Kello lähenee kuutta illalla. Kaarinalainen vaatesuunnittelija Miia Halmesmaa, 43, on niin uppoutunut leikkaamaan mekkojen osia työpöydille levitetyistä kankaista, ettei hän ole huomannut ajan kulua.
Kotiinlähdön hetkellä hän tajuaa, ettei ole koko päivänä syönyt mitään. Aamupala jäi väliin, samoin lounas. Hän on aamulla nauttinut pari kupillista kahvia ja lisää työpäivän aikana, mutta syöminen on unohtunut.
Näin käy usein. Jos päivä on kiireinen, eikä Miialla ole valmista lounasta töissä mukana, hän unohtaa syödä. Miian keho on niin tottunut pitkiin ateriaväleihin, ettei hän tunnista enää nälkää.
– Välillä minun ei tee mieli syödä ja toisinaan vain unohdan koko asian, hän sanoo.
Miia on jättänyt aterioita väliin kouluajoista lähtien. Ensin pois jäi aamupala.
– En ole lainkaan aamuihminen, eikä minulle maistu ruoka aamuisin. Kevyt ja raikas aamupala on ainoa, mitä pystyn syömään.
Hiljalleen ateriarytmi muuttui epäsäännöllisemmäksi. Aamupalan lisäksi myös muita aterioita alkoi jäädä väliin. Lukioikäisenä Miialla oli kausia, jolloin hän antoi itselleen luvan syödä vain tiettyjä ruokia, esimerkiksi Snickers-patukan, kuppikeittopussin ja kulhollisen popcorneja päivässä.
– Jälkikäteen ajateltuna siinä ei ollut mitään järkeä. Pelkän suklaapatukan energiamäärällä olisi saanut syödä aika paljon terveellistä ruokaa, kuten kanaa ja salaattia.
Syömättömyys altistaa mielihaluille
Yöunista tinkimisestä puhutaan kostovalvomisena: keho kostaa univajeen seuraavana päivänä. Samaan tapaan aterioiden väliin jättämisestä voisi puhua kostopaastoamisena.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimuspäällikön Susanna Raulion mukaan on tyypillistä, että joinakin päivinä syöminen unohtuu ja aterioita jää väliin esimerkiksi kiireen vuoksi. Yksittäisistä unohduksista ei ole terveydelle haittaa, mutta pienetkin muutokset tavalliseen ateriarytmiin saattavat vaikuttaa muun muassa vireystilaan ja jaksamiseen.
– Ensin tulee nälkä, mutta vähän ajan päästä nälän tunne katoaa, mikä ei ole terve tunne. Kun ihminen ei saa riittävästi energiaa, vireystila, tarkkaavaisuus ja työteho laskevat. Pitkät paastoajat altistavat mielihaluille ja vaikeuttavat painonhallintaa, Raulio sanoo.
Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan aikuisen ihmisen olisi hyvä syödä noin parin–kolmen tunnin välein. Säännölliseen ateriarytmiin kuuluvat esimerkiksi aamupala, lounas, päivällinen sekä tarvittaessa yksi tai kaksi välipalaa.
– Tämä sopii suurimmalle osalle väestöstä, mutta ateriarytmissä on myös yksilöllistä vaihtelua. Syömisen olisi hyvä kuitenkin painottua enemmän aamupäivään eli kunnon aamiaiseen ja lounaaseen, Raulio toteaa.
Kun ihminen ei saa riittävästi energiaa, vireystila, tarkkaavaisuus ja työteho laskevat.
Susanna Raulio
Säännöllinen ateriarytmi pitää veren glukoosipitoisuuden tasaisena, hillitsee nälän tunnetta, tukee painonhallintaa ja suojaa hampaita reikiintymiseltä. Se myös auttaa syömään yksittäisillä aterioilla kohtuullisesti ja vähentää houkutusta naposteluun.
– Jos ei ehdi syödä kunnolla työpäivän aikana, nälkä ja mielihalut kasvavat helposti iltaa kohden. Silloin riskinä on, että annoskoot kasvavat tai syömisestä tulee jatkuvaa napostelua.
Opitut tavat ohjaavat syömistä
Näin on käynyt myös Miia Halmesmaalle, jonka syöminen painottuu ilta-aikaan. Kun ateriat ovat päivällä jääneet väliin, keho huutaa illalla energiaa ja sitä on saatava helposti ja nopeasti. Jos kotona ei ole ruokaa valmiina, Miia hakee kotimatkalla valmispizzan tai hampurilaisaterian.
– Olen iltaisin niin väsynyt, että valitsen helpon vaihtoehdon, vaikka tiedän, ettei se ole terveellinen. Minulla on ollut pienestä pitäen myös tapana palkita itseäni ruoalla. Ajattelen, että saan syödä sipsejä, koska olen saanut jotain aikaan tai koska minulla on paha mieli.
Miia tiedostaa syömiseen liittyvät ongelmansa. Hän tietää, mitä ja miten pitäisi suositusten mukaan syödä, mutta säännöllisestä ja terveellisestä ateriarytmistä kiinni pitäminen on osoittautunut vaikeaksi.
– Siihen vaikuttavat niin kiire, stressi kuin lapsuudenkodista opitut tavat ja mallitkin. Kun on parikymmentä vuotta tehnyt asiat samalla tavalla, pinttyneiden tapojen rikkominen on haastavaa.
Miia on yrittänyt muuttaa ruokailutottumuksiaan useaan kertaan. Avuksi hän on ostanut muutaman viikon hyvinvointiohjelmia, joiden mukana tulee päivittäiset reseptit aterioille.
Miia on kokenut ruokaohjelmat hyödyllisiksi. Valmiiden reseptien toteuttaminen on ollut helppoa ja ruoanlaitto kivaa. Siitä huolimatta säännöllisestä syömisestä ei ole tullut pysyvää tapaa.
– Olen ruoan suhteen jojottelija. Välillä tsemppaan muutaman viikon, valmistan itse ruoat, nautin terveellistä ja hyvää ruokaa, voin paremmin ja oloni on virkeämpi. Mutta sitten tulee taas jotain, mikä saa lipsumaan ja lopulta palaamaan vanhaan totuttuun tapaan.
Kehoa voi opettaa
THL:n Raulion mukaan ateriarytmi ja -tottumukset ovat usein kulttuurisidonnaisia ja opittuja. Niitä on myös mahdollista muuttaa. Itseä ja kehoa voi opettaa.
– On paljon ihmisiä, jotka sanovat, etteivät pysty syömään aamupalaa. Mutta itseään voi opettaa pienillä muutoksilla. Jos puuro tai leipä ei maistu, kevyempi ja raikkaampi vaihtoehto, kuten marjat, hedelmät ja smoothiet, voivat olla maistuvampi vaihtoehto, Raulio sanoo.
– Kannattaa ainakin kokeilla ja katsoa, onko sillä merkitystä omalle hyvinvoinnille ja jaksamiselle.
Käsi menee helposti keksikulholle, jos se on esillä.
Susanna Raulio
Myös ruokaympäristöllämme on tutkimuspäällikön mukaan iso merkitys siihen, mitä ja miten syömme. Ruokaympäristö tarkoittaa kaikkea ympärillämme olevaa ruokaan liittyvää, kuten saatavilla olevan ruoan valikoimaa, hintaa ja mainoksia.
Omaan ruokaympäristöönsä voi vaikuttaa.
– Yleensä valitsemme helpon ja nopean vaihtoehdon. Käsi menee helposti keksikulholle, jos se on esillä. Käden ulottuville kannattaakin laittaa valmiiksi pilkottuja hedelmiä ja kasviksia. Herkut voi piilottaa kaappiin, Raulio neuvoo.
Valmiiksi tehty on puoliksi syöty
Uuden vuoden kynnyksellä Miia on päättänyt tehdä muutoksia elämäänsä. Hän kokee saavuttaneensa pohjan, josta on noustava kohti terveellisempää elämää.
Hän on kyllästynyt olemaan jatkuvasti väsynyt. Myös muutama vuosi sitten todettu nivelreuma pysyisi kurissa oikealla ruokavaliolla ja liikunnalla.
– Elämäni olisi varmaan paljon parempaa, jos söisin niin kuin minun pitäisi syödä ja harrastaisin edes vähän liikuntaa.
Miia on huomannut, että hänen on helpompi muistaa syödä, kun ateria on valmiina. Aamupalasmoothie tulee nautittua, jos puoliso on tehnyt sen valmiiksi. Lounaan hän syö, jos työhuoneelle ostaa mukaan valmissalaatin. Kotona ruokaa on kiva laittaa, jos ruokatarvikkeet ja reseptit ovat valmiina.
– Vihaan kaupassa käymistä ja siksi tilaan nykyään ruoat kotiinkuljetuksella. Jenkeissä on sellainen palvelu, joka tuo kaikki päivän ruoat kotiin valmiiksi laitettuina. Siinä on mietitty valmiiksi kaikki, mitä ihminen tarvitsee. Se olisi ihan täydellinen minullekin, Miia nauraa.
