Raamatun kirjoittajat käyttivät saatanaa saadakseen muut uskomaan omaan sanomaansa ja vaientaakseen toisinajattelijat panettelemalla heitä. Samaa keinoa käytetään nettiaikana vellovassa vihapuheessa.
Näin toteaa Itä-Suomen yliopistossa juuri teologiasta tohtoriksi väitellyt Jaakko Pappinen. Hänen väitöstutkimuksensa käsittelee saatanan retorisia funktioita varhaisessa kristillisyydessä eli sitä, miten sielunvihollista on käytetty puheen tehokeinona antiikin aikana.
Adventtikirkon kasvatti, 32-vuotias Pappinen innostui aiheesta tutkittuaan Vanhan testamentin tekstiä yliopiston pro gradu -tutkielmassaan. Teologi yllättyi, kuinka paljon Uudessa testamentissa käytetään paholaisretoriikkaa.
– Ehkä itselle tärkein tulos oli se, että Uudessa testamentissa suhtaudutaan ankarasti toisiin ihmisiin, jotka ajattelevat eri tavalla.
Vastapuolen hutkiminen paholaisella oli väitöksen mukaan antiikin aikana keino saada kuulijat puolelleen.
Paholaispuheen teho vähentynyt
Sielunviholliseksi leimaaminen ei tehoa enää samalla tavoin 2010-luvulla, mutta on käytössä edelleen esimerkiksi joissakin uskonnollisissa yhteisöissä ja politiikassa.
Uskonto ei Pappisen mukaan länsimaissa ole enää läheskään niin merkityksellinen kuin aiemmin historiassa. Suomalaisessa keskustelukulttuurissa saatanalla leimaaminen tehoaa teologin mielestä nykyisin huonosti.
– Tässä suhteessa pidän sitä hyvänä asiana. Uskonnon negatiiviset vaikutukset ovat jääneet historiaan. Mutta esimerkiksi Afrikassa ja Etelä-Amerikassa ei harjoiteta kriittisyyttä niin paljon ja tällainen retoriikka voi olla hyvinkin arkipäivää, Pappinen arvelee.
Nykyretoriikassakin tällaiset tehokeinot leimata vastustaja toimivat tosi hyvin.
Jaakko Pappinen
Taitavalle puhujalle paholaisen käyttö voi kuitenkin olla yhä yksi vakuuttamisen tapa.
– Jos sanoisin vastaväittäjälleni, että olen eri mieltä kanssasi ja olet saatanasta, hän ei pitäisi sitä kovin hyvänä argumenttina. Mutta antiikin retoriikassa ja nykyretoriikassakin tällaiset tehokeinot leimata vastustaja toimivat tosi hyvin, luovat selkeän me-kuvan ja että vastustaja on väärässä.
Vihapuheella me erotumme noista
Retorisella paholaispuheella oli antiikin aikana monta tehtävää.
– Ensimmäinen merkitys oli osoittaa, ketkä ovat vastapelureitamme eivätkä kuulu meihin, vaan ulkoryhmään, Jaakko Pappinen kertoo.
Kun osoitettiin toisen ryhmän olevan väärässä, vahvistui samalla oman ryhmän yhteenkuuluvuus.
– Erityisesti uskonnollisissa ryhmissä, ehkä myös politiikassa tarvitsemme selkeän identiteetin. Emme ole näitä emmekä noita. Paholaisretoriikka voi auttaa oman ryhmän identiteetin muodostamisessa, Pappinen esittää.
Tutkimus antoi uutta näkökulmaa myös vihapuheeseen.
– Uuden testamentin aikaan – samoin helleenisissä kulttuureissa ja juutalaisessa kulttuurissa – oli hyvin yleistä, että tietyt filosofiset ja poliittiset ryhmät suhtautuivat toisiinsa hyvin nihkeästi ja kielenkäyttö oli ankaraa, tutkija kertoo.
Tällaisen vääristelyn vuoksi Raamattua ei pitäisi Pappisen mielestä lukea sanatarkasti. Toisaalta hän löytää kovaa kielenkäyttöä myös nyky-Suomesta eduskuntaa myöten.
–Tämä ei yllätä nykyäänkään, jos seuraa poliittisia keskusteluja esimerkiksi hallituksen ja opposition välillä. Heprean sana "satan", josta sana saatana tulee, tarkoittaa vastustajaa tai syyttäjää. Tässä mielessä oppositio, oli siellä kuka tahansa, on aina saatanan roolissa, Pappinen tuumaa.
Trump nimitteli Clintonia paholaiseksi
Kovaan kielenkäyttöön suhtautuminen on kuitenkin on muuttunut.
– Antiikin aikaan oli hyväksytympää puhua näin toisista ryhmistä. Itse olisin nyt varovaisempi tällaisen kielenkäytön suhteen, Jaakko Pappinen tuumaa.
Eri kulttuureiden välillä on tosin eroja. Esimerkiksi Yhdysvaltain nykyinen presidentti Donald Trump käyttää rankkaa kieltä poliittisista vastustajistaan. Republikaani nimesi demokraattien Hillary Clintonin kampanjan aikana muun muassa paholaiseksi.
Olisi aika yllättävää kuvitella, jos meillä presidentinvaaleissa Niinistö ja Haavisto haukkuisivat toisiaan perkeleeksi tai saatanaksi.
Jaakko Pappinen
– Olisi aika yllättävää kuvitella, jos meillä presidentinvaaleissa Niinistö ja Haavisto haukkuisivat toisiaan perkeleeksi tai saatanaksi. Meille se olisi outoa, mutta Amerikassa tämä on paljon yleisempää ja sallitumpaa. Kun halutaan vastapuolen imagoa ja persoonaa loata, paholaisretoriikka toimii tässäkin hyvin.
Pappinen kysyi ekumeniakonferenssissa eri uskontokuntien edustajilta, miten ryhmäidentiteetin voi muodostaa toisinajattelevia lannistamatta. Toimivaa vastausta ei löytynyt.
Tutkijasta vastuutonta käyttää paholaiskorttia
Saatanaa käytetään Jaakko Pappisen mukaan yhä monessa tarkoituksessa.
– Edelleen se on tapa muodostaa ryhmärajoja ja tulee usein esille hyvin konservatiivisissa uskonyhteisöissä. Tämä on suurin huolenaihe itselläni, se on mielestäni ankara ja vastuuton tapa, Pappinen korostaa.
Adventtikirkon pastorina nyt toimivaa huolestuttaa erityisesti se, jos hengellisyyden etsiminen ja uskonyhteisöön liittyminen johtaa saatanalla pelotteluun ja yhteisöstä poissulkemiseen.
Uskontojen uhrien tuki ry varmasti osaa kertoa näistä kohtaloista enemmän.
Jaakko Pappinen
– Jos jäsen alkaa jossakin vaiheessa kyseenalaistaa yhteisön oppeja, yhteisö voi kääntyä häntä vastaan ja käyttää tämmöistä paholaisretoriikkaa. Tämä voi kääntyä hyvin surulliseksi viattomalle totuuden etsijälle. Uskontojen uhrien tuki ry Suomessa varmasti osaa kertoa näistä kohtaloista enemmän.
Teologin mukaan paholaisen nimen käytössä on kyse myös vallan käytöstä ja ihmisen tarpeesta kuulua ryhmään.
– Luulen, että yhteisöt Raamatussa ja nykyäänkin käyttävät paholaisretoriikkaa juuri silloin, kun on kipuilua oman ryhmäidentiteetin kanssa. Silloin tulee helposti tartuttua tällaiseen. Meidän tarve kuulua sisäryhmään on niin suuri, että tätä keinoa on vaikea vastustaa, Pappinen arvelee.
Teologina hän ei kuitenkaan suosittele perkele-kortin viljelemistä millekään taholle.
– On useita muita tapoja kritisoida vastustajaa. Enkä tosiaan usko, että kukaan tätä retoriikkaa hallitsee. Vaikka itse en pidä sitä kovin reiluna, retoriikassa lopputuloksen ratkaisee se, miten vaikutetaan yleisöön, Jaakko Pappinen toteaa.
