Kankaanpääläinen Erkki Autio on kuvannut alueen tapahtumia muun muassa paikallistelevisioon useiden vuosikymmenien ajan. Videomateriaalia on sadoilla erilaisilla kaseteilla ja vanhimmat niistä ovat jo lähes 50 vuoden ikäisiä.
– Ensimmäinen kuvaus oli silloin, kun Norjan kruununprinssi Harald kävi Kankaanpäässä vihkimässä suomalais-norjalaisen tehtaan, Autio sanoo.
Kyseinen materiaali on vielä tallessa. Valtiovierailujen ja tehdasavajaisten lisäksi Aution arkistosta löytyy paikallista historiaa kaikilta elämänaloilta. Kuvissa näkyy niin politiikkaa, elinkeinoelämää, maanpuolustusta kuin urheilua ja aivan arkista torielämääkin.
Osa kaseteista on kuitenkin jo hapertunut ja niiden katsominen voi vaatia nauhan korjaamista. Autio onkin pohtinut pitkään, miten kaiken materiaalin saisi turvallisesti talteen.
KAVI kerää ohjelmia ja jalkautuu maakuntiin
Aution kaltaisesta kokoelmasta on kiinnostunut ainakin Kansallinen audiovisuaalinen instituutti KAVI. Se on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen virasto, joka taltioi myös paikallistelevisioiden ja -radioiden ohjelmia.
– Sitä tehdään paitsi paikalliskulttuurin säilyttämiseksi, myös muun muassa tutkimuskäyttöön, kertoo apulaisjohtaja Mervi Leino-Niemelä.
KAVIlla on jo noin 15 paikallistelevision koko säilynyt arkisto ja lisäksi yksittäisiä ohjelmia paikallistelevisioilta. Se on myös jalkautunut maakuntiin. Viraston henkilökunta on käynyt haastattelemassa yli 30 paikallistelevision aktiivia.
– Työ jatkuu ja syksyllä menemme Lahteen, sanoo arkistonhoitaja Tero Halvorsen.
Kotiseutuyhdistys digitoi paikallishistoriaa Salossa
Kaikki eivät instituutin toimintaa tunne ja vanhan kuvamateriaalin turvaamiseen on käytetty kekseliäisyyttä.
Salossa toimineen paikallistelevision materiaali siirtyi alueen sanomalehden kautta paikallisen kotiseutuyhdistyksen haltuun. Materiaalia on noin 20 vuoden ajalta ja sen digitoimisen otti hoitaakseen Salo-Uskelan Seura ry.
Yhdistyksen puheenjohtaja Eeva Kujanpää kertoo, että materiaalia oli monilla erilaisilla formaateilla. Jonkinlaista alkukankeutta aiheutti sopivien laitteiden sekä johtojen hankkiminen. Lopulta kaikki tarvittava löytyi, ja sen jälkeen työ on edennyt vaihe kerrallaan.
– Suurin osa digitoinnista on jo tehty, mutta kyllä siellä vielä satoja nauhoja on jäljellä, Kujanpää sanoo.
Yhdistys saa hankkeeseen apua Salon kaupungilta, joka auttaa digitointia tekevän henkilön työllistämisessä. Apuna on käytetty muun muassa tukityöllistämisen mahdollisuuksia. Myös alueella toimiva pankki on auttanut työvoiman saamisessa.
Kujanpää ei osaa vielä sanoa, mitä yhdistys tekee materiaalille digitoinnin jälkeen.
– Pääasia, että materiaali saadaan nyt talteen.
Museokin voi kiinnostua mahdollisuuksien mukaan
Kankaanpään kaupunginmuseon johtaja Kati Vainio tunnistaa tilanteen, jossa paikallisesti arvokasta kuvamateriaalia saattaa kadota kokonaan, mikäli sitä ei taltioida ajoissa digimuotoon.
Vainion mukaan myös museo voi olla kiinnostunut materiaalin vastaanottamisesta, mutta resurssit ovat rajalliset. Erityisesti videot ovat haastavia, koska laitteita ja osaamista ei välttämättä ole.
Viimeksi Kankaanpään kaupunginmuseo on vastaanottanut paikkakunnalla toimineen valokuvaamon jäämistön. Siinä on valokuvia, erikokoisia negatiiveja ja diakuvia.
Museoilla on TAKO-järjestelmä, joka kehittää ja ylläpitää niiden valtakunnallista tallennustyönjakoa. Museoviraston yli-intendentti Ismo Malinen sanoo kuitenkin, että harrastajien kuvaamalle kaitafilmi- ja videomateriaalille sellaista ei ole.
Museovirastolla ei ole myöskään rahoitusta ulkopuolisiin digihankkeisiin. Paikallisia museoita se tukee ja Malinen rohkaisee ottamaan niihin yhteyttä, ennen kuin arkistoja hävitetään.
Mikäli paikallismuseo katsoo materiaalin erityisen tärkeäksi, tilanne voi olla ratkaistavissa projektiluontoisesti.
– Siihen on periaatteessa mahdollisuus saada rahoitusta museovirastolta, Malinen pohtii.
Autio pohtii vielä ratkaisuaan
Erkki Autio ei ole vielä päättänyt, millä tavalla hän arkistonsa sisällön turvaa. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kanssa hän on keskustellut asiasta jo noin viisi vuosi sitten, mutta toistaiseksi kokoelma on pysynyt omassa hallussa.
Pienen osan materiaalista hän on käsitellyt niin, että on voinut jakaa sitä sosiaalisessa mediassa. Työ on kuitenkin valtava. Autio laskee, että koko materiaalin digitoimisessa saattaa olla lähes vuoden työ.
Hän tunnistaa myös vaaran, joka erityisesti sosiaalisen median jakamiseen liittyy. Nykyisellä tekoälyn aikakaudella materiaalin käyttö voi joutua väärille teille.
– Kyllä tämä asia täytyy pian ratkaista, Autio sanoo.
