Joukko etuhiustensa takaa kyräileviä ”tukkalehmiä” seisoo aitauksessaan kohteliaan välimatkan päässä.
Laidun on kovaksi tallatun lumen peitossa. Lehmien hengitys huuruaa paksusti, ja turkissa on kuurapeite. Silti eläimillä ei näytä olevan hätää.
Highlander-lihakarja on kotoisin Skotlannista, joten eläimet ovat sopeutuneet karuihin oloihin. Mutta eivät kai ne sentään suomalaisista, yli 30 asteen pakkasista tykkää?
– Kyllä ne pärjäävät, eivät ne ole tässä kuviossa heikoin lenkki. Niillä on paksu nahka ja tuplakarva. Kyllä tässä koneet, hydrauliikka ja hoitaja ovat kovemmalla kuin elukat, vakuuttaa isäntä Arto Taipalus Alavudelta.
Pakkasrajaa eläimillä ei ole, koska sisään ne eivät elävinä pääse. Alavudella pakkanen on kovimmillaan painunut laitumella noin 38 miinusasteeseen, ei kuitenkaan vielä tänä talvena.
Sorkkia nämä kaverit eivät silti nostele, sillä niissä ei ole tuntoa.
Highlander ei edes kaipaa sisälle
Ylämaankarja ei itse asiassa edes sovellu sisäkasvatukseen eikä ahtaisiin ulkotarhoihin tai pihattoihin.
Taipaluksenkin eläimet ovat siis ulkona koko elinikänsä ja nukkuvat laitumilla pehkuissa. Naudat saavat suojaa avoimista katoksista ja poikivatkin taivasalla.
Nuorin laitumella oleva vasikka on vasta puolentoista viikon ikäinen. Taipaluksen mukaan ihmisen tehtävä on varmistaa, että emo antaa vasikalle maitoa ja auttaa sitä selviytymään.
Kokoa karvaisilla naudoilla riittää: urokset kasvavat parhaimmillaan lähes tuhatkiloisiksi ja emolehmätkin yli 500-kiloisiksi. Massiivisesta koostaan huolimatta nautaeläin on säyseä ja vähän ujo.
Tuorerehun ja kivennäisten päälle naudat hörppivät vettä, jota meneekin sulana pysyttelevästä automaatista enemmän kuin rehua.
– Suurin ongelma on vesi, joka meinaa jäätyä näillä keleillä, Taipalus sanoo.
Myös rehu täytyisi korjata mahdollisimman kuivana, jottei se jäädy pakkasilla.
