Päätoimittaja, kirjailija, dokumentaristi Alexis Kouroksen mielestä nykyinen integraatiopolitiikka on väärä lääke pakolaiskriisin hoitoon. Siksi hän päätti kehittää oman mallinsa tilanteen ratkaisemiseksi. Syntyi ehdotus, joka torppaa turvapaikanhakijoiden kotouttamisen ja pysyvien turvapaikkapäätösten antamisen.
Kouroksen mukaan ongelmana on, että tämänhetkinen turvapaikkapolitiikka saa kriisimaiden tulevaisuuden kannalta tärkeitä nuoria osaajia jättämään kotimaansa pysyvästi.
Alexis Kouros muuttaisi päätöksentekoa niin, että turvapaikka myönnettäisiin aina enimmillään vuodeksi kerrallaan – ei loppuiäksi.
– Se on vähän kuin jos ostat arvan ja joka toinen arpa voittaa, ja sillä saat lottovoiton. Silloin kynnys lähteä on matala, koska palkinto jonka voit saada on elinikäinen, Kouros sanoo.
Suomen Pakolaisavun viestintäpäällikkö Kaisa Väkiparta taas tyrmää ajatuksen lottokupongista. Hän painottaa, että katse pitäisi pitää kokonaiskuvassa.
– Täällä unohtuu se, että yhdeksän kymmenestä pakolaisesta on siellä kehitysmaissa. Eivät he ole tänne tulossa, eikä heillä ole mitään arpakuponkia mihin tarttua, Väkiparta sanoo.
Hän muistuttaa lisäksi, että turvapaikkajärjestelmässä seula on tiukka eikä sen läpi lottoamalla pääse.
Kotouttaminen vai kotiuttaminen tavoitteena?
Iranilaissyntyinen, 1990-luvun alussa Suomeen saapunut Alexis Kouros toivoisi, että turvapaikanhakijoita autettaisiin Euroopassa siten, että he itse voisivat myöhemmin kotiin palattuaan auttaa omaa maataan. Hänen ehdotuksensa on, että kotouttamisen sijasta Eurooppaan saapuneita turvapaikanhakijoita koulutettaisiinkin kotiinpaluuta varten.
Turvapaikanhakijoihin pitäisi Kouroksen mukaan suhtautua kuin vaihto-oppilaisiin, jotka ovat Euroopassa vain kouluttautumassa ennen kuin palaavat taas takaisin kotimaihinsa.
Kaisa Väkiparta kannattaa myös koulutusta, johon perustuu jo nyt pakolaisavun kehitysyhteistyö, eli pakolaisleirissä tapahtuva kouluttaminen. Väkiparta ei kuitenkaan niele Kouroksen ideaa vuoden aikarajasta.
– Se, että ihmisiä pidettäisiin täällä ikään kuin varastossa odottamassa vuosi kerrallaan, että saako tänne jäädä vai ei, siihen tarvitaan kyllä pitkäkestoisempia ratkaisuja ihan jo inhimillisestä näkökulmasta, hän sanoo.
Alexis Kouros vakuuttaa, että keskittymällä kotouttamisen sijasta kotiuttamiseen, säästöä syntyisi kahtakin kautta: Kotouttamistoimiin, kuten suomen kielen opettamiseen, ei valuisi euroja. Turvapaikanhakijat voisivat myös opettaa toisiaan omalla kielellään ja opetusohjelmallaan.
Kouros: Turvapaikanhakijoiden työllistäminen antaa väärän kuvan lähtömaihin
Alexis Kouros ei liputa myöskään turvapaikanhakijoiden työllistämisen puolesta, koska se antaisi väärän kuvan tulijoiden kotimaahan.
– Sillä olisi kova viehätysvoima, jos he lähettäisivät kotiin viestin, että sain täältä töitä. Sitten kaikki serkut siellä kylässä ajattelevat, että hän lähti vasta kaksi kuukautta sitten ja nyt on jo töissä ja tienaa hyvin, että kannattaa lähteä.
Pakolaisavun Kaisa Väkiparta myöntää, etteivät varmasti kaikki Eurooppaan saapuvat henkilöt ole suojelun tarpeessa olevia, mutta kaikilla on tasavertainen oikeus tulla.
– Ennen kaikkea pakolaisia ajaa tänne kuitenkin konfliktisyyt, Väkiparta sanoo.
Suomeen jätettiin viime vuoden aikana yli 32 000 turvapaikkahakemusta.
