Artikkeli on yli 7 vuotta vanha

Kammoatko hämähäkkejä ja käärmeitä? Reaktiosi sai alkunsa kymmeniä miljoonia vuosia sitten

Tutkijoiden mukaan varhaiset esivanhempamme oppivat pelkäämään myrkyllisiä eläimiä kauan ennen kuin nisäkkäistä oli vaaraa.

Suur-Mekongin alueella Vietnamissa ja Kambodžassa elävä Trimeresurus rubeus - käärme. Kuuluu 126 uuteen eliölajiin, jotka löydettiin Suur-Mekongilta vuonna 2011.
Punasilmäinen vihreä kyy Trimeresurus rubeus oli vielä tämän vuosituhannen alussa tuntematon laji, kunnes ensimmäiset yksilöt löydettiin Vietnamista ja Kambodžasta. Kuva: Peter Paul van Dijk / WWF
  • Anniina Wallius

Suomessa ei ole yhtään myrkyllistä hämähäkkiä, eivätkä useimmat suomalaiset liene nähneet ainoaa myrkkykäärmettämme kyytä luonnossa. Silti on tavallista, että suomalainenkin kavahtaa käärmeitä ja hämähäkkejä.

Inhoa tai pelkoa, jopa suoranaista fobiaa, on pidetty reaktiona, jonka lapsi oppii aikuisilta. Vaikka oppiminen vahvistanee näitä tunteita, niin pohjalla on saksalais-ruotsalaisen tutkimuksen mukaan aivojen ikivanha mekanismi.

Olemme perineet sen kymmeniä miljoonia vuosia sitten eläneiltä sukulaisiltamme, pieniltä nisäkkäiltä, Max Planck -instituutin ja Uppsalan yliopiston tutkijat päättelevät. 

Käärme- ja hämähäkkipelkoja on tutkittu ennenkin, niin ihmisillä kuin apinoilla. Pikkulapsilla on kuitenkin kokeiltu vain, havaitsevatko he kuvista käärmeen tai hämähäkin nopeammin kuin jonkin muun eläimen tai esineen.

Kokeet osoittivat, että näin tapahtuu, mutta tutkijat eivät silti pitäneet käärme- ja hämähäkkipelkoja ihmiselle myötäsyntyisinä.

Apina näkee käärmeet rivakasti

Apinoilla tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että apinoiden aivojen tietyt näkökykyyn ja nopeaan toimintaan liittyvät solut reagoivat käärmeen näkemiseen selvästi voimakkaimmin.

Kokeissa käytettiin vankeudessa syntyneitä apinoita, jotka eivät olleet koskaan nähneet käärmeitä. Kun sellaisia luikerteli tietokonenäytöllä, apinoiden aivoissa tapahtui juuri niin kuin tutkijat olivat hypoteesissaan olettaneet.

Jo kauan on tiedetty, että apinoilla on ällistyttävä taito nähdä käärmeet hankalassakin maastossa. Tutkijat tulkitsivat havaintonsa lisätodisteeksi sille oletukselle, että tarkka näkökyky kehittyi pitkälti suojaksi käärmeiltä.

Myös tuossa tutkimuksessa arvioitiin, että eloonjäämistaistelussa arvokas ominaisuus alkoi kehittyä apinoiden ja ihmisten sukupuuhun jo kymmeniä miljoonia vuosia sitten.

Vauva reagoi käärmeeseen

Max Planck -instituutissa ja Uppsalan yliopistossa tutkittiin silmien pupillien laajenemisesta, aiheuttavatko käärmeiden ja hämähäkkien kuvat vauvaikäisille stressireaktion.

Reaktio oli havaittavissa jo kuuden kuukauden ikäisillä lapsilla, Frontier in Psychology -lehdessä julkaistu tutkimus kertoo.

– Heidän pupillinsa laajenivat selvästi enemmän, kun heille näytettiin käärmeen tai hämähäkin kuvaa, kuin samanväristä kukkaa tai kalaa, kertoo tutkimusta johtanut Stephanie Hoehl.

Pupillien laajeneminen johtuu noradrenaliinista. Sen tuotanto lisääntyy stressissä, taistele tai pakene -tilanteessa.

– Päättelimme, että reaktiolla on juuret evoluutiossa. Samalla tavoin kuin apinoilla, aivojemme mekanismi mahdollistaa hyvin nopean toiminnan, kun havaitsemme käärmeen tai hämähäkin.

Kaksi diagrammia. Vasemmanpuolisessa on kuvia hämähäkeistä ja kukista, oikealla käärmeistä ja kaloista. Alla olebvat käyrät kertovat pupillien laajenemisesta. Punainen käyrä kulkee molemmissa korkeammalla kuin vihreä.
Punaiset viivat kertovat, miten voimakkaasti vauvojen pupillit laajenivat, kun he näkivät hämähäkin tai käärmeen. Vihreä viiva osoittaa reaktion kukkiin ja kaloihin. Kuva: Max Planck -instituutti

Nisäkkäät ovat liian nuori vaara

Aiemmista tutkimuksista siis tiedetään, että pelkästään se, että kuvassa on eläin, ei herätä vauvan huomiota yhtä nopeasti kuin käärme tai hämähäkki – ei sittenkään, vaikka eläin olisi vaarallinen, esimerkiksi karhu tai sarvikuono.

– Päättelimme syyksi sen, että käärmeitä ja hämähäkkejä oli olemassa yhtä aikaa ihmisen esivanhempien kanssa kauan ennen vaarallisia nisäkkäitä, jo yli 60 miljoonaa vuotta sitten, Hoehl kertoo.

Dinosaurukset olivat kuolleet vastikään sukupuuttoon. Nisäkkäät, jotka olivat olleet pieniä piilottelevia yöeläimiä, olivat vasta kasvattamassa kokoa ja haarautumassa uusiksi lajeiksi. Meidän esivanhempamme olivat niiden joukossa.

Hämähäkin fossiilissa näkyvät pienetkin yksityiskohdat.
Tämä hämähäkki, Eoplectreurys gertschi, oli elossa 165 miljoonaa vuotta sitten. Lähes täydellinen fossiili löytyi Pohjois-Kiinasta vuonna 2010. Suvun nykyiset edustajat näyttävät lähes samanlaisilta mutta elävät vain Pohjois-Amerikan eteläosissa. Kuva: Kansasin yliopisto

Vaikka nisäkäslajien kehitys oli evoluution näkökulmasta yllättävän rivakkaa, se tapahtui silti liian myöhään. Muista nisäkkäistä ei ole ollut meille tarpeeksi kauan vaaraa, jotta pelko olisi ehtinyt juurtua mekanismiksi aivoihimme, Hoehl sanoo. 

Sama pätee sellaisiin paljon nuorempiin vaaroihin kuin veitsiin tai pistorasioihin, hän lisää.

– Vanhemmat tietävät hyvin, miten vaikeaa lapset on opettaa välttämään sellaisia arjen uhkatilanteita kuin sormen työntämistä pistorasiaan.