Kevätaurinko pilkistelee matalalta turkulaisen asunnon ikkunasta. Nyt ei olla Intian auringon alla, vaikka keittiössä tuoksuvat vahvat mausteet ja kattilassa porisee basmatiriisi. Måns Broo valmistaa vaishnava-kasvisateriaa itselleen ja vierailleen. Broo on hindu, joten hän tarjoaa aterian ennen vieraita jumalalle, Krishnalle. Kokkaaminen jumalalle muuttaa koko ruoanlaiton tunnelman.
– Kokatessa meditoin ja ajattelen, että teen tätä ruokaa nimenomaan jumalalle. Silloin tavallisesta ruoanlaitosta tulee eräänlainen uskonnollinen harjoitus, sanoo Broo.
Tutkija, Åbo Akademin yliopistonlehtori, Måns Broo on yksi Pyhä, paha ruoka -tietokirjan kirjoittajista. Hän kirjoittaa siinä hindujen suhteesta ruokaan. Kirja kertoo eri uskontojen ruokaan liittyvistä tavoista, säännöistä, rituaaleista ja myyteistä.
Kaikki uskonnot säätelevät syömistä
Ruokaan liittyviä sääntöjä on kaikissa uskonnoissa runsaasti.
Ei saa syödä sikaa, se on saastainen (muslimit), ei saa koskea lehmään, se edustaa anteliaisuutta ja ruokkijaa (hindut), pitää paastota ennen pääsiäistä (kristityt). Ruoka voi edustaa pelastusta (viini on Kristuksen veri) tai henkistymistä, lähentymistä jumalaa kohden (paasto).
Syöminen on kaikkia maailman ihmisiä yhdistävä asia. Se on myös niin arkista ja tavallista, että ainakin me suomalaiset pysähdymme harvemmin ajattelemaan, että siihen liittyisi jotain uskonnollista.
– Ei ole pitkää aikaa siitä, kun suomalaisissakin perheissä luettiin ruokarukous pöydän äärellä ennen ateriaa. Ja tietysti joissain perheissä se on yhä tapana, muistuttaa Virpi Mäkinen.
Mäkinen on teologisen etiikan ja sosiaalietiikan vanhempi yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa ja Pyhä, paha ruoka -kirjan toimittaja.
Kaikki hindut eivät ole kasvissyöjiä
Hindulaisuudessa ruoalla ja monilla muilla arkisilla asioilla on tärkeä merkitys.
– Hindujen pyhässä kielessä, sanskritissa, ei ole sellaista sanaa kuin uskonto. Sen sijaan kaikkia asioita voidaan tehdä henkisiä päämääriä ajatellen, Broo kertoo.
Broon liedellä porisee nyt kaksi kattilaa ja paistinpannu. Pannuun hän kaataa öljyä ja alkaa paistaa siinä luchi-leipiä. Kasvisruoassa on kesäkurpitsaa, tomaattia, perunaa ja inkivääriä sekä runsaasti mausteita: chilipalkoja sekä intialaisia mausteita jauheina tai siemeninä.
Kaikki hindut eivät ole kasvissyöjiä, kuten monet luulevat. Itse asiassa suurin osa hinduista syö lihaa, lähinnä kanaa ja kalaa. Jotkut taas ovat niin tarkkoja, etteivät syö kaikkia kasviksiakaan, esimerkiksi sipulia tai valkosipulia.
Lehmän lihaa hindut eivät syö. Lehmää kunnioitetaan anteliaisuuden ruumiillistumana. Eläin syö vaatimattomasti ihmiselle kelpaamatonta ruohoa ja antaa vastalahjaksi maitoa sekä vielä kuoltuaan nahkansa kenkiä ja muita tarpeita varten. Sitä ei tapeta ihmisen ruoaksi.
Lähemmäs jumalaa paaston avulla
Melkein kaikkiin uskontoihin liittyy jollain tapaa myös ruoasta kieltäytyminen, paasto. Kristityt paastoavat ennen pääsiäistä, mutta usein vain keventämällä ruokavaliota. Muslimien ramadan on paastokuukausi, jolloin ei syödä ja juoda auringon nousun ja laskun välissä. Juutalaiset paastoavat esimerkiksi ennen jom kippur -juhlapäivää.
Yleensä syömättömyydellä tai syömistä rajoittamalla pyritään ottamaan niskalenkki aistinautinnoista. Uskovaiset kokevat pääsevänsä paaston avulla lähemmäs henkisyyttä ja jumalaa. Joskus paastoaminen riistäytyy käsistä.
Pyhä, paha ruoka -kirjassa Åbo Akademin kirkkohistorian professori Päivi Salmesvuori kertoo 1100-1200-lukujen taitteessa eläneestä Marie Oigneslaisesta. Oigneslainen eli Belgiassa Liegen kaupungissa. Hän ei ollut nunna, vaan naimisissa oleva hurskas nainen.
Oigneslainen teki elämäkertatietojen mukaan miehensä kanssa sopimuksen, että pariskunta omistautuu Kristuksen kärsimysten kunnioittamiselle elämällä askeettisesti.
Oigneslainen vei paaston äärimmilleen ja lopulta kuoli aliravitsemukseen. Kirjan luvussa puhutaan pyhästä anoreksiasta.
– Termi ei ole historiallinen käsite. Tekstissä käytetään tällaista modernia nimitystä (anoreksia) siitä, että kristityt naiset elivät äärimmäisessä askeesissa, kiusasivat ruumistaan niin pitkälle, että nääntyivät nälkään, Mäkinen sanoo.
– Tässä kieltäymyksessä on samoja piirteitä kuin anoreksiassa, mutta tämän päivän tutkijan on vaikea saada selville, oliko siinä ruumiinkuvan ongelmia tai vastaavaa.
Oigneslainen kidutti itseää myös muilla tavoin kuin paastoamalla esimerkiksi viiltelemällä itseään. Sekin on tavallista tämän päivän anorektikoille. Keskiajalla kirkon johto oli huolissaan totaalipaastoajista ja itsensä kiduttajista. Tällaista elämää ei millään tavalla suositeltu, etenkään naisille.
Måns Broo kertoo, että hinduilla paasto liittyy usein jumalille annettuun lupaukseen.
– Joku voi vaikka rukoilla Shivaa ja pyytää tätä suojelemaan lastansa. Rukoilija lupaa paastota perjantaisin, jos jumala auttaa lasta.
– Paasto voi tarkoittaa myös joistakin ruoka-aineista, vaikkapa viljatuotteista pidättäytymistä, Broo sanoo.
Ruokaan liittyvät rituaalit voivat olla käytännön sanelemia
Ruokaan liittyy myös paljon rituaaleja. Kristityt nauttivat ehtoollisella viiniä ja leipää (öylätin). Ne edustavat Kristuksen verta ja ruumista. Kristus uhrasi itsensä ja kuoli ihmisten puolesta.
Juutalaisilla on kiinnostavia ja tarkkaan säädeltyjä rituaaleja, joista kirjassa kertoo Helsingin yliopiston juutalaisen kulttuurin dosentti Riikka Tuori. Eläimen teurastaminen on juutalaisessa uskossa tarkoin määritelty. Oikeaoppisesti teurastettu liha on kosher, puhdas.
Juutalaisuus myös määrittelee osan eläimistä sinänsä epäpuhtaiksi. Juutalaiset syövät yleensä märehtiviä eläimiä, kuten nautaa ja lammasta. Sika ei ole puhdas eläin.
Monet uskomukset ja rituaalit liittyvät usein johonkin käytännön sanelemaan asiaan. Sääntelyn juuret ovat vain päässeet unohtumaan vuosituhansien saatossa. Esimerkiksi sianlihaan liittyvä kielto lienee kytköksissä siihen, että lihaa on ollut vaikea käsitellä puhtaasti kuumissa oloissa ennen kylmälaitteita. Sianliha pilaantuu helposti lämpimässä säilytettynä.
Krishna nauttii aterian
Måns Broo kokoaa ruoasta annoksen metallilautaselle. Siinä on kasvishöystöä, leipiä ja riisiä. Lautasen hän vie työhuoneessaan sijaitsevalle alttarille, asettuu risti-istuntaan alttarin eteen, soittaa kelloa ja lausuu rukouksen. Krishna herää syömään ja nauttii ruoan silmillään.
Nyt ruoasta on tullut prasāda, jumalan siunaamaa. Kun Broo ja vieraat asettuvat pöytään syömään, ruoka katetaan uudelleen ja ruokailijat saavat sen mukana jotain hyvää Krishna-jumalalta.
– Hindulaisuudessa on paljon hierarkioita, arvoasteikkoja. Ihminen voi saada jumalan pyhittämästä ruoasta jumalan hyviä ominaisuuksia.
– Ruoan mukana voi siirtyä myös jotain pahaa, toisen ihmisen taakkoja. Siksi hindut eivät syö toisten tähteitä tai toisen ihmisen huulillaan koskemaa ruokaa. Varsinkin itseänsä arvoasteikossa alapuolella olevan ihmisen koskemaa ruokaa vältetään, Broo selittää.
Dieetit ovat nykyajan uskonto?
Pyhä, paha ruoka -kirja pohtii myös ruokaan liittyviä eettisiä kysymyksiä. Virpi Mäkinen uskoo nuoren sukupolven vielä muuttavan käsitystä ruoasta ja sen tuotannosta radikaalisti. Se, että toisten ihmisten ravinnon tuotanto tuhoaa toisten ihmisten ja muiden alueen elollisten elinpiirin, on pidemmän päälle kestämätöntä.
Kirjan pohdiskelu avaa myös sitä, miten paljon erilaisissa täysin maallisissa ruokavalioissa ja dieeteissä on uskonnonkaltaista ritualisointia.
– Erikoisuokavalioilla on tapana tulla ja mennä, mutta niiden mukaan syövät tuntuvat heittäytyvän ruokasäännöksiin mukaan innolla, ikään kuin äkkikäännynnäiset, Mäkinen sanoo.
Måns Broon valmistava vaishnava-ateria on ikiaikainen. Ateria huuhdotaan alas vedellä, jota maustavat kuivatut tulasi-puun kukat. Tulasi on Krishnan lempikasvi.
