Yhdysvaltain huippubalettiryhmiin kuuluva New York City Ballet juhlii tänä syksynä 75-vuotista taivaltaan. Ensimmäinen NYCB:n balettinäytös nähtiin lokakuussa 1948.
Ainoa New York City Ballet'ssa koskaan tanssinut suomalainen on Jukka Aromaa, 62. Hän oli siellä ensitanssija vuosina 1988–1992.
– Omalla urallani olen saanut paljon enemmän kuin koskaan ajattelin, Aromaa kuvailee videopuhelussa Los Angelesista.
Aromaan mukaan työtahti oli Yhdysvalloissa tiiviimpi kuin Euroopassa. 14-viikkoisen talvikauden aikana oli kahdeksan näytöstä viikossa. Maanantai oli viikon ainoa vapaapäivä.
– Sinä aikana pyöri noin neljäkymmentä eri teosta. Samaan aikaan esitettiin yhtä ja harjoiteltiin seuraavaa teosta.
Kesällä ryhmä esiintyi kolmen viikon ajan Saratoga Springsissä. Tiiviin harjoittelu- ja esiintymistahdin myötä tanssilattiasta tuli hänen toinen kotinsa.
– Kun esiintyy koko ajan, se tulee niin tutuksi, että ei siinä ajattele, että nyt minun täytyy taas valmistautua esitykseen.
Hän ei koe uhranneensa mitään baletin vuoksi, vaikka se on edellyttänyt vahvaa sitoutumista.
– Tämä on sellainen ammatti, että ei sitä tee, jos ei halua. Jos miettii, että on joutunut uhraamaan jotain, niin ei se toimi.
Ulkopuolinen New Yorkissa
Aromaa sai kansainvälistä huomiota jo vuonna 1980, kun hän voitti nuorten tanssijoiden balettikilpailun Lausannessa. Suomen kansallisbaletissa hän tanssi viiden vuoden ajan.
Tanssija Adam Lüders suositteli häntä sijaisekseen NYCB:n taiteelliselle johtajalle Peter Martinsille, joka pyysi Aromaata tekemään vierailunäytöksen loppuvuodesta 1987.
NYCB:n perustivat Lincoln Kirstein ja George Balanchine, joka tunnetaan klassista balettia uudistaneena koreografina.
– Kävin esittämässä Teeman ja variaatiot. Se on yksi vaikeimmista Balanchinen teoksista, varsinkin miehelle, Aromaa kertoo.
Hän sai tilaisuuden liittyä NYCB:n ryhmään ensitanssijaksi seuraavalle kaudelle. Monet muut tanssijat tulivat School of American Ballet'sta.
– Tulin ulkopuolelta, toisenlaisesta koulutuksesta. Olin tehnyt töitä paljon muiden koreografien kanssa jo siihen mennessä. Monet School of American Ballet'ssa koulutuksen saaneet olivat oppineet tietynlaisen tavan tanssia. Minulle se oli vain yksi tyyli muiden joukossa.
Aromaan mielenkiinto tanssia kohtaan syveni sen kautta, että hän pystyi haastamaan itseään eri tyyleissä.
– Kun on päässyt määrätylle tasolle urallaan, pitää ilta toisensa jälkeen todistaa, että pystyy olemaan siellä, hän pohtii NYCB:n vaatimuksia.
Entistä NYCB:n johtajaa syytettiin hyväksikäytöstä
NYCB:n kaikki entiset tanssijat saivat kutsun tänä syksynä pidettyihin 75-vuotisjuhliin. Paikalle saapui liki 300 ihmistä.
– Isoimpia kysymyksiä juhlassa oli, tuleekohan Peter. Tuli hän, vähän myöhässä ja huomaamattomasti, Aromaa kuvailee.
Peter Martins oli NYCB:n taiteellinen johtaja 1983–2018. Martinsin toimia tutkittiin 2017, kun häntä vastaan esitettiin syytöksiä sanallisesta ja fyysisestä hyväksikäytöstä. Martins kielsi syytökset ja jäi eläkkeelle 2018.
Aromaalle mieleen on jäänyt etenkin tapaus 1990-luvulta. Martins pidätettiin, sillä hän oli ollut väkivaltainen puolisoaan kohtaan.
– Parin päivän kuluttua hän tuli tanssijoiden eteen ja pyysi anteeksi hyvin vaivautuneesti. Asia lakaistiin maton alle, Aromaa muistelee.
”Nuorten halua päästä eteenpäin käytetään hyväksi”
Helsingin Sanomat kertoi syyskuussa Kansallisbaletin opiskelijoiden kohtaamasta karusta kohtelusta. Opiskelijat kertoivat, että kehoviha on normalisoitua ja osin tiedostamatonta. Uutiset ovat kertoneet laihduttamisen ihannoinnin olevan yleistä myös muun muassa Britannian Royal Ballet Schoolissa.
Epäasiallinen käytös on voinut olla monin tavoin arkista.
– Onko siinä se, että joillakin koreografeilla on ikään kuin tarve muovata tanssijaa. Koreografi pitää tanssijaa omana luomuksenaan, että ”minä olen tehnyt sinut”. Tulee varmaan sitä kautta se ajatus, että ”ilman minua sinä et olisi mitään”, Aromaa pohtii.
Hän muistelee, että ennen oli helposti vallalla ajatustapa, että ”näin on tehty ennenkin”.
Monilla aloilla työelämässä aloitetaan 20–30 -vuotiaana. Tanssijat ovat työssään aloittaessaan 16–18 -vuotiaita.
– Kaikilla on hirveä halu päästä eteenpäin. Tätä käytetään helposti hyväksi. Harva nuori uskaltaa sanoa vastaan. Pelätään, ettei pääse uralla eteenpäin.
– Minulla ei henkilökohtaisesti ole ollut ikäviä kokemuksia. Olen ollut enemmänkin oman tieni kulkija.
Neljän NYCB-vuoden jälkeen Aromaa tahtoi palata juurilleen, klassikoiden pariin. Tie vei Saksaan ensitanssijaksi Deutsche Oper am Rheiniin Düsseldorfiin. Hän palasi Suomeen 1995. Uransa viimeiset kymmenen vuotta hän työskenteli Kansallisbaletin ensitanssijana, kunnes jäi eläkkeelle tanssijan työstä vuonna 2005.
Silloin aikaa jäi tanssin lisäksi myös muulle.
Balettia ja puusepän hommia
Aromaa palasi amerikkalaisen puolisonsa Leslie Carothers-Aromaan kanssa Yhdysvaltoihin Los Angelesiin vuonna 2006.
Siellä hän yhdistää kaksi intohimoaan, tanssin opetuksen ja harjoittamisen sekä puutyöt. Hän pystyy käyttämään luovuuttaan niissä molemmissa.
– Puolet elämästäni pyöri tanssin ympärillä. Nyt on mahdollisuus ja kiinnostus tehdä muutakin. Puusepän hommasta tykkään, Aromaa kertoo.
Aromaalla ei ole mitään Suomea vastaan. Hän kuitenkin kokee, että pienissäkin asioissa Suomessa on ajattelutapa, että ”miksi tuo saa, mutta minä en”.
– Yhdysvalloissa ajatellaan, että ”jos hän pystyy, niin kyllä minäkin”.
