Uran ensimmäisistä olympialaisista tuli purjehtija Monika Mikkolalle ikävä kokemus.
– Ei ole kauheasti sanottavaa, Mikkola summaa tyhjentävästi.
ILCA6-luokassa purjehtinut Mikkola oli Pariisissa 16:s ja jäi kymmenen parhaan purjehtijan mitalilähdön ulkopuolelle.
Mikkola pistelee kovaa tekstiä olympiadebyytistään. Hänen mukaansa Suomen huolto ei toiminut olympiavesillä.
– Harmillisen negatiivinen kokemus. On ollut paljon kaikkea taustalla. Olen ollut ilman valmentajaa suurimman osan ajasta sekä ilman mitään tukea vesillä, Mikkola sanoo.
– On vaikuttanut paljon palautumiseen, kun ei ole saanut ruokaa tai vettä. On ollut henkisesti rankkaa.
Minkä verran tuollaiset asiat vaikuttavat itse suoritukseen?
– Paljon.
Mikkola sanoo, että henkinen tuki ja tankkaus ovat molemmat todella tärkeitä elementtejä onnistunutta suoritusta hakiessa.
– Valmentaja on tosi tärkeä. Kun on yksin, on sitten aika yksin. Ei ole kauheasti mitään.
Valmentaja koronassa
Mikkolan ongelmien taustalla oli muun muassa se, että järjestäjät siirsivät miesten ja naisten ILCA-luokat samalle rata-alueelle. Huoltoveneitä sai olla vain yksi maata kohden.
Miesten luokassa, jossa Kaarle Tapper kisasi, Suomella ja Norjalla oli yhteinen huoltovene.
Mikkolan valmentaja Dennis Paaske sairastui koronavirukseen eikä voinut mennä samaan veneeseen muiden kanssa. Koska Mikkola oli lopettanut aiemmin tänä vuonna yhteistyön Norjan kanssa, hänellä ei ollut mahdollisuutta samaan kuin Tapperilla.
– Joukkueenjohto on yrittänyt selittää, että on ollut sopimus, joka on tehty muun maan kanssa. Vaikka olin lopulta ainut purjehtija rata-alueella, ei silti saanut venettä tai valmentajaa sinne, Mikkola kertoo näkemyksensä tilanteesta.
Yhteistyötä Norjan kanssa
Suomen joukkueenjohtaja Toni Roponen sanoo, että Suomella on ollut kolmevuotinen yhteistyösopimus Norjan purjehdusmaajoukkueen kanssa.
– Monika halusi lähteä siitä kolme kuukautta sitten pois ja vaihtaa valmentajaa. Teimme jo silloin hänelle selväksi, että siitä voi tulla ongelmia, Roponen toteaa viitaten olympialaisten tapahtumiin.
Joukkueenjohtaja kuitenkin sanoo, että Mikkolalle on tarjottu kisojen aikana apua.
– Kaikki apu on pyritty järjestämään. Ruokaa ja juomaa.
– Tämä on erittäin ikävä tilanne. Mutta kun Monika halusi tämän tehdä. Hänellä oli tiedossa, että tästä voi tulla haastavaa.
Roponen lisää, ettei ongelmaa olisi tullut, jos ILCA-luokat olisivat purjehtineet eri aikaan.
Ei rahaa jatkaa
Heinäkuussa 28 vuotta täyttänyt Mikkola ei näe tulevaisuuttaan purjehtijana kovinkaan positiivisessa valossa.
– Minulla ei ole yhtään rahaa jatkaa. Ei ole kauheasti tehtävissä tällä hetkellä.
Mikkolalle Pariisin olympialaiset olivat pitkän ajan tavoite.
– Olen tietenkin pettynyt. Iso unelma, johon olen valmistautunut koko elämäni. Sitten mikään ei oikein suju, Mikkola purki pettymystään.
Mikkola lisää, että hän itsekin olisi voinut tehdä asioita paremmin.
– Tietenkin aina voi parantaa omaa tekemistään. Purjehdus on lajina tosi vaikea. On monia seikkoja, joihin voi vaikuttaa, mutta paljon myös sellaista, jota en voi kontrolloida.
– Urheilija voi olla pettynyt, mutta hänen pitää myös kantaa oma vastuunsa. On valitettavaa, että urheilija kokee näin, mutta hän on ollut itse vaikuttamassa tähän, että valmennussuhde vaihtuu, Roponen puolestaan toteaa.
