Turun yliopiston kulttuurintutkimuksen oppiaineet keräävät muistoja elämästä ja oloista Turun seudulla sisällissodan aikana ja sen jälkeen.
Tutkijat kaipaavat tietoja siitä, miten sota kosketti perheitä ja miten ajasta on kerrottu. Lisäksi tutkijoita kiinnostavat Turun vankileiri sekä sen asukkaat ja työntekijät.
– Turun vuosista 1917‒1918 on vain vähän tutkimusta, vaikka ajanjakso on Suomen lähimenneisyyden tutkituimpia ajanjaksoja ja uusia tutkimuksia ilmestyy jatkuvasti, kertoo hankkeen johtaja, dosentti Anne Heimo folkloristiikan oppiaineesta yliopiston tiedotteessa.
– Tähän saattaa olla syynä se, että vaikka vuonna 1917 Turku oli Suomen levottomin kaupunki, vuonna 1918 se säästyi enemmiltä väkivaltaisuuksilta. Myös sodan jälkipuinti jäi lieväksi, ja olot Turun vankileirilläkin olivat varsin kohtuulliset.
Turussa toteutettiin 1980-luvun lopulla kolmivuotinen Turun työväen muistitietoa koskeva hanke, jonka yhtenä aiheena olivat vuodet 1917–1918. Silloin tietoa saatiin kokoon vähän.
– Syynä saattoi olla muistojen kipeys. Monissa perheissä ympäri Suomea katsottiin parhaaksi vaieta ajasta. Viime vuosikymmeninä tilanne on muuttunut ja vuodesta 1918 on tullut merkittävä osa kotiseutu- ja sukuhistoriaa, kertoo Heimo.
