THIÈS, SENEGAL Kuokka iskee kuivaan maahan. Victoria Cassidy kaivaa kuopan, ja perään pannaan hiiltä, viherjätettä ja lantaa.
Tähän kelpaa istuttaa maissia.
Jokainen taimi tulee omaan kuoppaansa, unohtakaa suorat rivit, neuvoo kouluttaja.
Victoria Cassidy, 27, on tullut Senegaliin Yhdysvalloista. Metsätaloustieteen maisteriksi valmistunut Cassidy on uusin tulokas Yhdysvaltain hallinnon vapaaehtoisohjelmassa, joka tunnetaan nimellä Peace Corps.
Vapaasti suomennettuna kyse on ”rauhanjoukoista”. Ohjelma perustettiin 1960-luvulla, kun Yhdysvallat kilpaili Neuvostoliiton kanssa ihmisten suosiosta vasta itsenäistyneissä siirtomaissa Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa.
Kylmä sota päättyi, mutta Peace Corpsin vapaaehtoiset ovat jatkaneet työtään eri puolilla maailmaa.
Nyt lännen ja Venäjän välit ovat kiristyneet niin, että puhutaan uudesta kylmästä sodasta. Afrikan maiden tuesta on menossa ankara kilpailu.
Myös Yhdysvallat haluaa vahvistaa suhdettaan Afrikan maihin. Siinä tarvitaan pehmeää valtaa.
Siihen tarkoitukseen Peace Corps aikoinaan perustettiin.
Juuri nyt Peace Corps on käynnistämässä toimintaansa Afrikassa uudelleen pitkän tauon jälkeen.
Koronapandemian iskettyä ohjelma veti väkensä maailmalta. Senegalista lähti kotiin yli 300 amerikkalaista vapaaehtoista.
Maahan on palannut 25, ja lisää on pian tulossa.
Victoria Cassidylle muutto Georgian osavaltiosta Länsi-Afrikkaan on ollut hyppy syvään päätyyn. Cassidy oli aiemmin matkustanut ulkomailla vain Väli-Amerikassa, ja pandemian aikana koko maailma tuntui olevan kiinni.
Sitten Cassidy lähetettiin Senegalin maaseudulle tuhannen ihmisen kylään pieneen taloon, jossa ei ole juoksevaa vettä eikä sähköä.
Seuraavien kahden vuoden aikana Cassidyn tehtävänä on keksiä, miten kyläyhteisöä voisi auttaa parantamaan ruokaturvaa kestävän maanviljelyn avulla. Siksi hän harjoittelee nyt koulutuskeskuksessa taimien istuttamista.
Cassidy on kylänsä ainoa amerikkalainen. Se tarkoittaa sitä, että hän erottuu selvästi joukosta. Hän on tietoinen myös siitä, että saattaa edustaa monille Yhdysvaltoja.
– Sanon suoraan, että välillä tuntuu vähän yksinäiseltä. Mutta kun poistuu mukavuusalueeltaan ja osallistuu erilaisiin toimiin, tuntee itsensä tervetulleeksi ja pääsee osaksi yhteisöä, Cassidy sanoo.
Hän pahoittelee, että saattaa joutua hetken hakemaan jotakin englannin sanaa. Arjessa hän puhuu nykyään ainoastaan sereriä, joka on yksi Senegalin monista kielistä.
Vapaaehtoiset käyvät kielikurssin maahan tultuaan. Senegalin virallinen kieli on ranska, mutta sitä amerikkalaisille ei täällä opeteta.
Peace Corpsin missio on 2020-luvulla yhä sama kuin 60 vuotta sitten: ei enempää eikä vähempää kuin ystävyys ja maailmanrauha.
Miten enimmäkseen parikymppiset amerikkalaiset sitä käytännössä pystyvät edistämään?
Luomalla yhteyksiä ihmisten välille, vastaa Peace Corpsin Senegalin-maajohtaja.
– Toiminta perustuu kunnioitukseen ja ymmärtämiseen. Osoitamme kiinnostusta oppia, miten jokin yhteisö toimii ja miten he näkevät maailman, maajohtaja Jo Anne Yeager Sallah sanoo.
Ajatus on, että kun amerikkalaiset ovat tekemisissä paikallisten ihmisten kanssa, nämä saavat siitä jotakin itselleen. He ehkä hakeutuvat uusien asioiden pariin työssä tai opinnoissa. Kenties itämään jää ajatuksia, jotka johtavat yhteisössä uudentyyppiseen johtajuuteen.
Kun tuhannet vapaaehtoiset tekevät vuosia työtä kymmenissä maissa, vaikutus kertautuu.
– Tämä on se versio maailmanrauhasta, jonka rakentamiseen Peace Corps soveltuu, Yeager Sallah sanoo.
Yhdysvallat haluaa nyt tiivistää suhteitaan Afrikkaan, johon se ei ole pitkiin aikoihin isosti panostanut. Afrikassa moni muistaa hyvin presidentti Donald Trumpin väitetyt alatyylin puheet maanosan maista.
Samaan aikaan Kiina on saanut Afrikassa valtaa lainoilla ja miljardi-investoinneilla. Se on rakentanut ja rahoittanut jättihankkeita kuten teitä ja satamia.
Ukrainassa hyökkäyssotaa käyvä Venäjä puolestaan saa monissa Afrikan maissa sympatiaa ja myös poliittista vaikutusvaltaa. Venäjä onnistuu esittämään toimensa afrikkalaisten etuja kunnioittavina samalla, kun monissa Afrikan maissa vaaditaan lännen siirtomaavallan jäänteiden lopullista purkamista.
Kasvavista markkinoista ja Afrikan maiden tuesta kansainvälisillä areenoilla haluavat osansa myös muun muassa Turkki ja Persianlahden maat.
Yhdysvallat ei halua jäädä tässä kisassa jälkeen. Presidentti Joe Bidenin hallinnon viime vuonna julkaistussa Afrikka-strategiassa visioidaan tasavertaista kumppanuutta ja kauppaa Afrikan maiden kanssa.
Kun presidentti John F. Kennedy perusti Peace Corpsin vuonna 1961, amerikkalaisten nuorten ammattitaidon oli määrä vauhdittaa eri maiden kehitystä. Samalla nuorten piti voittaa ihmisten ”sydämet ja mielet” Yhdysvaltain puolelle, siis Neuvostoliiton sijaan.
Neuvostoliiton leiri väitti vapaaehtoisia Yhdysvaltain tiedustelun työkaluksi.
Peace Corpsin Senegalin-maajohtaja sanoo, että Peace Corps on itsenäinen valtion virasto, joka on erillinen sekä ulkoministeriöstä että muista valtion virastoista.
Tiettyä etua vapaaehtoisista Yhdysvalloille on.
– Ihmiset arvostavat sitä, että vapaaehtoiset asuvat yhteisössä, osoittavat halua sopeutua ja oppivat paikallisia kieliä. Tämä itsessään heijastuu myönteisesti amerikkalaisiin yleisellä tasolla, Yeager Sallah sanoo.
– Mutta ulkopoliitikan työkalu emme ole, ja näin ohjeistamme myös vapaaehtoisia.
Yksi Peace Corpsin virallisista tavoitteista on, että vapaaehtoiset jakavat kohdemaassaan yhdysvaltalaisia arvoja ja kulttuuria.
Byron Rowe, 30, asuu Senegalissa Lahden kokoisessa kaupungissa, jossa suuri osa ihmisistä on netissä ja tuntee amerikkalaista populaarikulttuuria. Se tarkoittaa, että Rowen ei tarvitse kovin paljon taustaansa selittää, paitsi joitakin yksittäisiä juttuja.
Tähän mennessä Rowe on esimerkiksi avannut tapaansa harjoittaa uskontoa (”rukoilen, mutta eri tavalla kuin te”) ja kumonnut ainakin yhden väärinkäsityksen. Olet varmaan Los Angelesista, tunnetko gangstereita, joku kysyi.
– Sanoin, että en tiedä siitä elämästä mitään enkä ole edes käynyt Kaliforniassa, Rowe kertoo.
Hänen mielestään vapaaehtoiset ovat ehdottomasti kulttuurilähettiläitä. Mutta he eivät edusta yhtä ja samaa kokemusta amerikkalaisesta kulttuurista, vaan jokainen omaansa.
– Erilaiset tarinat auttavat luomaan entistä tarkempaa käsitystä Yhdysvalloista. Juuri sellaista pitääkin levittää maailmalle.
Floridalainen Rowe on IT-alan ammattilainen, mutta Senegalissa hänet sijoitettiin maatalousalan tehtävään. Alun perin Rowen piti mennä aivan toiseen pestiin, mutta pandemia sekoitti pakan.
Mitä uutta amerikkalaiset vapaaehtoiset voivat opettaa senegalilaisille viljelijöille – varsinkaan, jos he kaikki eivät ole itse alan ammattilaisia?
Peace Corpsin vastauksesta selviää, että ajan henkeä on kuunneltu. 2020-luvun vapaaehtoinen ei mene paikalliseen yhteisöön pomottamaan ja selittämään, miten jokin asia tehdään Yhdysvalloissa.
– Me emme sano, että meidän tapamme tehdä on oikea ja teidän väärä, maajohtaja Yeager Sallah sanoo.
Thièsin koulutuskeskuksessa vapaaehtoisille opetetaan esimerkiksi kasveista ja tekniikoista, joita ei vielä käytetä laajasti Senegalissa.
Heitä koulutetaan myös kuuntelemaan ja tulkitsemaan tilanteita. Tarkoitus on, että he osaisivat tarjota osaamistaan tavalla, josta on hyötyä.
Vapaaehtoisia sijoitetaan yhteisöihin, jotka erikseen pyytävät sitä. Peace Corpsin mukaan ihmisille kerrotaan, että amerikkalainen ei tuo mukanaan rahaa eikä erillistä kehitysyhteistyöhanketta.
Vapaaehtoiselle se tarkoittaa usein, että hänen pitää itse keksiä, mitä omilla tiedoilla ja taidoilla voisi paikan päällä tehdä.
Victoria Cassidy ja Byron Rowe ovat olleet Senegalissa muutaman kuukauden. He yrittävät vielä hahmottaa, mikä heidän tehtävänsä omassa asuinpaikassaan voisi olla.
– Voisin ehkä työskennellä viljavuuden parantamiseksi tai kehittää kompostointia. Tai ehkä voisin tuoda jotakin uusia menetelmiä tai kasveja, joita minun kylässäni ei ole vielä testattu, Cassidy arvelee.
– Mutta tässä vaiheessa minä olen se, joka opin ja kysyn. He osaavat hommansa erinomaisesti.
Maaseudulla ilman sähköjä asuvalle Cassidylle aika Senegalissa tarkoittaa myös osittaista mediapaastoa.
– Isommalla paikkakunnalla pääsen wifiin. Mutta en ole koskaan ollut kovin riippuvainen esimerkiksi somesta, joten tämä ei ole vaikeaa vaan oikeastaan aika vapauttavaa, Cassidy sanoo.
