Tamperelainen Emilia Mäkiranta ei pääse kotikaupungissaan uimarannalle, vaikka haluaisi. Kotiranta käyttää sähköpyörätuolia, eikä Tampereella ole esteetöntä uimarantaa ennen kuin sellainen valmistuu loppukesästä.
Kaupungeissa on edelleen paikkoja, joihin pyörätuolilla on mahdoton päästä. Mäkiranta on kuitenkin tyytyväinen siihen, miten monessa kesähuvissa esteettömyys on jo kunnossa. Esimerkiksi luontoretkeily onnistuu, kunhan ottaa järeämpitekoisen apuvälineen käyttöön.
– Kintulammin retkeilyalueella voi liikkua pitkän matkan jopa kantojen yli maastopyörätuolin ja avustajan avulla.
Mäkirannalla on myös monta hyvää kokemusta keikkapaikoista.
– Sellaisia ovat muun muassa Tammerfest ja G Livelab, samoin Helsingin Flow Festival ja Pori Jazz.
Kysyimme, mitkä ovat kesämenojen isoimmat puutteet esteettömyydessä.
Aina ei mietitä loppuun asti
Yhteiskunnallisessa keskustelussa usein toivotaan, että ihmisillä olisi yhdenvertainen mahdollisuus päästä nauttimaan esimerkiksi luonnosta tai huvipuistojen tarjonnasta, mutta laki ei velvoita näiden kuten ei kaikkien muidenkaan paikkojen esteettömyyteen.
Invalidiliiton liittovaltuuston puheenjohtaja Anni Täckman muistuttaa, että Suomi on ratifioinut YK:n vammaisyleissopimuksen vuonna 2016. Täckmannin tulkinnan mukaan sopimus velvoittaa ensisijaisesti julkiset toimijat huolehtimaan vammaisten yhdenvertaisesta mahdollisuudesta osallistua toimintaan, lisäksi yksityisten järjestäjien tulisi ottaa esteettömyys huomioon.
Yliopistonlehtori Pauli Rautiainen Itä-Suomen yliopistosta huomauttaa, että vammaisyleissopimuksen mukaan yleisölle tarjottavien palvelujen esteettömyysvelvoitteet ulottuvat yhtäläisesti julkisiin ja yksityisiin palveluihin.
Rautiainen sanoo, että ihmisten yhdenvertaisia osallistumismahdollisuuksia tulisi jäsentää ensi sijassa yhdenvertaisuuslain kautta. Laki ei erottele toisistaan julkista ja yksityistä toimintaa, vaan molempia koskevat samat velvoitteet.
Uimarannoilla monenlaisia ratkaisuja
Esimerkiksi esteettömiä uimarantoja saadaan vain, jos maanomistajat tai kunnat päättävät sellaisia rakentaa. Pakkoa siihen ei ole.
Hyvistä aikeista huolimatta asioita ei aina ole ajateltu loppuun asti. Siksi jo suunnitteluvaiheessa kannattaisi kuunnella vaikkapa esteettömyyskartoittajaa.
– Esimerkiksi Porin Yyterissä on tehty ramppi, mutta se ei johda veteen asti, Täckman kertoo.
Porissa Surfkeskus Yyterissä oli aikaisemmin rantaan asti vievä matto, joka mahdollisti esteettömän kulun rantaan. Matto oli kuitenkin vain lainassa, eikä sitä enää keskuksella ole.
Onnistuneitakin kohteita löytyy esimerkiksi Rovaniemeltä.
– Alakorkalon esteettömällä uimarannalla ramppi vie veteen asti niin, että sinne pääsevät jopa neliraajahalvaantuneet avustajan kanssa.
Luontoon pääsy vaatii retkihenkeä
Täckmanin mukaan isoista luontokohteista löytyy yleensä esteettömiä osuuksia, mutta niihin saattaa tarvita erityisvälineitä kuten nokkapyörää tai maastopyörätuolia.
Luontoon pääsy vaatiikin retkihenkeä ja usein avustajaa.
– Esimerkiksi lintutorniin voi päästä ramppia pitkin, mutta jos siellä ylipäätään on esteetön wc-tila, sinne ei pääse maaston tai luiskan jyrkkyyden takia.
Nuotiopaikat on usein ympyröity tukkipenkeillä niin, ettei tulen ääreen pääse liikkumisen apuvälineellä. Laavulle ja kodalle voi taas johtaa korkea kynnys, josta on mahdotonta mennä yli.
Festareiden sotkuiset vessat
Huvipuistojen esteettömyyteen on Anni Täckmanin mukaan Suomessa yleensä kiinnitetty kiitettävästi huomiota.
– Sen sijaan esimerkiksi kiertävät tivolit ovat haastavia, koska niiden laitteisiin ei liikuntarajoitteinen välttämättä pääse.
Tampereella Särkänniemen huvipuistossa on muun muassa invapysäköintipaikkoja ja esteettömiä vessoja.
– Useimpiin laitteisiin pääsee pyörätuolilla rampin tai erikseen merkityn reitin kautta, viestintäkoordinaattori Marianna Penttilä kertoo.
Anni Täckman on kiertänyt itse paljon festareita ja kehuu erityisesti Tuskaa.
– Siellä on siistit esteettömät vessat, koska muut festarikävijät käyttävät niitä sotkematta. Sen sijaan monella muulla festarilla invavessat ovat usein likaisia ja lopulta käyttökelvottomia.
Parannettavaa riittää yhä
Invalidiliitossa on huomattu, että yritykset ja palveluntarjoajat ottavat aiempaa enemmän huomioon yhdenvertaisuuden esimerkiksi tilojen esteettömyydessä.
Esteellisiä ympäristöjä on Suomessa myös vanhan rakennuskannan takia.
– Uudet rakennukset ovat esteettömyysasetuksen piirissä, mutta sen vähimmäisvaatimukset edellyttävät suunnittelijoilta ja rakennuttajilta harjaantumista asiaan, jotta esteettömyys oikeasti toteutuisi, Invalidiliiton esteettömyysasiantuntija Noora Piipponen sanoo.
Esteettömyysvaatimukset koskevat osaa uusista rakennuksista ja osaa korjausrakentamisesta
Vaikka hyvää tahtoa on, riittää asiassa yhä töitä. Invalidiliitto uskoo palautteen ja positiivisen kannustuksen voimaan.
– Toivomme, että niiden myötä yrittäjät ja palveluntarjoajat näkevät asiakaskuntansa laajemmin, Piipponen sanoo.
Liitolla on verkkosivuillaan avoinna kysely kesätapahtumien esteettömyydestä.
Juttua muokattu 19. heinäkuuta kello 17.20: Poistettu leipätekstistä ja faktalaatikosta maininta Porin Yyterin Surfkeskuksen esteettömästä kulusta. Lisätty juttuun tieto, että esteettömän kulun rantaan mahdollistanut matto oli keskuksella vain lainassa. Muokattu myös aihetta koskevaa kuvatekstiä.
Juttua muokattu 20. heinäkuuta kello 15.35: Korjattu lauseen ”Esteettömyyttä on silti yhä muun muassa Suomen vanhan rakennuskannan takia.” kirjoitusvirhe, joka muutti lauseen merkitystä muotoon: ”Esteellisiä ympäristöjä on Suomessa myös vanhan rakennuskannan takia.”Lisätty tarkentava kohta: ”Esteettömyysvaatimukset koskevat osaa uusista rakennuksista ja osaa korjausrakentamisesta”
Juttua korjattu 20. heinäkuuta kello 17.46: Selvennetty juttuun, että esimerkiksi kuntien ei ole pakko rakentaa esteettömiä uimarantoja toisin kuin jutusta saattoi aiemmin päätellä.
Juttua korjattu 21.7. kello 14.29: Korjattu juttuun tieto siitä, että laki ei velvoita esimerkiksi luontokohteiden tai huvipuistojen esteettömyyteen.
Juttua täydennetty 24.7. kello 14.34: Lisätty Pauli Rautiaisen kommentti
