Lapuan urkufestivaalin taiteellinen johtaja Jimi Järvinen palasi alkuviikolla konserttimatkalta Saksasta Stuttgartin seudulta. Konsertti sujui hyvin, mutta saksalaisten soitin ei juuri kehuja kerää.
– Ihan suoraan sanottuna aika paljon huonommat urut oli kuin täällä. Urkuja on monenlaisia ja moneen lähtöön, 27-vuotias urkufestivaalijohtaja tuumaa.
Järvinen kehuu tuomiokirkon urkuja, jotka ovat tällä hetkellä Suomen suurimmat. Urut valmistuivat vuonna 1938.
– Lapuan tuomiokirkon soitin on ihan poikkeuksellinen soitin Suomen mittakaavassa, ehdottomasti meidän yksi hienoimpia soittimia. Vaikka Helsingin Musiikkitaloon valmistuu uudet, isommat urut, se ei poista sitä, kuinka hieno soitin tämä on.
Lapuan uruissa on 85 äänikertaa ja 6666 pilliä. Musiikkitalossa Helsingissä otetaan vuodenvaihteessa käyttöön 124-äänikertaiset urut.
– Aikoinaan Lapualla oli jopa Pohjoismaiden suurimmat urut. Sitten ne ”pienentyivät” Suomen suurimmiksi uruiksi ja vuodenvaihteen jälkeen meillä on Suomen suurimmat kirkkourut, tilannetta kuvaa Lapuan urkufestivaaliyhdistyksen puheenjohtaja Asko Peltola.
Jimi Järvisen mukaan Lapuan soitin on omassa sarjassaan eli sinfonisten, romanttisten urkujen joukossa yksi hienoimmista esimerkeistä 1930-luvun lopun urkujen rakennustyylistä.
Asko Peltola kertoo, että 1990-luvun lopulla Lapuan urkuja kunnostettiin merkittävästi. Samalla syntyi ajatus siitä, että urkuja voitaisiin hyödyntää laajemminkin kuin pelkästään kirkon tapahtumissa.
Urkufestivaalin loi Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan silloinen kanttori Paula Pääkkönen.
– Paula oli idearikas ja kunnianhimoinen sopivalla tavalla, Asko Peltola kiittelee.
Kansainvälisiä nimiä ja lupaavia urkureita
Lapuan urkufestivaaleilla on aina esiintynyt niin kotimaisia kuin kansainvälisiä kärkiurkureita. Urkuparvelle on noussut myös lupaavia urkureita, joista ei ole aiemmin vielä paljon kuultu.
– Urut on aina ollut tapahtuman keskiössä, mutta olemme saaneet tapahtumiin muun muassa sinfoniaorkestereita ja lauluyhtyeitä King`s Singersistä Rajattomiin. Nuorista lupauksista lapualainen, 14-vuotias Akseli Koivisto saa tänä syksynä makua siitä, miltä tuntuu soittaa isojen taiteilijoiden seurassa, Asko Peltola kertoo.
Ensimmäinen urkufestivaali järjestettiin Lapualla vuonna 2003. Sen jälkeen tapahtumia on ollut pääsääntöisesti joka toinen vuosi. Koronavuodet sekoittivat laskuja, mutta nyt Lapualla juhlitaan kymmenettä täyspitkää tapahtumaa ja festivaalin 20-vuotista taivalta.
– Itse asiassa tapahtuma on laajentunut. Yleensä Lapualla on soitettu urkuja perjantaista sunnuntaihin, mutta nyt festivaali kestää keskiviikosta sunnuntai-iltaan.
Moskovasta Finlandiaa
Asko Peltolan mieleen on jäänyt vuosien varrelta lukuisia konserttielämyksiä.
– Esimerkiksi se, kun Moskovan sinfoniaorkesteri soitti täällä Finlandiaa. Sitä ei kuulla uudelleen todennäköisesti pitkään aikaan, Asko Peltola arvioi.
Tänä vuonna Lapualle on saapunut esiintyjiä kotimaan lisäksi Ruotsista, Ranskasta ja Saksasta.
– Täällä kuullaan hienoja, isoja teoksia ja maailman kovimmat kaverit ovat näyttämässä kyntensä, Jimi Järvinen kehuu.
Mykkäelokuvalle äänimaisema
Yleisön pyynnöstä Lapualla nähdään perjantai-illalla Jalmari Lahdensuon ohjaama Pohjalaisia-mykkäelokuva urkujen säestyksellä. Urkuparvelle nousee tuolloin tapahtuman taiteellinen johtaja Jimi Järvinen.
Pohjalaisia-elokuva on nähty urkujen säestyksellä aiemmin Ylistarossa vuoden 2012 Filmiä ja valoa -elokuvafestivaaleilla. Silloin soittimen takana istui urkutaiteilija Kalevi Kiviniemi, Lapuan urkufestivaalien pitkäaikainen taiteellinen johtaja menneiltä vuosilta.
Jimi Järvinen värittää Pohjalaisia-elokuvaa muun muassa Toivo Kuulan musiikilla, mutta jättää teokseen myös omat jälkensä.
– Improvisoin ja soitan itse säveltämääni musiikkia. Pohjalaisia on siitä mahtava elokuva, että siinä saa esittää tunteiden koko skaalan ilosta suruun.
Vaasalainen Jimi Järvinen opiskelee Saksassa Saarbrückenin musiikkiyliopistossa. Hänen opettajansa on Pariisin Notre-Dame katedraalin pääurkuri Vincent Dubois, joka esiintyy myös Lapualla perjantai-illalla ennen Järvisen mykkäelokuvaesitystä.
