Yhdysvalloissa San Diegon eläintarhassa kuolleista eläimistä kerätty geenipankki on kasvanut 40 vuoden aikana maailman suurimmaksi geenipankiksi. Jäätyneeksi eläintarhaksi nimitettyyn pankkiin talletetaan vaarantuneiden eläinlajien perimää, minkä ansiosta lajit voidaan ehkä jopa herättää henkiin, jos ne luonnosta kuolevat kokonaan.
Terästankeissa nestemäisessä typessä on näytteitä yli kymmenestä tuhannesta eläimestä. Lajeja ja alalajeja on runsaat tuhat. Joukossa on jo kadonneita lajeja, muun muassa äskettäin luonnosta hävinnyt havaijilainen lintu po'ouli.
Pankin merkitys korostui joulukuussa, kun San Diego menetti 42-vuotiaan leveähuulisarvikuononsa. Sen suku on koko maailmassa enää viisi yksilöä, eikä luonnollisesti syntyvistä jälkeläisistä ole toivoa.
Kymmenen vuoden kuluttua laji lienee kadonnut kokonaan, ellei sitä onnistuta pelastamaan geenipankkiin pakastetulla siemennesteellä. Keino- ja koeputkihedelmöityksen lisäksi pankin keinovalikoimaan kuuluu kloonaaminen ja kantasolutekniikka.
Arvostelijat pankista: Tiedehulluttelua
Arvostelijat pitävät lajien pelastamista tällaisilla keinoilla pelkkänä temppuiluna, ellei tuhoutumisen syitä korjata. Stanfordin yliopiston tutkijan Paul Erlichin mukaan lajeja suojellaan parhaiten puuttumalla ihmisväestön kasvuun ja ilmastonmuutokseen.
– Tiedehulluttelu leveähuulisarvikuonon pelastamiseksi voi olla lystiä, ja hyvin mielelläni näkisin, että laji säästyy, mutta kiireellisesti tehtävien asioiden listalla tämä on todella alhaalla, Stanford sanoo.
Lajien tuhoutumisen yllyttyä eläintarhoilla on yhä keskeisempi suojelurooli. Samalla ne joutuvat päättämään, mitkä lajit kannattaa yrittää pelastaa. Olennaista on, että laji voidaan joskus palauttaa luontoon.
Leveähuulisarvikuonon luontainen elinympäristö on Sudanin ja Kongon kaltaisissa maissa, jotka eivät ole kyenneet estämään salametsästystä. Markkinat ovat suuret, sillä sarvikuonojen sarvi on Aasiassa haluttua tavaraa, jonka uskotaan tehoavan muun muassa potenssiongelmiin.
Viidakkohärän kloonissa oli geenivirheitä
Vähiin kutistuneiden eläinkantojen pelastamisessa on ongelmana myös liian yhtenäinen geenikanta.
– Kaikenlaisia konsteja voimme kyllä käyttää, mutta on eri asia saada aikaan yksi eläin tai kaksi tai kolme kuin kokonainen kanta, joka on geeniensä puolesta elinkelpoinen, sanoo Coloradon osavaltion yliopiston professori George Seidel. Hän on tutkinut, olisiko mammutti herätettävissä henkiin.
San Diegon jäätyneessä eläintarhassa mammutit tai dinosaurukset eivät kiinnosta. Leveähuulisarvikuonon pelastamiseen siellä kuitenkin uskotaan. Geenipankissa on näytteitä 12 yksilöltä eli kaksin verroin niin monelta kuin tämänhetkinen elävä kanta.
– Muitakin lajeja on elvytetty näin pienistä määristä, joten uskomme, että on ihan paikallaan tehdä se myös leveähuulisarvikuonolle, sanoo jäätyneen eläintarhan lisääntymisohjelman johtaja Barbara Durrant.
Pankin talletuksia on käytetty muun muassa jättiläispandan lisääntymisohjelmassa. Kaksi nautalajia on onnistuttu kloonaamaan. Gauri eli viidakkohärkä eli vain joitakin päiviä, mutta bantengi selvisi seitsenvuotiaaksi, ennen kuin se katkaisi jalkansa ja jouduttiin lopettamaan. Molemmissa yksilöissä oli kuitenkin geneettisiä virheitä.
