Keskiajan historiankirjoitukseen liittyy paljon kadonneita lähteitä, mikä on jättänyt tilaa keksityille myyteille. Näissä myyteissä ritarikunnat toimivat salaseuroina ja kätketyt aarteet odottavat löytäjäänsä.
Yle Tiede selvitti, mitkä ovat yleisimpiä harhakäsityksiä keskiajan historiankirjoituksessa. Haastattelimme historiantutkijoita Turun ja Tampereen yliopistoista, jotka ovat perehtyneet keskiaikaisiin ristiretkiin ja ritarikuntiin sekä sen aikaisesta historiankirjoituksesta löytyviin harhakäsityksiin.
Tunnetuin keskiaikaisten myyttien aihe on Temppeliherrain ritarikunta. Temppeliherrat on herkullinen kohde myyteille, sillä 1300-luvun alussa ritarikunta lakkautettiin dramaattisesti, kun Ranskan kuningas Filip IV Kaunis näki tilaisuuden anastaa ritarikunnan varallisuudet.
Ylen Tiedetrippi -ohjelmassa kerrotaan Pyhän Lasaruksen ritarikunnan veljistä, jotka niittivät mainetta sotureina, jotka taistelivat aina kuolemaan asti eivätkä koskaan antautuneet.
Myytti 1: Temppeliherrat ovat yhä keskuudessamme
Myytin mukaan temppeliherrat selvisivät Ranskan kuninkaan vainoista, ja ritarikunta on jatkanut toimintaa salaseurana tähän päivään saakka. Kertomukset temppeliherrojen jatkumosta liittyvät 1700-luvun alkupuoliskolla yleisuskonnollisen vapaamuurariliikkeen perustamiseen.
– Tuolloin jotkut vapaamuurarit ovat kirjoittaneet temppeliherroja omaan historiaansa, selventää Turun yliopiston keskiajan historian dosentti Reima Välimäki.
Vielä tänäkin päivänä löytyy ryhmiä, jotka väittävät olevansa keskiaikaisten temppeliherrojen salaseurajatkumo. Tällaisista käänteistä ei kuitenkaan ole merkkejä 1300–1500-lukujen historiankirjoituksessa.
Tämän päivän temppeliherroilla ei ole mitään tekemistä samannimisen keskiaikaisen ritarikunnan kanssa.
Myytti 2: Temppeliherrojen aarre on yhä löytämättä
Tutkijoiden mukaan valloillaan on harhakäsitys, jonka mukaan Temppeliherrain ritarikunnalla oli aarre, joka olisi salakuljetettu pois Pariisista ennen temppeliherrojen vangitsemista. Myytin mukaan aarre odottaa yhä löytäjäänsä.
Todellisuudessa mitään kätkettyä aarretta ei ole, vaan temppeliherrojen varat jaettiin Ranskan velkaantuneelle kuninkaalle sekä paavin määräyksestä Johanniittain ritarikunnalle.
Myytti 3: Temppeliherrat Graalin maljan vartijoina
1900-luvun jälkipuoliskolla yleistyi käsitys siitä, että temppeliherrat toimivat Graalin maljan vartijoina. Graalin maljalla tarkoitetaan Jeesus Nasaretilaisen ja Maria Magdalan jälkeläisiä.
– Sepitteen mukaan temppeliherrat tietäisivät Jeesuksen todellisen identiteetin ja he vartioivat yhä tätä verilinjaa, Välimäki kertoo.
Myytti ei pidä paikkaansa, vaikka se onkin saanut 2000-luvulla suurta suosiota populaarikulttuurissa.
Myytti 4: Ritarikunnat olivat taistelemassa ristiretkillä vain rikkauksista
Yleinen harhaluulo on myös se, että kaikki ritarikunnat olivat taistelemassa ristiretkillä vain sotasaaliiden ja aluevaltausten toivossa. Ritarikunnat olivat kyllä sotilaallisesti aktiivisia, mutta vähemmän tiedetty asia on se, että monet niistä harjoittivat hyväntekeväisyyttä ja vastasivat esimerkiksi ristiretkillä haavoittuneiden ja sairaiden hoidosta.
– Eurooppalaisen sairaalatoiminnan kehittyminen onkin osittain ritarikuntien aikaansaannosta, kertoo Tampereen yliopiston keskiajan kulttuurihistorian dosentti Miikka Tamminen.
Myös Turun yliopiston keskiajan historian dosentti Reima Välimäki oikoo harhakäsitystä ritarikuntien motiiveista. Vanhentuneessa historiantutkimuksessa on hänen mukaansa käsitys, että ristiretkien tavoitteet olisivat olleet ainoastaan taloudelliset. Todellisuudessa niissä yhdistyi taisteleminen ja pappien antamat hengelliset tehtävät.
Myytti 5: Pimeä keskiaika
Yleisen käsityksen mukaan keskiaika oli erityisen väkivaltainen ja sivistymätön: ihmiset olivat likaisia ja maapallon uskottiin olevan litteä. Siksi keskiaikaa eli ajanjaksoa noin vuosien 500 ja 1500 välillä kutsutaan usein pimeäksi keskiajaksi.
Miikka Tammisen mukaan pimeä keskiaika on renessanssin eli myöhäiskeskiajan historioitsijoiden tarkoituksella luoma myytti.
– Ihmiset tiesivät keskiajalla, että maa on pallo, he peseytyivät ja hygieniasta pidettiin muutenkin huolta.
Keskiaika ei ollut sen väkivaltaisempi kuin antiikki tai uusi aika. Esimerkiksi 1900-luvulla sodissa ja vainoissa on kuollut enemmän ihmisiä kuin keskiajalla.
