Viisuasiantuntija ja tietokirjailija Anna Muurinen on edelleen ihmeissään siitä, millainen kuohunta tämän vuoden Euroviisujen ympärillä on käynyt. Kilpailun kulisseissa Malmössä tunnelma oli jännittynyt koko Euroviisujen ajan.
– Yleensä olen Euroviisujen jälkeen väsyneen onnellinen, mutta nyt päällimmäinen tunne on hämmennys. Eihän viisuissa ole koskaan esimerkiksi diskattu ennakkosuosikkia vain pari tuntia ennen finaalia.
Muurinen viittaa siihen, miten Hollannin edustaja Joost Klein suljettiin ulos kilpailusta finaalilähetyksen kynnyksellä.
Anna Muurinen on intohimoinen Euroviisujen ystävä. Hän on myös muun muassa kirjoittanut laulukilpailua käsittelevän tietokirjan Euroviisut – kisastudion käsikirja. Muurinen muistuttaa, että koko kilpailu perustettiin 1950-luvulla juuri yhdistämään Eurooppaa kammottavien sotavuosien jälkeen.
– Mutta nyt 60 vuoden jälkeen Euroviisut on tällainen jännitteinen taistelutanner. Äänestetään jotain aatetta laulun sijaan, ja halutaan ehkä enemmän hajottaa kuin rakentaa jotain yhteistä. Se on tosi outoa.
Hän toivookin, että Euroviisut palaisi juurilleen kilpailuksi, jossa musiikki ja laulutaito ratkaisevat.
– Itse suhtaudun viisuihin musiikkikilpailuna, nuotteina, tahteina, tunnelmina ja tulkintoina. Sellaisena se on nämä vuosikymmenet elänyt. Ehkä nykyihmiset ovat niin herkkiä, että enää ei osata kylmästi arvioida musiikkia.
Euroviisujen jatkosta keskustellaan varmasti vielä pitkään. Seuraavaksi laulukilpailu pitäisi järjestää Sveitsissä. Viisuasiantuntijan mukaan alppimaan historia puolueettomana valtiona antaa toivoa siitä, että Euroviisuissa voitaisiin keskittyä jatkossa musiikkiesityksiin erilaisten kohujen sijaan.
– Olihan tänäkin vuonna finaalissa hienoja laulajia, kun kaiken älämölön keskellä siihen keskittyi. Ensimmäiset Euroviisut muuten nähtiin Luganossa vuonna 1956. Nyt olisi hyvä palata vanhaan hyvään aikaan, jossa musiikki oli vielä musiikkia.
