Kun raskaansarjan jättiläinen Martti Puumalainen voitti EM-kultaa viime marraskuussa, se oli Suomen ensimmäinen judon arvokisamitali kolmeenkymmeneen vuoteen.
Kun hänen maajoukkuetoverinsa Luukas Saha voitti MM-pronssia toukokuussa, se oli Suomen ensimmäinen MM-mitali 43 vuoteen ja vasta toinen koskaan.
Ilmeisesti jotain tehdään oikein suomalaisessa judossa juuri nyt.
Moni kiittää slovenialaista Rok Draksicia. Hän on toiminut Suomen maajoukkuevalmentajana vuodesta 2020 lähtien. Viime syksynä, jo ennen Puumalaisen EM-kultaa, hänen sopimustaan jatkettiin aina vuoteen 2028 saakka.
Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna Yle seurasi Martti Puumalaista Lempäälässä pidetyissä SM-kilpailuissa. Kun Puumalainen saapui kilpailuareenalle, moni halusi kätellä ja halata häntä. Maajoukkueen leiritoiminta ulkomailla on mittavaa, ja vain harvat olivat ehtineet onnitella ja vaihtaa muutaman sanan hänen kanssaan EM-menestyksen jälkeen.
27-vuotiaan Euroopan mestarin yksi pääperiaatteista on, että kun treeneissä alkaa tulla väsy, ei pidä neuvotella itsensä kanssa. Silloin on helppoa tyytyä vähempiin toistoihin tai jättää koko sarja väliin. Tehdään suunnitelmien mukaan, piste.
Oman arvionsa mukaan hän on 20 vuotta kestäneen judouransa aikana jättänyt väliin vain yhden tai kaksi harjoitusta ilman pätevää syytä. Melko uskomaton, mutta samalla inspiroiva luku. Ehkä siinä on menestyksen salaisuus? Tai ehkä jossakin muussa Puumalaisen monista periaatteista?
Voittamisen kulttuuri, itseluottamus ja suuret unelmat
Kun päivä on ohi, Martti Puumalainen on voittanut kahdeksannen SM-kultansa ja pelkällä läsnäolollaan tehnyt arvokasta PR-työtä lajille. Puumalainen kuuluu urheilijoihin, jotka ovat miettineet tarkkaan, mitä tavoitteiden saavuttamiseksi ja suurten unelmien toteuttamiseksi vaaditaan.
Ennen kuin hänestä tuli Euroopan paras, Puumalainen koki, että suomalaisesta judosta puuttui voittamisen kulttuuri.
Hän tutki lähemmin lajeja, joissa suomalaisurheilijat ovat saavuttaneet suurta kansainvälistä menestystä vuosien varrella – keihäänheitto, paini, jääkiekko – ja tuli siihen tulokseen, että menestyvien huippu-urheilijoiden yhdistävä tekijä on hyvä itseluottamus. Usko siihen, että kaikki on mahdollista. Sen hän juurrutti omaan toimintaansa.
– Olemme Suomessa ehkä vähän sellaisia, että aristellaan, mutta minä olen aina uskaltanut sanoa kovat tavoitteet ääneen ja luottanut itseeni ihan täysillä.
Jo lapsena isä oli opettanut lapsille, että he voivat saavuttaa mitä tahansa, kunhan vain uskaltavat unelmoida ja ovat valmiita tekemään kovasti töitä. Mikään ei tule ilmaiseksi.
– En tiedä, uskoivatko muut sitä, mutta minä otin sen ihan tosissaan ja uskon siihen edelleen.
On ymmärrettävä, mikä elämässä on tärkeää, toteaa Puumalainen. Hänelle se on judo, ja siksi hän haluaa antaa lajille kaikkensa.
– Joku päivä saattaisi harmittaa, jos olisin tehnyt asiat puolivillaisesti.
Judon abc
Kahden tuoreen suomalaisen arvokisamitalistin myötä kiinnostus lajia kohtaan todennäköisesti kasvaa sitä mukaa, kun Pariisin olympiakisat lähestyvät.
Ottelut kestävät vain neljä minuuttia, ja tavoitteena on voittaa Ipponilla.
Jos saa Ipponin, ottelu päättyy välittömästi. Silloin on joko onnistunut heittämään vastustajan täydellisellä tekniikalla selälleen, onnistunut pitämään vastustajan sidonnassa kaksikymmentä sekuntia tai saanut hänet luovuttamaan kuristus- tai lukko-otteessa.
Vähemmän täydellisestä heitosta voi saada Waza-arin. Kaksi Waza-aria on yhtä kuin Ippon, ja silloin ottelu on ohi.
Kun yrittää päästä hieman syvemmälle, homma muuttuu mutkikkaaksi. Heittotekniikoiden lukumäärä vaihtelee sen mukaan, mitä luokitusta noudatetaan, mutta yleensä puhutaan 67:stä eri heittotekniikasta.
Käy kuitenkin ilmi, ettei kaikkia tarvitse sentään hallita.
– Jokainen huippujudoka erikoistuu yleensä pariin tekniikkaan, jotka he osaavat paremmin kuin muut. Nuorempana kokeilin paljon erilaisia tekniikoita. Harjoittelin sellaista uchi-mataa, mutta tajusin jossain kohtaa, että minulla on liian lyhyet jalat siihen. Piti sitten keskittyä muihin tekniikoihin.
Puumalainen käyttää pääasiassa kolmea tekniikkaa. Sode-tsuri-komi-goshi, jossa tartutaan molempiin hihoihin ja heitetään. Ippon-seio-nage, joka muistuttaa sodea, mutta tartutaan kaulukseen ja lukitaan käsi. Ja sitten on jalkaheitto, jossa pyyhkäisee vastustajan ulkonevan jalan ja heittää hänet selälleen.
– Ne ovat enemmän tunnettuja kevyempien sarjojen kavereiden tekeminä, joten vastustajalle voi tulla yllätyksenä, kun iso mies osaakin tehdä pienten miesten tekniikoita.
Mutta kuinka suuri yllätysmomentti on, kun kaikki tietävät, kuka Puumalainen on, ja lähes kaikki hänen käymänsä ottelut voi katsoa Youtubesta?
Kevään aikana, syksyn EM-kullan ja arvostetun Masters-turnauksen voiton jälkeen, Puumalaisella on ollut hieman vaikeuksia tatamilla.
Marasonni
Martti Puumalaisen käyttäjänimi Instagramissa on Marasonni. Vuoteen 2019 saakka hän kilpaili alle 100 kilon sarjassa, mutta kun hänen normaalipainonsa alkoi olla 114 kiloa, oli mietittävä uudelleen. Hänestä tuli Marasonni.
Stressi ja paine painon pudottamisesta ennen kilpailuja kävivät liian suuriksi. Hän ymmärsi, että jotain oli vialla, kun vaaka muodostui hänen pahimmaksi vastustajakseen.
Puumalainen muistaa hyvin viimeiset päivät ennen ensimmäistä kilpailuaan raskaassa sarjassa. Aikaisemmin hän käytännössä vietti viimeiset päivät ennen kilpailuja syömättä ja juomatta mitään ja vietti aikaa hikipuvussa tai saunassa. Nyt hän pystyi valmistautumaan rennommin.
– Edellisenä iltana ennen kuin lähdin matkaan, istuin kotona pelaamassa Playstationia ja otin rennosti. Muistan ajatelleeni, että tältä sen pitäisi tuntua, kun on lähdössä kilpailuun. Toisin kuin kaikki ne kerrat, kun olin joutunut pohtimaan, uskallanko juoda lasillisen vettä, etten pilaa kaikkea.
– Olisi kiva vaikka joskus käydä juoksemassa, ettei se olisi ihan niin raskasta. Muistan kyllä, että elämä oli tietyllä tavalla vähän helpompaa kevyempänä. Mutta menestyksen takia olen valmis vähän kärsimään myös tästä isommasta koosta.
Raskaansarjan luokka on viime vuosina muuttunut siten, että vastustajat voivat nykyään olla hyvin erikokoisia. Kun käytännössä kaikki raskaansarjan judokat olivat aiemmin sekä pitkiä että painavia, Puumalaisen vastustajat voivat nykyään painaa kaikkea 110 ja 170 kilon väliltä. Se asettaa tiettyjä haasteita.
– Yleensä olen melko luottavainen, kun kohtaan huomattavasti suuremman vastustajan. Heidän kuntonsa ei yleensä ole niin hyvä, joten kahden tai kolmen minuutin jälkeen ottelu kääntyy yleensä minun edukseni.
Haaste on pysyä pystyssä niin kauan.
– Alussa täytyy olla todella tarkkana, etteivät he pääse heittämään. Kun niin suuri massa lähtee liikkeelle ja itse tulee vedetyksi mukaan, ei ole paljon tehtävissä.
Kaksi mahdollista lopputulosta
Puumalaisen lähestymistapa otteluihin on yksinkertainen ja suoraviivainen.
Kun ottelu alkaa, kello näyttää neljää minuuttia ja tilanne on 0–0. Kummallakaan ei ole etua, ja sitten katsotaan rehdisti, kumpi on parempi mies.
– Ikinä en ole mennyt matsiin niin, että olisin etukäteen olettanut, että voitan. Joka kerta on riski, että häviää. Jos vain lähtee voittamaan, tappiot tuntuvat pelottavilta. Olen hyväksynyt, että jokainen ottelu voi päättyä tappioon. Siksi uskallan voittaa.
Filosofian omaksuminen vei Puumalaiselta aikaa. Jo kadettien maajoukkueessa valmentaja Manne Isoranta oli tuonut ajatuksen esille.
– Olin 16-vuotias ja mietin, että olipa tyhmästi ajateltu. Mutta pikku hiljaa vuosien saatossa ymmärsin, että jos mietin vain voittamista, olen tosi jäykkä ja jännittynyt. Kun oivalsin, että minulla on myös vapaus hävitä ja epäonnistua, uskalsin antaa kaikkeni ja ottelin paljon paremmin.
Puumalaisen mukaan joskus täytyy osata olla armollinen itselleen ja katsoa kokonaiskuvaa. Mutta periaatteessa voittaminen on hyvä asia ja häviäminen huono. Jos häviää viimeisen ottelun, ei ole voittanut mitään.
– Hopeamitalin varmistaminen ei ole saavutus.
Kolme päämäärää
EM-kullan jälkeen Martti Puumalaisella on jäljellä kaksi suurta tavoitetta: MM- ja olympiakulta.
MM-kisat Abu Dhabissa päättyivät suureen pettymykseen, kun Puumalainen putosi jo avauskierroksella.
Perjantaina 2. elokuuta hän voi saavuttaa yhden tavoitteistaan. Silloin Pariisin olympialaisissa otellaan raskaansarjan kuninkuudesta.
Euroopan mestaruuden ja Masters-voiton jälkeen 27-vuotias julistettiin nopeasti yhdeksi Suomen suurimmista mitalitoivoista olympialaisissa.
Judossa olympiamitalistien keski-ikä on juuri 27:n ikävuoden kieppeillä. Kevyemmissä luokissa keski-ikä on hieman alempi ja raskaammissa astetta korkeampi.
– Ikäni on juuri nyt optimaalinen, mutta raskaassa sarjassa kolmekymmentä ei ole vielä ikä eikä mikään, joten olen ajatellut panostaa täysillä aina Los Angelesiin 2028 asti.
Ja riippumatta siitä, miten nyt tai tulevissa kisoissa käy, Puumalaisella on valmiina motto: Koirat haukkuu ja Maravaani kulkee.
– Ajattelen, että ihan sama, mitä muut ajattelevat minusta, niin se maravaani kulkee aina eteenpäin.
