Hallituksen talouspolitiikan tavoitteet ovat perusteltuja, mutta keinot eivät riitä maaliin pääsemiseksi.
Näin arvioi Talouspolitiikan arviointineuvosto, joka julkaisi keskiviikkona vuosittaisen raporttinsa hallituksen talouspolitiikasta. Neuvosto on itsenäinen ja koostuu tiedeyhteisön jäsenistä.
Hallituksen tavoitteena on vakauttaa julkinen velkasuhde hallituskauden loppuun mennessä. Julkisen sektorin menot ovat kasvaneet tuloja nopeammin. Suomi ottaa tänä vuonna velkaa noin 10 miljardia, ja viime aikoina talousnäkymät ovat entisestään heikentyneet.
Suomen taloudessa on rakenteellinen ongelma. Väestö ikääntyy ja velkaantuminen jatkuu siitä huolimatta, että työllisyystilanne on ollut viime vuosina hyvä, kertoo Talouspolitiikan arviointineuvoston puheenjohtaja, professori Niku Määttänen.
– Tilanne ei ole dramaattinen, mutta se on huolestuttava.
Taloustieteilijöiden raportti kirittää hallitusta lisätoimiin ja nostaa viisi keskeistä kritiikin kohtaa.
1. Veronkorotuksia ei pitäisi sulkea pois
Uusia sopeutuskohteita etsiessä myös veronkiristysten pitäisi neuvoston mukaan olla pöydällä.
Raportti nostaa esimerkiksi joidenkin alennettujen arvonlisäverokantojen noston, kiinteistöveron suunniteltua kovemman korottamisen sekä listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen. Arvonlisävero on yleistä 24 prosentin tasoa alempi esimerkiksi elintarvikkeissa, kirjoissa, lääkkeissä ja joukkoliikenteessä.
Hallitusohjelman mukaan hallitus ei omilla päätöksillään korota kokonaisveroastetta. Neuvosto kuitenkin katsoo, että jos uusia veropäätöksiä ei tehdä, valtion verotulojen osuus BKT:sta laskee merkittävästi esimerkiksi liikenteen sähköistymisen vuoksi. Tämä taas hankaloittaa säästötavoitteiden toteuttamista entisestään.
– Verotulojen arvioidaan laskevan selkeästi aiempaa enemmän. Tämä on iso asia ja vaikuttaa julkiseen talouteen, Määttänen sanoo.
2. Sosiaaliturvan leikkaukset kohdistuvat osin samoihin ihmisiin
Hallitusohjelman aikomus suojella heikoimmassa asemassa olevia ei kaikilta osin toteudu, neuvosto katsoo.
Julkista taloutta tasapainotetaan pitkälti sosiaaliturvaa leikkaamalla. Joidenkin vähävaraisten ihmisten tulot pienenevät huomattavasti, ja eri sosiaalietuuksien leikkaukset kohdistuvat osin samoihin ihmisiin.
Raportti kiinnittää huomiota siihen, että hallitus pyrkii säästämään etupäässä sosiaaliturvamenoissa ja työikäisten etuuksissa, vaikka huomattava osa sosiaaliturvamenoista kohdistuu eläkeläisiin.
– Eläkeläiset ovat aika lailla suojattuna. Olisi luontevaa tarkastella kriittisesti myös eläkeläisiin kohdistuvia etuuksia, Määttänen pohtii.
Toisaalta hallituksen aikomukset eläkejärjestelmän uudistamiseksi voivat tuoda säästöjä vaarantamatta heikoimmassa asemassa olevien toimeentuloa, neuvosto katsoo.
Neuvosto harkitsisi uudelleen sellaisia työeläkejärjestelmän etuuksia, jotka eivät perustu ansiotuloihin. Nykyisin eläkettä kertyy myös monilta palkattomilta kausilta, kuten ansiosidonnaisesta työttömyyspäivärahasta tai opiskelusta.
3. Työllisyysohjelma epätasapainossa
Hallitus tavoittelee 80 prosentin työllisyysastetta vuoteen 2031 mennessä ja haluaa myös lisätä työtuntien määrää.
Leikkausten, joilla alennetaan sosiaaliturvan tasoa suhteessa palkkoihin, odotetaan lisäävän työllisyyttä kymmenillä tuhansilla uusilla työllisillä. Tämän uskotaan parantavan julkista taloutta vuosittain kahdella miljardilla eurolla.
Työllisyystavoitteita neuvosto pitää perusteltuina, mutta varoittaa antamasta liian suuria lupauksia, sillä työllisyysvaikutuksia koskevat arviot ovat luonnostaan epävarmoja. Epävarmuuksia liittyy esimerkiksi työmarkkinatilanteeseen, työvoiman tarjontaan ja työnteon kannustimien muutoksiin.
Hallituksen työllisyysohjelma on taloustieteilijöiden mukaan myös epätasapainossa.
Se keskittyy ennen kaikkea kannustinesteiden poistamiseen, josta esimerkkinä on ansiosidonnaisen työttömyysturvan heikentäminen.
Työllistymiselle on kuitenkin muitakin esteitä, kuten riittämätön ammattitaito, terveysongelmat ja työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmat. Tarjolla oleviin työpaikkoihin ei siis löydy riittävästi sopivia työntekijöitä. Nämä työllistymisen esteet jäävät neuvoston mukaan liian vähälle huomiolle.
– Se kohdejoukko, joka yritetään saada työllistymään, on aika heterogeeninen, Määttänen toteaa.
Hänen mukaansa osa näistä ihmisistä ei ole ollut kovin tukevasti työelämässä mukana.
– Tässä ryhmässä työllistymiselle on muitakin esteitä kuin taloudelliset kannustimet.
4. Asuntopoliittiset toimet osin ristiriitaisia
Asuntopolitiikassa hallituksen tavoitteena ovat toimivat asuntomarkkinat ja kohtuuhintainen asuminen.
Arviointineuvoston mukaan osa hallituksen toimista edistää tavoitetta, mutta osa ei.
Esimerkiksi valtion tukeman ARA-asuntotuotannon vähentämistä neuvosto pitää perusteltuna, koska ARA-tuotanto vähentää yksityistä asuntotarjontaa eikä lisää asuntojen kokonaistarjontaa. Asumistuki on neuvoston mukaan parempi tapa pienituloisten tukemiseen.
Myös asumisen verotusta koskevat uudistukset, kuten varainsiirtoveroasteen alentaminen, ovat neuvoston mukaan perusteltuja.
Yleisen asumistuen leikkauksia neuvosto taas pitää kyseenalaisina. Ne todennäköisesti huonontavat kaikkein heikoimmassa asemassa olevien asuntomarkkinatilannetta ja pudottavat pienituloisimpia kotitalouksia toimeentulotuelle, mikä on vastoin hallituksen omaa tavoitetta vähentää toimeentulotukiriippuvuutta.
Neuvoston mukaan valtion tulee kannustaa kuntia kohtuuhintaiseen asuntorakentamiseen MAL-sopimusten kautta.
– Monet muuttaisivat miellään tänne (Helsinkiin), jos asuminen olisi heille taloudellisesti mahdollista, Määttänen sanoo.
Hänen mielestään kuntien ja etenkin Helsingin olisi hyvä selvittää, miten asuntotuotantoa voidaan jatkaa taloudellisesti vaikeina aikoina, ja miten rakennusoikeuden ja maan hintaa saataisiin alemmaksi.
5. Hiilinielujen supistuminen uhkaa lisätä julkisia menoja
Hallituksen tulisi luoda kannustimia hiilinielujen ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi, neuvosto katsoo. Näin tarve ostaa kompensoivia hiilinieluyksiköitä muilta jäsenvaltioilta vähenisi.
Kannustimien tulisi perustua siihen, että maanomistajat tai metsäteollisuus joutuisivat maksamaan aiheuttamastaan hiilinielujen supistumisesta.
Suomella on jo vaikeuksia vähentää hiilidioksidipäästöjään EU:n ilmastolainsäädännön edellyttämällä tavalla. Hiilinielutavoitteesta lipeämisen on varoiteltu maksavan Suomelle ainakin miljardi euroa.
Nikusen mukaan on riski, että tämä lasku lankeaa veronmaksajille.
– Se olisi hyvin ongelmallinen tilanne.
Hiilineutraalius tarkoittaa, että hiilidioksidia tai sitä vastaavia päästöjä syntyy saman verran kuin metsien muodostama hiilinielu imee.
Korkeiden hakkuumäärien ja hidastuneen puun kasvun myötä Suomen maankäyttösektori on muuttunut nettonielusta nettopäästölähteeksi.
Raporteista tulitukea kevään kehysriiheen
Kotimaan taloustieteilijöiden suositukset hallitukselle ovat samansuuntaisia kuin kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n arviot. Myös IMF peräänkuulutti tiistaina julkistetussa raportissaan uusia säästötoimia ja piti myös sosiaaliturvan leikkauksia perusteltuina.
Taloustieteilijöiden tuoreet näkemykset antavat tulitukea päättäjille, jotka kevään kehysriihessä etsivät uusia säästökohteita. Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) on varoittanut, että lisäsopeutustarve on puolesta miljardista jopa kahteen miljardiin.
Valtiovarainministeriön työryhmä kartoittaa parhaillaan sopeutuskeinoja, ja sen odotetaan saavan työnsä valmiiksi pian.
Videolla IMF:n Alex Pienkowski arvioi Suomen taloudenpitoa eilen tiistaina 23.1.
Juttua on täydennetty professori Niku Määttäsen kommenteilla 24.1.2024 klo 11:18.
Juttua korjattu 30.3. klo 21.11: Määttäseen viitattiin osassa juttua virheellisesti nimellä Nikunen.
Voit keskustella aiheesta 25.1. klo 23 saakka.
