Jos alueellista eriarvoistumista eli segregaatiota halutaan ehkäistä, se vaatii erilaisia asumisvaihtoehtoja kaikille alueille, sanoo Helsingin asunto-ohjelmapäällikkö Hanna Dhalmann.
Dhalmannin mukaan Helsingissä segregaation hillintä uhkaa vaikeutua muun muassa siksi, että maan hallitus on päättänyt, että uusia asumisoikeusasuntoja ei vuoden 2025 jälkeen rahoiteta.
– Tämä on ajamassa Helsingin aivan uudenlaiseen tilanteeseen. Uudistus vaikeuttaa monipuolista rakentamista.
Dhalmann nostaa esimerkiksi Meri-Rastilan alueen, jonne jää rakentamatta jopa useita satoja uusia asumisoikeusasuntoja hallituksen linjauksen vuoksi.
Hän painottaa, että niin kutsuttu vuokra- ja omistusasumisen välimalli on ollut tärkeä keino hillitä alueiden eriytymistä.
– Vuokra-, omistus-, ja välimallin asuntojen sekoittaminen on havaittu hyväksi keinoksi segregaation ehkäisemisessä.
Helsingissä on rakennettu vuosittain noin 500-1 000 uutta asumisoikeusasuntoa.
Asumisoikeusasuntojen tuotantoa on vaikea korvata
Dhalmannin mukaan asumisoikeusasuntoja yritetään korvata muun muassa uudella vuokra- ja omistusasumisen välimallilla eli vuokralla omaksi -mallilla.
Uusi malli on kuitenkin vasta suunnittelupöydällä, joten asuntoja valmistuu aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua.
– Nopeita ratkaisuja asumisoikeusasuntojen tuotannon korvaamiseen ei näillä näkymin ole.
Dhalmann näkee ongelmana myös sen, että ara-vuokra-asuntokanta painottuu samoille alueille. Sekoittavan asuntotuotannon toteuttamista vaikeuttaa tällä hetkellä entisestään se, että niin kutsuttu kovanrahan omistusasuntotuotanto on taloudellisen matalasuhdanteen vuoksi vähäistä.
Kaupunki laski omaa vuosittaista asuntotuotantotavoitetta nykyisestä 8 000 asunnosta 7 000 asuntoon.
– Asuntoaloituksista yli puolet on valtion tukemaa tuotantoa, kun sen osuus pitkään on ollut alle kolmannes.
Ministeri: Asumisoikeusasuntojen tuotantoa ei rahoiteta
Asuntoasioista vastaavan ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkäsen (kok.) mukaan hallitus ei pyörrä päätöstään. Asumisoikeusasuntojen rahoitus lopetetaan muun muassa siksi, että asuntojen rahoittamiseen liittyy valtion kannalta erityisiä riskejä asumisoikeusasuntojen sääntöjen vuoksi.
– Ongelmatilanteet tulevat yleistymään asumisoikeustalojen vanhetessa, kun peruskorjauskustannukset nostavat vastikkeita ja valtio toimii peruskorjauksiin tarvittavien lainojen takaajana, Mykkänen selventää.
Hallitus käynnisti viime keväänä yhdessä yhdeksän suurimman kaupungin kanssa myös selvityksen koskien sitä, tarvitaanko välimallin asuntotuotantoa. Perusteita välimallin asuntotuotannolle ei varauksetta löytynyt.
Välimuotoisen asuntotuotannon ongelmina nähtiin muun muassa markkinaehtoisten asuntojen syrjäytyminen, työvoiman liikkuvuuden väheneminen ja byrokratian lisääntymisen.
Selvityshenkilöt kuitenkin näkevät, että segregaation torjumiseksi tarvitaan myös asuntopoliittisia toimia. He ehdottavatkin harkittavaksi uutta asumismallia, jonka ominaisuudet olisivat seuraavat:
Mykkäsen mukaan hallitus aikoo pohtia uuden mallin käyttöönottoa. Helsingin asunto-ohjelmapäällikkö Hanna Dhalmann puolestaan toteaa, että malli ei tuo ratkaisua kaupunkien tämänhetkisiin haasteisiin.
Myös Mykkäsen mielestä asuntopolitiikkaa tarvitaan segregaation ehkäisemiseksi, mutta hän muistuttaa, että eriytymisen ehkäisyssä tarvitaan yhtälailla panostamista koulujen laatuun kaikissa kaupunginosissa ja toimia sen varmistamiseksi, että kaikilla alueilla asuvat ihmiset käyvät töissä tai opiskelevat.
Myös palveluita tarvitaan
Dhalmann muistuttaa, että eriarvoistumisen ehkäisyssä ei voida katsoa yksin vuokra- ja omistusasuntojen suhdetta.
– On huolehdittava, että alueilla on tasapuolisesti laadukkaita palveluja, kuten kouluja ja harrastuspaikkoja.
Dhalmann toteaa, että on hyvä kiinnittää huomiota myös alueisiin, joissa on valtaosin omistusasuntoja.
– Näille alueille tulisi saada mahdollisuuksien mukaan lisää vuokra-asuntoja.
Dhalmann toteaa, että vaikka vuokra-asuntojen rakentaminen arvokkaille alueille ei välttämättä onnistu ilman soraääniä, se on varmasti pienempi ongelma kuin segregaation voimistuminen ja sen mukanaan tuomat ongelmat.
Segregaation myötä uhkaava ongelma on esimerkiksi työttömyyden, huono-osaisuuden ja köyhyyden painottuminen tietyille alueille.
