Saamelaisten oikeuksissa on tapahtunut paljon positiivisia edistysaskelia, mutta vakavia puutteita on edelleen, sanoo yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenman. Aihetta käsitellään kesäkuun alussa ilmestyneessä yhdenvertaisuusvaltuutetun vuoden 2023 vuosikertomuksessa.
– Yleisesti voisi sanoa, että jos tarkastellaan tilannetta pidemmällä ajalla, niin on tapahtunut merkittäviä edistysaskelia saamelaisten oikeuksissa. Siinä saamelaiset itse ovat olleet keskeisessä roolissa nostamassa epäkohtia esille, sanoo Stenman.
Ongelmaton saamelaisten tilanne ei kuitenkaan ole. Yhdenvertaisuusvaltuutettu esimerkiksi näkee saamelaisyhteisön kanssa tekemänsä yhteistyön kautta, että saamelaisiin kohdistuu edelleen runsaasti rasistisia hyökkäyksiä ja vihapuhetta.
– Tällainen häirintä on syrjintää, ja se on kiellettyä, mutta siitä huolimatta sitä esiintyy aika paljon.
Kielelliset oikeudet eivät toteudu käytännössä
Positiivisena asiana saamelaisten oikeuksien nykytilanteessa Stenman mainitsee sen, että kielelliset oikeudet on turvattu perustuslaissa ja lainsäädännössä. Esimerkiksi oikeus saamenkieliseen perusopetukseen on taattu saamelaisten kotiseutualueella.
Vaikka kielelliset oikeudet on kirjattu lakiin, niiden toteutumisessa on kuitenkin puutteita. Saamenkielistä palvelua voi käytännössä olla vaikea saada.
Iso haaste on saamen kieliä osaavan henkilöstön saaminen varhaiskasvatukseen, perusopetukseen ja sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Jos saamelaiset eivät hakeudu näille koulutusaloille, on varmistettava, että henkilökunnalle tarjotaan saamen kielten opetusta. Esimerkiksi Lapin hyvinvointialueen rooli saamenkielisten palvelujen turvaamisessa on merkittävä.
Jos saamenkieliset palvelut eivät toteudu, on Stenmanin mukaan mietittävä, täytyykö lisätä taloudellisia kannustimia tai lainsäädännön velvoittavuutta.
– Me toivoimme hyvinvointialueuudistuksessa, että saamen kielen asema olisi ollut samanlaisempi kuin ruotsin kielen asema.
Kaksikielisillä alueilla on velvollisuus tuottaa palveluita myös ruotsiksi. Saamen kielen kohdalle ei saatu aivan samanlaista velvoitetta. Lainsäädännössä todetaan, että saamenkieliset palvelut on turvattava mahdollisuuksien mukaan.
Stenman näkee tärkeänä myös sen, että saamen kielten asemaa edistetään saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Esimerkiksi kielipesätoimintaan olisi hyvä panostaa koko maassa.
Jatkuva epävarmuus saamelaiskäräjälaista ”repivää”
Yhdenvertaisuusvaltuutetun vuosikertomuksessa nostetaan esille myös saamelaiskäräjälain uudistus. Siinä todetaan, että uudistus on tärkeä saamelaisten oikeuksien toteutumisen kannalta.
Vuosikertomuksessa todetaan myös, että suomalainen yhteiskunta ei voi ylläpitää repivää keskustelua saamelaisuudesta viivyttämällä perusteettomasti lain uudistamista.
– Saamelaisilta saamamme viesti on, että tämä on hurjan repivää ja raskasta yhteisön sisällä, Stenman sanoo.
Hänen mukaansa epävarma tilanne usein polarisoi keskustelua. Valtuutettu arvioi myös, että tilanteen pitkäaikainen epäselvyys on lisännyt vihamielisyyttä saamelaisia kohtaan.
Lisäksi vuosikertomuksessa ilmaistaan, että yhdenvertaisuusvaltuutettu pitää saamelaisten totuus- ja sovintokomission työlle myönnettyä jatkoaikaa tärkeänä. Sitä pidetään osana tärkeää keskustelua saamelaisiin kohdistuneen kolonialismin historiasta ja sen nykyisistä vaikutuksista Suomessa.
Stenman toivoo komission työn tuovan koko suomalaiselle yhteiskunnalle enemmän tietoa saamelaisista.
– Meillä on ehkä Suomessa sellainen perinteinen ajatus, että kun meillä ei ole ollut siirtomaita Afrikassa tai Etelä-Amerikassa, niin meillä ei ole mitään kolonialistista menneisyyttä. Saamelaisten historiaan kuitenkin liittyy paljon sortoa ja todella vaikeita asioita.
