Aarteenetsintään perustuvaa geokätköilyä voisi hyödyntää pedagogisena menetelmänä, sanoo Turun yliopistossa väittelevä Pirita Ihamäki. Ihamäen väitöskirja tarkastetaan torstaina Porin yliopistokeskuksessa.
Digitaalisen kulttuurin alaan kuuluvassa väitöskirjassa Ihamäki on tutkinut geokätköilyn soveltumista opetuksen ja matkailun tarpeisiin.
– Tutkimustulokset osoittavat, että luovuudella on tärkeä merkitys geokätköilyssä. Kokemus on ainutlaatuinen jokaiselle pelaajalle, ja jaettujen kokemusten kautta peli voi kehittyä eteenpäin, Ihamäki sanoo.
Ihamäen tekemään tutkimukseen osallistui 216 henkilöä.
– Väitöskirjani on ajankohtainen, sillä geokätköilyä ei ole juurikaan tutkittu, Ihamäki kertoo.
Geokätköilyä ei ole juurikaan tutkittu.
Pirita Ihamäki
Geokätköily 2000-luvun harrastus
Geokätköily harratuksena alkoi Yhdysvalloista sen jälkeen, kun maan hallinto poisti GPS-satelliittipaikannuksen häirinnän vuonna 2000.
Kätköjen tekijät kirjaavat kätkönsä internet-palveluun, johon on rekisteröity yli kaksi miljoonaa kätköä ympäri maailman. Suomessa geokätköilijöitä on noin 30 000.
