin on Afrikan maiden oman ruuan tuotannon vahvistaminen, Urpilainen sanoo.
– On tärkeää, että vaikka Ukraina on meidän ykkösprioriteettimme nyt, emme unohda muuta maailmaa. Tämä ei ole ainoa konflikti, joka tällä hetkellä valitettavasti on käynnissä.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 10.5. kello 23:een saakka.
Lue lisää:
