New Yorkin yliopiston taloustieteen professori Paul Romer uskoo vakaasti innovaatioiden voimaan.
Hän kertoo osuvan esimerkin 1980-luvulta, kun maailma havahtui otsonikatoon ja säikähti.
– Tajuttiin, että ponnekaasut ja freonit tuhoavat otsonikerrosta. Innovaatiot näyttelivät suurta roolia, kun maailma tahtoi ratkoa ongelmaa.
Romer muistelee, kuinka ihmiset olivat aluksi lähes shokissa, kun otsonia tuhoavat aineet kiellettiin. Freonit pitivät jääkaappien jäähdytyksen toiminnassa ja ponnekaasuja käytettiin kainaloon suihkutettavissa deodoranteissa.
– Olihan se hölmöä, kun monet sanoivat, että nämä kiellot ovat kuolinisku elämäntavallemme.
Ponnekaasut korvattiin toisilla aineilla. Sittemmin deodorantit on sivelty kainaloon rolloneilla ja jääkaappien freonit ovat vaihtuneet aineisiin, jotka eivät tuhoa otsonia.
Oli ongelma ja oli yhteinen halu ratkaista se.
Romer huomauttaa, että moderni talous keksii joustavasti ratkaisuja, kun siihen on tarve ja idea palkitaan.
– Aina löytyy vaihtoehto. Mutta, jos emme anna markkinoille päätöksenteon kautta signaalia palkinnosta, niin sitten me jatkamme kuten ennenkin.
Luja luotto innovaatioihin
Yle haastatteli professori Paul Romeria tammikuun lopulla Pariisin Sciences Po -yliopiston ”A new world order” -konferenssin yhteydessä. Tapahtuman paneeleissa pohdittiin Venäjän hyökkäyksen jälkeisen maailman tilaa.
Eurooppa haluaa irti venäläisestä fossiilisesta energiasta. Öljystä ja hiilestä on tahdottu ilmastonmuutoksen vuoksi eroon jo jonkin aikaa, mutta sota Ukrainassa joudutti vihreää siirtymää.
– Tässä on se hyvä puoli, että Euroopan maat ovat heränneet muuttamaan energiajärjestelmäänsä. Nyt pyritään hiilidioksidittomaan järjestelmään, johon olisi joka tapauksessa siirrytty.
Romer luottaa innovaatioihin ja uuden löytämiseen myös nyt, kun maailman energiatuotantoa suunnataan pois fossiilisesta energiasta. Vihreä siirtymä huutaa keksintöjen ja uusien avauksien perään.
Romer on vuoden 2018 talousnobelisti, joka on keskittynyt tutkimaan innovaatioita. Hänen Nobel-palkintoon johtanut tutkimustyönsä voidaan karkeasti typistää siihen oivallukseen, että teknologinen edistys luo kasvua ja edellytyksiä markkinoiden kehittymiselle.
Päätöksenteko on halvaantunut
Romerin mukaan valtioiden ja poliittisten järjestelmien tulee tässä luoda tahtotilaa ja sitä kautta edellytyksiä innovaatioille. Ne puolestaan näyttävät tietä esimerkiksi vihreälle siirtymälle.
Romer sanoo, että sota Ukrainassa ei ole nyt ainoa sekasortoa aiheuttava tekijä. Hänen mielestään suurin riski on se, että poliittiset järjestelmät näyttävät olevan halvaantuneessa tilassa.
– Järjestelmät eivät saa aikaiseksi päätöksiä. Jos vertaamme aiempaan esimerkkiin otsonikadosta, niin ero on se, että tuo sama yksituumaisuus puuttuu nyt maailmasta.
Poliittisen kentän sirpaloituminen ja polarisoituminen on yksi merkittävä tekijä läntisten demokraattisten järjestelmien sisäisissä riidoissa. On vaikea löytää yhteisymmärrystä suunnasta.
– Myös populististen liikkeiden kasvu on omalta osaltaan ollut halvaannuttamassa demokratioita, Romer sanoo.
Onko vihreässä siirtymässä kauppasodan siemen?
EU:ssa pohditaan parhaillaan, millä tavalla se vastaa Yhdysvaltain suuriin valtiontukiin, joilla vihreää siirtymää vauhditetaan rapakon takana.
Eurooppa pelkää, että Yhdysvallat lähtee vahvasti protektionismin tielle ja lähes 400 miljardin dollarin tukipaketeilla tyrehdyttää vapaan kilpailun.
Euroopan kannalta huonoin tilanne olisi, että vetytalouteen, tuulivoimateknologiaan ja muihin puhtaisiin energiamuotoihin liittyvät innovaatiot syntyisivät Yhdysvalloissa ja Eurooppa jäisi nuolemaan näppejään.
Ilmassa on jo kauppasodan käryä.
Taloustieteen professori Paul Romer toppuuttelee.
– Kaikki riippuu siitä, mitä me tuemme. Niin kauan kuin tuet kohdistuvat asioihin, jotka ovat hyviä kaikille, niin luulen, ettei niistä ole niin paljon harmia kuin ihmiset tuntuvat kuvittelevan.
Romer ottaa tässä kohtaa esimerkin lentokoneteollisuudesta eli eurooppalaisen Airbusin ja yhdysvaltalaisen Boeingin kilpailuista.
Yhdysvalloissa valitettiin sitä, että Euroopassa tuettiin voimakkaasti omaa Airbus-lentokonetuotantoa. Itse asiassa kaikki ihmiset maailmassa, myös Yhdysvalloissa, lopulta hyötyivät Airbusin tulosta markkinoille.
– Muutoin koko maailma olisi ollut riippuvainen yhdestä valmistajasta, Boeingista.
Tunnereaktiot sivuun ja katse hyötyyn
Romer huomauttaa, että vihreässä siirtymässä katseen tulee olla tärkeimmässä eli siinä, kuinka me voitamme ilmastonmuutoksen.
Hän sanoo, että keskustelussa pääsevät liian paljon ääneen yritykset, joiden toimintaa nämä tukitoimet hankaloittavat väliaikaisesti. Kauppasodan uhasta ja markkinoita häiritsevästä valtiovallasta puhuvat yritykset, jotka yrittävät suojella omia voittojaan.
Romer muistuttaa myös, että ajatus reiluudesta ja tasapuolisuudesta aiheuttaa voimakkaita tunteita.
– On tärkeä päästä yli tunnereaktioista ja kysyä, mitä vaikutusta tällä on ja mikä on hyöty koko maailmalle.
Tästä hyvänä esimerkkinä Romer pitää Yhdysvaltain ja Kiinan takavuosien kiivailua aurinkopaneelien tuotannosta. Yhdysvalloissa ihmiset ajattelivat, että Kiinan voimakas tuki aurinkopaneelien tuotantoon vääristi kilpailua ja ajoi amerikkalaisia valmistajia ongelmiin.
– Lopulta se kuitenkin laski merkittävästi koko aurinkoenergian kustannuksia. Koko maailma hyötyi siitä. Innovaatioita tukevat satsaukset tuovat lopulta aina hyvää kaikille.
Romerin mukaan koronapandemia antoi hyvän muistutuksen siitä, kuinka valtion avokätinenkin tukipolitiikka on joskus paikallaan, jotta talouden pyörät pyörivät ja työllisyys pysyy korkealla.
Hän kuitenkin muistuttaa, että pandemia-ajan kaikki rahaan ja korkoihin liittyvät rahapolitiikan päätökset tehtiin teknokraattisvetoisissa keskuspankeissa ilman päivänpoliittista ohjausta.
Nyt tuota poliittisen järjestelmän ohjausta ja talouspoliittisia päätöksiä tarvittaisiin vallankin vihreän siirtymän innovaatioiden tukemiseen.
– Näiden poliittisten päätösten osalta ongelma on se, että ne antavat odottaa.
Voit keskustella aiheesta 11.2. klo 23.00 saakka.
