Artikkeli on yli 7 vuotta vanha

Varo ahneutta, se tarttuu – Köyhä voi olla ahne siinä missä rikaskin

Näemme muissa ahneutta, jota emme itsessämme näe. Ahneudessakin vasta harjoitus tekee mestarin. 

Mies tarjoaa rahaa.
Kuva: Klaus Ohlenschlaeger / AOP
  • Marcus Ziemann

Psykologit ja käyttäytymistaloustieteilijät ovat tutkineet, miten ihminen toimii, jos hänelle annetaan mahdollisuus käyttää tilannetta hyväksi ja varastaa. Sananlaskun mukaanhan tilaisuus tekee varkaan.

– Ihan tavallisilla ihmisillä on joku aika jännittävä raja, jonka yli he eivät mene. Se raja on yllättävän kohtuullinen noviisille, joka ei ole sitä harjoitellut. Mutta kun tällaiset tilaisuudet toistuvat ja antaa sen pikkusormen, se vie koko käden, sanoo psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen.

Ahneus on vaikea tutkimusaihe. Aiheesta on tehty joitakin valhevilppitutkimuksia, joilla on yritetty selvittää, kuinka ahneita ihmiset oikeasti ovat.

On esimerkiksi tutkittu, että kun koehenkilöt saivat suorittaa tehtävän ja määritellä itselleen palkan omaa onnistumistaan arvioiden, eivät kokeeseen osallistuneet ahnehtineet mitään kohtuuttomia summia.

Kun mikään ei riitä

Tampereen yliopiston psykologian laitoksen johdosta eläkkeelle jäänyt Markku Ojanen sanoo, että kaikissa meissä on itsekkyyttä, eikä sitä pysty piilottamaan.

Joillakin on kuitenkin taipumuksia geneettiseen ja biologiseen kyltymättömyyteen.

– Kun rahaa alkaa kertyä, se vie kummasti mukanaan. Eivät kaikki ahneuteen sorru, mutta miksi esimerkiksi superrikkaiden täytyy välttää veroja, heillä kun olisi siihen maksamiseen mahdollisuus?

Yritysmaailmassa kilpailu ja vertailu ruokkivat ahneutta. Tavallisen palkansaajan voi olla vaikea hyväksyä, että johtajan palkkaa korotetaan kerralla tuhansia euroja esimerkiksi palkkakuoppaan vetoamalla.

– Siinä tulee vallanhalua. Se raha ei ole vain vaihdon väline, vaan kertoo siitä asemasta ja vallasta. Sitten ajatellaan, eikö mikään riitä, kun palkan päälle täytyy olla vielä lisäetuja, mitä tavallinen ihminen ei ymmärrä.

”Otan oman osuuteni, koska olen jäänyt vähemmälle”

Vähävaraisten ahneudesta ei yleensä puhuta samaan äänensävyyn. Harvoin edes puhutaan.

Mutta yllättävän monet vähävaraiset ovat ahneita. Jokaisessa avustusjärjestössä tiedetään hyvin, että osa autettavista pyrkii kahmimaan tavaroita ja ruokaa mukaansa tavalla, josta kohtuullisuus on kaukana.

Markku Ojanen tuntee ilmiön ja uskoo, että taustalla on katkeruutta.

– Kun näkee silkkaa ylellisyyttä, niin helposti syntyy osattomuuden kokemus. Ajatellaan, että minä otan nyt oman osuuteni, koska olen jäänyt vähemmälle. On helppo perustella itselleen, että minulla on siihen oikeus.

Vähävaraisuuden seuraukset ovat yllättäviä. Moni ei ole ahneuttaan valmis solidaarisuuteen edes toiselle vähävaraiselle. Esimerkiksi avustustuotteet eivät mene tasan, vaan joukossa on aina heitä, jotka pyrkivät nappaamaan vaikkapa 20 paria sukkia muiden nenän edestä nopeimman oikeudella.

– Siinä on taustalla turvattomuuden ja katkeruuden yhdistelmä. Päätöksentekokyky heikkenee, kun joutuu keskittymään päivittäisen toimeentuloon. Silloin rahan ja tavaran arvo nousee liian suureen rooliin, Ojanen sanoo.

Ahneella ei aina ole paskaista loppua

Ahneudella on jotakin tekemistä ihmisen selviytymisestä karuissa olosuhteissa. Ahneus on muutakin kun rahaa. Myös niukkuus ajasta aiheuttaa ahneutta.

Näin ajatellen lentokoneen varauloskäynnin viereen kannattaisi istuttaa kaikkein ahneimmat. He eivät hätälaskun jälkeen jää tukkeeksi, vaan häipyisivät perään katsomatta ensimmäisinä koneesta ulos.

– Katastrofitilanteessa kun joku ryntää, niin se ryntääminen tarttuu ja joku muukin voi tällä tavoin pelastua. Kun yksi on häikäilemätön, se heijastuu muihinkin, Ojanen toteaa.

Samanlainen mallikäyttäytyminen pätee vaikka pullaa pursuavaan kahvipöytään. Kun joku alkaa rohmuta, saattaa itse tehdä samoin, vaikkei ollut tarkoitus. Myös alennusmyynneillä on samanlaista psykologista vaikutusta. Halvat golfsukat saattaa ostaa, kun muutkin ostavat.

Emeritusprofessori Markku Ojanen ei näe ahneudessa oikein hyviä puolia. Lapsetkin oppivat mallista. Vanhempien pitäisikin huolehtia, että puheet ja teot eivät ole ristiriidassa.

Vielä yksi sananlasku on Ojasen mukaan pielessä: ahneella ei aina ole paskaista loppua.

– Välillä on, välillä ei. Kyllä sillä välillä saakin jotain. Vaikka ahneudella on ikäviä seurauksia, sillä selkeästi voittaakin tässä maailmassa. Mutta helposti sillä menettää esimerkiksi ystäviä, jos ei pysty luottamaan ihmisiin.