Vuosi sitten elokuussa Sotkamon Jymyn superpesisjoukkueen jokerilyöjä Lauri Rönkkö ajatteli, että kaikki ei taida olla kunnossa. Kurkussa oli outo tuntemus, aivan kuin sinne olisi tullut jotain, mikä ei sinne kuulu.
Muitakin oireita tuli viikko viikolta enemmän.
– Väsymystä, rytmihäiriöitä, päänsärkyä, tuntopuutoksia raajoissa ja päässä, hän luettelee.
Rönkkö joutui jäämään pois töistä, eikä pelikentille ollut asiaa. Kotona aika meni pääasiassa levätessä, mutta väsymys ei vain taittunut.
– Syksyn ja talven aikana en oikeastaan tehnyt yhtään mitään. Tavoite oli vain pystyä voimaan hyvin.
Joutoaikoina omaa tilannetta ehti miettimään liikaakin. Jos taas yritti touhuta jotain, oireet pahenivat heti.
– Se oli sellainen sekametelisoppa, ettei oikein itsekään tiennyt mitä tehdä.
Tammikuussa oireiluille saatiin lopulta selitys: Rönkkö oli täysin sippi, lopen uupunut.
Mies puhuu oireista, ei jaksamisesta
Työuupumus on Suomessa niin yleistä, että lähes joka viides työntekijä saa Työterveyslaitoksen mukaan melko paljon tai paljon stressioireita työstään. Tuoreen tutkimuksen perusteella uupumus on pandemia-aikana lisääntynyt entisestään.
Kiire pilaa työoloja erityisesti naisilla, mutta miesten ongelmana on usein uupumuksen oireiden tunnistaminen – tai niiden tekeminen tunnistettaviksi.
Työterveyspsykologi Teemu Ollikaisen mukaan kyse voi olla esimerkiksi siitä, että miehet ilmaisevat ja viestivät oireistaan eri tavalla kuin naiset.
– Ehkä miehille on edellen vähän vaikeaa puhua asiasta. Työterveyteen saatetaan tulla somaattisella kulmalla ja kertoa, että "on kipuja ja on univaikeuksia", eikä puhuta siitä, että ongelmia on jaksamisessa, Ollikainen pohtii.
Silläkin voi olla miesten kannalta merkitystä, että työterveyshoitaja, -lääkäri tai -psykologi on useammin nainen kuin mies.
– On tärkeää, että ihminen pöydän toisella puolella puhuu samaa kieltä ja ymmärtää.
Murisevalle miehelle on vaikea tarjota apua
Ollikaisen mielestä mies–nainen-asetelman rakentaminen on kuitenkin tässäkin vähän vanhanaikaista. Yksilökohtaiset persoonallisuuserot selittävät asioita enemmän kuin sukupuoli.
– Omat stereotypiat ovat murtuneet, kun on ollut nimettynä työterveyspsykologina mitä monenlaisimmissa yrityksissä. Haalarimiehet tulevat vastaanotolle ja ne keskustelut ovat olleet enimmäkseen ihan mahtavia: tekstiä tulee ja myös tunnepuhetta ja jopa kyyneliä, Ollikainen kehuu.
Mutta sitäkään ei käy kiistäminen, että perinteinen miehisen kulttuurin malli näky vielä monilla työpaikoilla. Miehille saatetaan sallia esimerkiksi positiivista aggressiota tai reipas kilpailullisuus, mutta avuttomuutta tai herkkyyttä ei niin usein.
– Yksi kiinnostavimmista tutkimusartikkeleista päätyi loppupäätelmään, että miehet ja naiset kokevat masennuksen samoin, mutta ilmaisevat sen eri lailla. Jos Janne ja Marja ovat molemmat uupuneita, mies voi sanoa, että vituttaa – nainen ei ehkä yhtä helposti voi.
Ärtyneesti muriseva ja aggressiivisesti käyttäytyvä mies on vaikea lähestyttävä, eikä esihenkilönkään ole ehkä kovin helppoa puuttua uupumukseen ja tarjota apua.
Yleisön kannustus ja tuki lämmitti
Teemu Ollikainen muistuttaa, että toisinaan jopa ammattilaisten on vaikea hyväksyä sitä, että pelkästään väsymys voi saada aikaan monenlaisia oireita. Siksi on tärkeää kysyä esimerkiksi nukkumisesta, vaikka sen kysyminen voisikin tuntua liian yksinkertaiselta.
– Jos ihminen nukkuu kolme tuntia yössä, niin siinä on ihan turha keskustella mistään muusta ennen kuin se uni on saatu korjattua.
Lauri Rönkölle uupumuksen tunnustaminen ääneen myös joukkuekavereille ei ollut ongelma, kunhan oireille ensin saatiin jonkinlainen selitys. Joukkuekaverit tiesivät asiasta jo kauan ennen kuin se kerrottiin yleisölle.
Toukokuussa asia tuotiin avoimesti julkisuuteen. Pesäpalloyleisö on suhtautunut asiaan positiivisesti ja kannustavasti.
– Kyllä se viesti oli, että hoida itsesi kuntoon.
Henkisesti uupuminen oli silti 28-vuotiaalle huippu-urheilijalle kova paikka. Jymy nousi viime kaudella Superpesiksen pronssipeleihin, mutta Rönkkö seurasi pelejä kentän laidalta.
– Tavallaan pahalta tuntui katsoa, mutta toisaalta sen tiesi, että ei olisi pystynyt antamaan kaikkea. Siitä tuli jopa sellainen helpottunut olo.
Toipuminen on loppuelämän projekti
Rönkön sairastaessa Jymyn tilannetta analysoitiin julkisuudessa tavalla, joka olisi voinut tuoda lisäpaineita. Joukkueen toistettiin kipeästi kaipaavan toista lyöjäjokeria, joka teki tahollaan kaikkensa toipuakseen pelikuntoon.
– Aika vähän sitä silti loppupeleissä mietti, Rönkkö tunnustaa.
Viisi vuotta Suomen menestyksekkäimmän pesäpallojoukkueen riveissä pelannut Rönkkö palasi pelikentille Sotkamon Jymyn kakkosjoukkueen riveihin heinäkuussa. Elokuun alussa oli aika tulla takaisin superpesiskentille.
Se ei olisi voinut paremmin mennä: ensimmäisellä lyönnillään Vimpelin Vetoa vastaan Rönkkö löi juoksun. Kausi jatkuu ja peliuraa on jäljellä tämänkin kauden jälkeen.
– Olen ihan normaalisti joukkueen mukana. Pelataan, kun käsky käy, ja silloin kun ei pelata, pidetään virettä yllä ja ollaan valmiina astumaan puikkoihin ja lyömään juoksuja.
Yhden asian sairasloma opetti. Oma hyvinvointi on jatkossa Lauri Rönkölle loppuelämän projekti.
– Nyt ainakin tietää omia rajojaan paljon paremmin, mitä ei sitten loppupeleissä viime kesänä ja aikasempina vuosina tuntenutkaan.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella työuupumuksesta Yle Tunnuksella maanantaihin 22.8. kello 23 saakka.
