Tuore talouskirja ruotii suomalaisen bisnesmaailman pahimpia epäonnistumisia. Aamu-tv:n vieraina olivat kirjan kirjoittajat, toimittaja Pekka Seppänen sekä Suomen ja Pohjoismaiden historian professori Markku Kuisma Helsingin yliopistosta.
Monille on jäänyt mieleen, kuinka Sonera teki taannoin raskaasti tappiolliset UMTS-kaupat. Stora Enso puolestaan osti amerikkalaisen paperijätin Consolidated Paperin. Nokia taas osti omia osakkeitaan 19 miljardilla – ja mitätöi ne. Kirjoittajat tarkastelevat kirjassaan mittavien talousmokien taustoja, ja löytävät usein yritysjohtajien toimille loogisia syitä.
– Nämä mokia tehneet johtajat eivät ole mitenkään tyhmiä tai huonoja. He ovat menneet muodin mukana tekemään samoja asioita, mitä kaikki muutkin on tehneet, Seppänen näkee.
– On uskomattoman vahva se itsestäänselvyys, joka on jokaisella omana aikanaan. Se luo paineita ja pakkoja mennä mukaan. Niitä voi olla vaikea vastustaa. Soraääniä voi olla, mutta ne on helppo kuitata soraääniksi. Se on houkutteleva bisnes, sanoo Kuisma.
Amerikanvalloitus houkutti monia
Kirjassa käsitellään muun muassa Stora Enson seikkailut Amerikassa.
– Siinä elettiin sitä vaihetta, jossa maailma avautui edelleen ja näytti rajattomalta. Kaikki oli mahdollista, Kuisma muistelee.
– Suomalaisyhtiöt olivat kasvaneet isoiksi, Stora Enso oli oikeastaan suomalaisruotsalainen. Se antoi sekä suomalaisille että ruotsalaisille yhtiön osapuolille tunteen, että nyt me pystytään yksin lopultakin valloittamaan Amerikanmarkkinat. On aina ollut kaikkein hienoin ja isoin juttu, että pääset Amerikkaan. Se tunne oli ilmeisesti niin vastustamaton.
Intensiivisessä ilmapiirissä kiireisiä kauppoja
Kirjoittajien mielestä yleinen ilmapiiri vaikutti tehtyihin ratkaisuihin. Harkinta-aika jäi lyhyeksi.
– Ja siihen liittyi kilpailu, vähän huutokaupanomainen tilanne. Niin kuin tähän Sonera-caseenkin. Sellainen pistää tunteen siitä, että nyt meidän on pakko tehdä jotain ja nopeasti, sanoo Kuisma.
Ajan henkeen kuului se, että oli pakko kasvaa, kaikkeen oli pakkoa. Jos et osta, niin tulet itse ostetuksi.
Pekka Seppänen
– Ajan henkeen kuului se, että oli pakko kasvaa, kaikkeen oli pakkoa. Jos et osta, niin tulet itse ostetuksi. Nyt tällaista pakkoa taas ei ole lainkaan, sellaista muotia ei ole, Seppänen vertaa.
Tarvitaan myös malttia odottaa
Suomen Pankki sai vuonna 1991 laman aikaan haltuunsa Skopin arvopaperisalkun, jossa oli 6,2 prosentin pala Nokiaa. Nämä osakkeet myytiin vuonna 1993. Myöhemmin niiden arvo nousi huimasti. Jälkikäteen ajateltuna niiden tuleville miljardituotoille olisi löytynyt käyttöä pankkikriisissä ja talouslaman aikana.
– Se vaikuttaa oudolta, kun Suomen Pankilla ei kai olisi pitänyt olla mitään kiirettä myydä niitä. Tuntuu, että se vaan tehtiin, koska tämä ei kuulu meidän toimenkuvaan tai muuta, ihmettelee Kuisma.
Kirjoittajat ymmärtävät kuitenkin päätöksen taustaa.
– Se liittyy ajoituksen ongelmaan: aina kun myyt tai ostat arvopapereita, et koskaan ole varma mikä on se oikea. Jos en nyt myy, ne voi laskea vielä enemmän. Nyt ne on plussalla, okei, myyn heti. Sehän ei ole mikään moka, kun myy tiettävästi voitolla, korostaa Kuisma.
Tulevaisuutta ei ole helppo ennustaa, mutta jälkikäteen voi kuitenkin pohtia kuinka kaikki olisi voinut olla. Mitä jos olisi toimittu toisin?
– Jos olisi jaksettu odottaa muutama vuosi, luotettu siihen, että Suomen teollisuus nousee, ja ajateltu, että Nokia ehkä nousee vielä enemmän. Niistä olisi tullut muistaakseni toistakymmentä miljardia euroa, jotain 12 miljardia euroa vuonna 2000. Kukaan ei tiennyt 1993, kaikki piti Nokiaa konkurssikypsänä firmana, muistuttaa Kuisma.
– Ja Suomea konkurssikypsänä maana, lisää Pekka Seppänen, ja vertaa sitä nykypäivään. – Tilanne on vähän sama kuin nyt, että uskoa puuttuu.
