Turun kaupunginhallitus saa maanantaina eteensä rumat luvut. Kaupungin ja Väyläviraston yhteisen raidehankkeen hintalappu on noussut taas. Vuonna 2022 Väylävirasto kertoi, että hinta nousee 67,5 miljoonasta eurosta 108 miljoonaan, ja nyt edessä ovat uudet madonluvut: 172 miljoonaa euroa.
Syitä kustannusten nousuun on monia. Rakentamisen aikana suunnitelmia on pitänyt muuttaa, ja esimerkiksi Aurajoen alueen vaikea rakennusympäristö on tuonut lisää kustannuksia.
– Rehellisyyden nimissä pitää sanoa, että Turun maaperän riskien arvioinnissa olisi pitänyt onnistua paremmin. Ei ole täysi uutinen, että se on vaativa rakentamisympäristö. Se on aliarvioitu, Väyläviraston hankkeet-toimialan johtaja Magnus Nygård myöntää.
Kun alustavia suunnitelmia on pantu täytäntöön, on kalliota louhittu aiottua enemmän, matkustajalaitureiden perustuksia vahvistettu ja Logomon sillalle vievät hissit lisätty.
Pandemia, sota, inflaatio ja lähijunat
Koko kohonnut summa ei sentään selity puutteellisilla suunnitelmilla ja selvityksillä. Nygårdin mukaan noin kolmannes, eli suunnilleen 50 miljoonaa euroa, selittyy Venäjän hyökkäyksellä Ukrainaan ja inflaation nousulla.
Nygård sanoo myös, että koko hanketta on laajennettu alkuperäisestä.
– Alun perin oli määrä uusia yksi raide ja sittemmin hanke on laajentunut kahden raiteen uusimiseen. Lisäksi Turun henkilöratapihalle on lisätty kaksi laituriraidetta ja yksi laituri. Nämä mahdollistavat tulevan henkilöliikenteen ja lähijunat paremmin, Nygård sanoo.
Keskustelua käydään rakentavassa hengessä
Päätös hankkeen aloittamisesta tehtiin aikanaan paljon nykyistä pienemmän hinta-arvion mukaan. Tuolloin ajateltiin, että kaupungin osuus hinnasta jää 33,75 miljoonaan. Nyt hinta on kohonnut, eikä hankkeesta voi vetäytyä.
Jälkikäteen voi vain spekuloida, miten Turun kaupunki olisi suhtautunut hankkeeseen, jos tieto todellisesta hinnasta olisi ollut heti alussa tiedossa.
Nygårdin mukaan keskusteluyhteys kaupungin kanssa on kaikesta huolimatta hyvä.
– Onhan tuo niin suuri kustannusnousu, että kyllä siitä on keskusteltu varsin suorasanaisesti mutta rakentavasti. Myös vaihtoehtoja on pohdittu, Nygård sanoo.
Todellisia vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole.
Hintaa siis voitaisiin laskea, mutta lopputulos ei kovan karsinnan jälkeen enää olisi se, mitä hankkeelta halutaan.
– Tehdään se lopputuote, mikä halutaan, mutta nyt pyritään niin tiukkaan kustannuskuriin kuin ikinä mahdollista. Tässä 172 miljoonassa on myös riskivarauksia, eli siinä varmasti pysytään, Nygård toteaa.
