Mitä tapahtui Neuvosto-Venäjälle muuttaneille suomalaisille 1937–1938? Filosofian tohtori Aimo Ruusunen on selvitellyt jo 1980-luvulla suomalaisten kohtaloita.
Hänen tuore kirjansa Tuomitut - Lisälehtiä ja opastusta Neuvostoliitossa kadonneisiin kertoo myös siitä, miten tuosta ajanjaksosta ylipäätään voi selvittää faktoja.
Pääosan teoksesta muodostaa matrikkeli, jossa on tietoja lähes 1 300:sta Neuvostoliittoon siirtyneestä, joita ei ole mainittu aikaisemmin vainojen yhteydessä.
Ruusunen kiinnostui Neuvostoliitossa asuneista siksi, että tutustui 1980-luvulla ihmisiin, jotka olivat muuttaneet perheidensä kanssa ihan lapsina tai nuorina itänaapuriimme.
– Halusin tietää, miksi heidän perheensä olivat tehneet muuttopäätöksen, Aimo Ruusunen kertoo.
Ruusunen on tehnyt pitkän toimittajauran Porissa, mutta hän asuu nykyään Lappeenrannassa.
Tuomiona teloitus
Iso osa loikkasi eli meni rajan yli salaa. Kohtalot olivat usein karuja. Kirjan nimi Tuomitut viestii, että monia loikkareita kohtasi etenkin 1930-luvun lopulla tuomio, joka tarkoitti käytännössä monen kohdalla teloitusta.
Aimo Ruususen sukulaisetkin kohtasivat kohtalonsa Neuvosto-Venäjällä. Hänen isänsä kaksi serkkua, veljekset, teloitettiin Sandarmohissa Karjalassa. Serkusten veli katosi, eikä hänen kohtaloaan ole saatu selville.
Loikkareita lähti aatteen ja työn perässä itään ympäri Suomen. Nyt kootussa matrikkelissa on tietoja muun muassa Porista, Raumalta, Ulvilasta ja Harjavallasta lähteneistä ihmisistä.
Elämäntarina edellä
Yhteen kysymykseen Aimo Ruusunen sanoo kyllästyneensä.
– Usein ihmisiä kiinnostaa vain se, montako ihmistä meni itänaapuriin ja montako siellä kuoli. Se tuskin selviää koskaan, sillä mitään tilastoja ajasta ei ole.
Työ täydentää venäjänsuomalaisen toimittajan ja tietokirjailijan Eila Lahti-Argutinan julkaisemia matrikkelitietoja, jotka ovat olleet pitkään perusteoksia suomalaisten kohtaloista 1930-luvun Neuvostoliitossa.
– Näistä jo 20 vuotta vanhoista listoista on jäänyt pois ihmisiä, joiden nimet eivät ole ihan suomalaisia. Sen takia matrikkelista puuttuu runsaasti muun muassa suomenvenäläisiä, Ruusunen kertoo.
Hän on itse kiinnostunut elämäntarinoista ja muistuttaa, että vainottuja ihmisiä jäi myös henkiin jatkaen elämäänsä Neuvostoliitossa. Monet ovat yhä – esimerkiksi sukuaan tutkiessaan – epätietoisia siitä, mitä maastamuuttajille tapahtui.
– Haluaisin, että uusi matrikkelini voisi toimia Suomessa ja Venäjällä olevien ihmisten yhdistäjänä. Vaikka moni on kuollut, moni sukulainen yhä elää. Heidän löytämisensä olisi tärkeää.
Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella 1.6. kello 23 saakka.
Lue lisää:
