Suuret työnantajajärjestöt haluavat viedä ammattiliitoilta vallan päättää, minkä verran väkeä tulee lakkojen aikana suojelutyöhön.
Sillä tarkoitetaan työtä, jota tehdään lakkojen aikana esimerkiksi sairaaloissa potilaiden hengen ja terveyden suojelemiseksi.
Elinkeinoelämän keskusliito katsoo, että suojelutyön laajuudesta saavat nyt liikaa päättää ammattiliitot.
– Valta ja vastuu pitäisi tässäkin asiassa kulkea käsi kädessä. Kun työnantaja on viime kädessä vastuussa siitä, että henki ja terveys, ympäristö ja omaisuus turvataan, työnantajan pitää olla se taho, joka myös päättää suojelutyön laajuudesta, sanoo lakiasiainjohtaja Markus Äimälä EK:sta.
Lakon aikaisesta suojelutyöstä puhkesi suuri kiista kaksi vuotta sitten, kun hoitajajärjestöt uhkasivat teho-osastoja lakoilla. Tehy ja Super ilmoittivat tuolloin, että ne eivät aio antaa suojelutyötä vapaaehtoisesti.
Seuraus oli, että Sanna Marinin (sd.) hallitus runnoi läpi kiistellyn potilasturvallisuuslain, jolla lakkoilevat hoitajat olisi voitu määrätä töihin työtaistelusta huolimatta.
Laki oli määräaikainen, mutta eduskunta edellytti samassa yhteydessä, että hallitus selvittää, tarvitaanko suojelutyön turvaamiseen uutta lainsäädäntöä.
Petteri Orpon (kok.) hallitus tarttui eduskunnan kahden vuoden takaiseen lausumaan ja nimitti keväällä kolmikantaisen työryhmän valmistelemaan lakimuutoksia. Ryhmän olisi määrä saada työnsä valmiiksi jo syyskuun alussa, mutta Ylen tietojen mukaan työ on ollut levällään ja osapuolet erimielisiä.
Kahden vuoden takainen potilasturvallisuuslaki jakoi tuolloin oppositiossa olleita nykyisiä päähallituspuolueita. Kokoomus kannatti sitä, perussuomalaiset vastusti.
Perussuomalaiset nimittivät lakia tuolloin pakko- ja orjatyölaiksi. Puolue moitti, että kyse oli töihin pakottamisesta, työtaistelutoimien estämisestä ja vastakkainasettelun pahentamisesta.
SAK:n Eloranta: Lakko-oikeus rapautuisi
Jos EK:n tahto menisi läpi, työnantaja voisi päättää, minkä verran väkeä tarvitaan, ja työntekijöillä olisi velvollisuus tulla töihin.
EK:n linjoilla on myös kuntien ja hyvinvointialueiden työnantajajärjestö (KT).
KT:n toimitusjohtaja Markku Jalonen sanoo, että riittävän väen antaminen suojelutyöhön on ensisijaisesti ammattiliittojen tehtävä, mutta jos tarpeeksi työntekijöitä ei ole saatavissa, työnantajan täytyy pystyä päättämään siitä.
Palkansaajajärjestöt kavahtavat työnantajien haluja. SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta näkee, että työnantajan päätösvalta suojelutyöstä tarkoittaisi lakko-oikeuden merkittävää rajaamista.
– Jos se tosiaan menisi niin, että työnantaja määrittäisi suojelutyöhön tarvittavan henkilöstömäärän, se olisi sama asia kuin lakko-oikeuden poisvienti, Eloranta sanoo.
Hänen mukaansa vaikkapa Britanniasta on esimerkkejä, joissa suojelutyön kautta on rajoitettu merkittävästi lakko-oikeutta.
– En toivo, että Suomessa kuljetaan samaa tietä.
Ylen tietojen mukaan esillä on ollut suojelutyön määritelmän väljentäminen. Lakkoja voitaisiin rajoittaa paitsi silloin, kun ne uhkaavat henkeä, terveyttä, omaisuutta tai luontoa, myös silloin kun uhattuna on vakavasti esimerkiksi eläinten hyvinvointi ja yleisen rahaliikenteen toimivuus.
Eloranta sanoo, että jos lain soveltamisala on laaja ja suojelutyön määräysvalta koskisi kaikki aloja, vaikutukset eri puolille yhteiskuntaa ovat suuret.
STTK: Suojelutyöhön määrätty liikaa väkeä
SAK ja toinen palkansaajien keskusjärjestö STTK pitävät uutta lakia suojelutyöstä tarpeettomana.
Ammattiliitot ovat perinteisesti mahdollistaneet sen, että kriittiset palvelut ovat toimineet. Liitot ovat joko rajanneet lakkoja tai huolehtineet suojelutyöstä. Suojelutyöstä ei ole voimassa olevaa lainsäädäntöä yksityisellä puolella.
STTK:n edunvalvontajohtaja Minna Ahtiainen sanoo, että suojelutyön järjestäminen ei ole aiheuttanut työmarkkinoilla juurikaan ongelmia, eikä lain säätämiselle ole siksi tarvetta.
Ahtiaisen mukaan kahden vuoden takaisen hoitajien työtaistelun aikana suojelutyöstä sopimista hankaloitti se, että työnantaja laittoi suojelutyöhön enemmän ihmisiä, kuin vuoroissa olisi normaalisti ollut.
– Jos vähän karrikoi, suojelutyöneuvottelut ovat usein sellaisia, että jos normaali töissä vaadittu vahvuus on kymmenen henkeä, niin suojelutyössä tarvitaan viisitoista, Jarkko Eloranta pamauttaa.
– Tämä on vähän kärjistetty esimerkki, mutta näinhän neuvottelut yleensä lähtevät käyntiin.
Eloranta pitää suojelutyölakia uusimpana näyttönä siitä, että hallitus pyrkii johdonmukaisesti rajoittamaan lakko-oikeutta.
”Työnantaja ei voisi vapaasti päättää mitä huvittaa”
KT:n Jalonen vakuuttaa, että lakko-oikeuteen ei puututtaisi yleisesti. EK:n Äimälä taas katsoo, että laissa säädettäisiin, mitkä ovat suojelutyön edellytykset, eikä työnantajalla olisi vapaata oikeutta päättää mitä huvittaa.
– Varmasti tulisi jonkinlainen mahdollisuus riitauttaa päätös, jonka työnantaja on tehnyt, jos palkansaajapuolen mielestä työntekijöitä olisi velvoitettu liikaa suojelutyöhön.
Äimälän mukaan jokin ulkopuolinen elin, kuten tuomioistuin, voisi päättää siitä, onko työnantajan ratkaisu ollut oikea vai väärä. Väärästä ratkaisusta seuraisi sanktiot.
Eloranta huomauttaa, että oikeuden päätösten saaminen kestää yleisesti niin pitkään, että tilanne voi olla jo ohi.
Lakimuutosta valmistelevaa työryhmää johtaa työ- ja elinkeinoministeriön hallitusneuvos Nico Steiner, jonka mukaan lähtökohtana on jatkossakin se, että työntekijäyhdistykset määrittelevät lakon rajat ja turvaavat suojelutyön.
Tilanteisiin, joissa niin ei käy, tulisi Steinerin mukaan uusi ”mekanismi”, jolla asia ratkaistaisiin. Hän ei halua ottaa tarkemmin kantaa, mikä mekanismi olisi. Hänen mukaansa yksi vaihtoehto on, että oikeusistuimet ottaisivat kantaa suojelutyörajoihin lakon ollessa päällä.
Kahden vuoden takainen potilasturvallisuuslaki antoi valtaa aluehallintovirastoille, jotka olisivat voineet määrätä terveydenhuoltoon ja kotihoitoon työntekijöitä lakon aikana.
