Suomessa ei ole nähtävissä tuloerojen kasvua kansainvälisillä eriarvoisuuden mittareilla mitattuna, professori Markus Jäntti sanoo.
Tuloerot eivät ole hänen mukaansa muuttuneet 15 vuodessa.
– Eivät, kun tarkastellaan huipputuloja, eivät koko väestön tasolla eivätkä pienituloisten osalta.
1980-luvulla suomalaisten tuloerot olivat historiallisen pienet. Mutta 1980-luvun viimeisistä vuosista aina 1990-luvun alun lamaan saakka tuloerot kasvoivat.
– Talouskriisin aikana tuloeroissa tapahtui hämmästyttävän vähän muutoksia, vaikka oli massatyöttömyys. Talouden alkaessa kasvaa kriisin jälkeen tuloerot repesivät 1994–1995, ja jatkoivat voimakasta kasvuaan vuosituhannen vaihteeseen. Vuoden 2000 jälkeen ne ovat pysyneet suunnilleen samalla tasolla, Jäntti sanoo.
Leipäjonot eivät ole todiste tuloerojen kasvusta
Esimerkiksi leipäjonot nykypäivän Suomessa voivat olla merkki yhteiskunnallisen eriarvoisuuden lisääntymisestä, mutta varsinainen todiste siitä ne eivät ole.
Ensinnäkin leipäjonoja on ollut 1990-luvun alusta asti ja toiseksi leipäjonoissa jonottavat voivat Jäntin mukaan olla niin pieni osa väestöstä, että se ei näy koko maan tilastoissa.
Yksinhuoltajaperheet aiempaa heikommassa asemassa
Ainoa ryhmä, jossa muutosta näkyy, on yksinhuoltajataloudet. Niiden tilanne muuttui jo kymmenen vuotta sitten.
– Yksinhuoltajaperheiden suhteellinen haavoittuvuus on selvästi lisääntynyt. Niiden lapset ovat herkemmässä asemassa kuin lapset keskimäärin. Mutta tässäkään asiassa muutos ei ole riittävän selvä, jotta se näkyisi koko väestön tasolla.
Johtajien palkkoihin ja bonuksiin liittyvästä julkisesta keskustelusta huolimatta tilastoista ei näy, että johtajien tulokehitys olisi erkaantunut tavallisista palkansaajista 2000-luvulla.
– Ilmeisesti johtajien palkkojen kasvu ei ole riittävän dramaattinen vaikuttaakseen kokonaistilastoihin. Kasvu, josta kansa puhuu, ei näy. Siihen on kaksi mahdollista selitystä. Ensimmäinen on, että kasvua ei ole ollut, ja käsitys on syntynyt jostain muualta. Toinen selitys on, että kasvua on ollut, mutta tavalla, jota ei voi mitata, Jäntti sanoo.
Johtajien bonukset eivät välttämättä näy
Johtajien palkat tilastoidaan. Mutta muut palkitsemisjärjestelmät, kuten johtajien oikeus hankkia työnantajayrityksen osakkeita halpaan hintaan, eivät näy osakkeita hankittaessa.
Vasta kun nämä osakkeet myydään pörssissä, ne päätyvät tilastoihin.
– Voi ajatella, että tältä osin tilastot ovat puutteellisia. Ihannetapauksessa muutokset omaisuudessa näkyisivät tuloina. Ylipäätään emme ole kovin hyviä mittaamaan tulotilastojen yläpäätä. Kuitenkin Suomi on maa, jossa mittaus on yksi maailman parhaista, Jäntti arvioi.
Periaatteessa kaikkien sellaisten bonusjärjestelmien, joissa johtajat ovat realisoineet voittoja omaan käyttöönsä, pitäisi näkyä tilastoissa. Mutta on tilanteita, joissa ne eivät näy.
– Jos tuloja “salakuljetetaan” ulkomaille, ne eivät kirjaudu kotimaan tilastoihin.
Kansa arvioi tulojaan suhteessa menoihin, jotka eivät näy tilastoissa
Tilastot eivät kuitenkaan kerro kaikkea.
Taloudellinen eriarvoisuus voi kasvaa, jos pienipalkkaisilla työntekijöillä alkaa mennä huonommin, vaikka heidän tulonsa pysyisivät samoina. Näin kävi 1990-luvun lamavuosina.
Moni konkurssiin ajautunut yrittäjä oli ottanut valuuttalainaa. Sen hoidosta tuli kalliimpaa, kun markka devalvoitiin. Yrittäjien menot siis kasvoivat samalla, kun tulot pienenivät. Vain tulojen pienentyminen heijastui tilastoihin.
Sama ilmiö saattaa vaikuttaa nykyisiin leipäjonoihin.
– On mahdollista, että ihmisten tilanne on pahentunut, koska heillä on velkaa ja veloista kulut, jotka ylittävät tulot. Tätä on erittäin vaikea mitata, Jäntti sanoo.
Eriarvoisuuden kokemus vahvistuu monista syistä
On myös mahdollista, että epävarmuuden lisääntyminen johtuu muutoksista, joita ei voi mitata rahassa.
Monet voivat esimerkiksi kokea olevansa taloudellisesti haavoittuvia, koska he pitävät työpaikan menettämisen vaaraa aiempaa suurempana tai koska he näkevät muiden ympärillään joutuvan työttömiksi.
Joku on voinut hankkia asunnon, ja huoli veloista selviytymisestä tulevaisuudessa on suuri. Julkisen talouden ongelmien vuoksi ihmiset voivat myös laskea toimeentuloturvan heikkenevän tulevaisuudessa.
– Se voi olla hyvin todellista yksinhuoltajaäideille, mutta siitä ei saa kiinni euroja tai senttejä mittaamalla, Jäntti sanoo.
Muilta lainattu huoli?
Monien maiden tuloerokehitys on ollut toisenlaista kuin Suomessa. Esimerkiksi Ruotsissa tuloerot ovat kasvaneet viime vuosina. Aiemmin Suomi ja Ruotsi kulkivat tuloeroissa samoja polkuja.
Myös muissa OECD-maissa kehitys vaihtelee voimakkaasti. Ranskassa ja Kanadassa tuloerot ovat pysyneet enemmän tai vähemmän muuttumattomina. Yhdysvalloissa ja Britanniassa taas erot ovat kasvaneet melko paljon.
– Mutta myös niissä tuloerojen kasvu oli suurimmillaan 1990-luvulla. Sen jälkeen ei ole tapahtunut kovin paljoa, paitsi että näissä maissa tuloja on keskittynyt huipputuloisille viime vuosina, Jäntti sanoo.
Yhdysvaltojen ja Britannian tuloeroista on keskusteltu paljon julkisuudessa muun muassa brittien Brexit-äänestyksen ja Hillary Clintonin ja Donald Trumpin vaalikamppailun vuoksi.
– Luulen, että osa Suomen tuloerojen kasvuun liittyvistä käsityksistä on tuontitavaraa muualta maailmasta. Kuvittelemme, että sama pätee Suomeen.
Alkuperäisen ruotsinkielisen jutun kirjoitti Patrik Schauman, Svenska Yle.
Jutun käänsi ruotsista Anna Karismo, Yle.
