7, 14, 21, 28, 35, 42, 49, 56, 63, 70.
Näin menee seitsemän kertotaulu, jota opetellaan tänään.
– Kyllä minäkin tämän just ja just muistan, vaikka olin matematiikassa aikoinani ihan nolla, koulumummo Raija Pelli sanoo hymyillen.
Kauniaisten peruskoulun 3A-luokan oppilaille Pellin hymy on tuttu, mutta suuri yleisö muistaa paremmin hänen vakavan ilmeensä ja kuohkeat kampauksensa.
Pelli tuli tunnetuksi Ylen Poliisi-TV:n juontajana. Ohjelmalla oli 1990-luvulla torstain myöhäisilloissa parhaimmillaan lähes miljoona katsojaa.
Katso videolta, mitä mieltä oppilaat ovat koulumummostaan:
Eläkkeelle 67-vuotias Pelli jäi vuonna 2019, mutta oloneuvokseksi hän ei ole ryhtynyt. Pelli tekee puhujakeikkoja, kirjoittaa tietokirjoja ja käy kahtena tai kolmena päivänä viikossa vapaaehtoisena koulumummona muutaman tunnin kerrallaan.
– Luokassa on pedagogi pitämässä huolta siitä, että lapset oppivat. Minä autan kykyjeni mukaan ja vaikka otan oppilaan ikävän iskiessä syliin – niinhän mummot tekevät.
Luokanopettaja Tarja Ångerman kuvailee Pelliä mielettömäksi taustavoimaksi, joka ei tee itsestään numeroa. Koulumummo jakaa monisteet, auttaa tehtävissä, paimentaa retkillä ja pystyy antamaan oppilaille aikaa.
– Tuntuu siltä, että kun Raija on luokassa, oppilaat pyytävät häneltä herkemmin apua kuin minulta, Ångerman kertoo ja nauraa.
Koulumummo ei vaihdu kesken koulun
Suomalaiset eläkeläiset osallistuvat aktiivisesti vapaaehtoistoimintaan.
Vapaaehtoistoimijoiden edunvalvoja Kansalaisareenan ja Taloustutkimuksen keväällä 2024 julkaiseman raportin mukaan yli 65-vuotiaista 40 prosenttia oli osallistunut vapaaehtoistoimintaan kuluneen 12 kuukauden aikana.
Koulumummous ja -vaarius on yksi esimerkki eläkeikäisten vapaaehtoisesta työpanoksesta. Heitä on eri puolella Suomea.
Mäntymäen koulussa Kauniaisten peruskoulun Mäntymäen toimipisteessä lähes jokaisella luokalla on omansa. Lukuvuoden aluksi he kaikki asettuivat omaan luokkakuvaansa. Heitä oli enemmän kuin koskaan aiemmin, 24.
– Se on todennäköisesti Suomen ennätys, arvelee luokanopettaja Virva Wahlstedt.
Hän käynnisti Kauniaisissa koulumummo ja -vaaritoiminnan jo yli 20 vuotta sitten. Aluksi Wahlstedt värväsi toimintaan mukaan anoppinsa ystävät.
Entisen oppilaansa äitiä Raija Pelliä hän lähestyi espoolaisessa konditoriassa kesällä 2022.
– Raija ei harkinnut hetkeäkään, vaan sanoi heti, että totta kai hän tulee.
Kauniaisten peruskoulussa koulumummot ja -vaarit kulkevat koko kuusivuotisen ala-asteen saman luokan kanssa. Wahlstedt sanoo, että koska opettaja saattaa tuona aikana vaihtua eri syistä useammankin kerran, on tärkeää, että koulumummo- tai vaari pysyy samana.
Osallistumisen määrä sovitaan luokanopettajan kanssa oman jaksamisen ja halun mukaan. On mahdollista osallistua vaikka vain käsityötunneille ja retkille tai sitten tulla kouluun vaikka joka päivä.
– En ole kuullut näinä vuosina mitään negatiivista. Kaikki rakastavat tätä: opettajat, oppilaat sekä mummot ja vaarit. Jokaiselle osapuolelle se antaa eri tavalla, Wahlstedt kertoo.
Havaintoa tukee suomalaistutkimus, jonka mukaan vapaaehtoistyötä tekevät suurten ikäkuokkien edustajat ovat onnellisempia kuin he, jotka eivät sitä tee.
Koulumummolle on helppo avautua
Kouluterveyskyselyiden mukaan lapsien ja nuorten pahoinvointi on ollut jo pidempään kasvussa.
Myös Raija Pelli on seurannut uutisia, jotka kertovat lapsista, joilla ei mene tässä maassa hyvin. Hänen mielestään arki koulussa on paljastavaa, lapset kun eivät teeskentele.
Huolet ja murheet tekevät levottomiksi.
– Välillä tuntuu, että lapsilla on joskus matalampi kynnys avautua koulumummolle kuin suoraan opettajalle. Ajattelen, että olen myös sellainen viestinviejä.
Hän korostaa, että vaikka hän koulumummona kuuntelee lapsia herkällä korvalla, opettajien tehtävänä on puuttua mahdollisiin ongelmiin varhaisessa vaiheessa. Kaikista tärkeintä on, että lapsella on ympärillään turvallisia aikuisia, joilla riittää aikaa ja halua kohdata aidosti.
– Koulumummo- ja vaarityöskentely on mitä mainiointa, jos pystymme edes vähän olemaan avuksi ja pelastamaan kiperiä tilanteita.
Myös opettajien uupumisesta, opettajapulasta ja oppimistuloksien heikkenemisestä kouluissa on puhuttu paljon viime vuosien aikana.
Kauniaisten peruskoulussa työskentelevät Ångerman ja Wahlstedt pitävät vapaaehtoisten eläkeläisten osallistumista koulun arkeen tärkeänä voimavarana myös henkilökunnan näkökulmasta.
– Kun meillä on enemmän aikuisia talossa, kaikki voivat paremmin, Wahlstedt sanoo.
– Kuulevia korvia, auttavia käsiä ja tarvittaessa syliä. Sellaisia ei voi koskaan olla liikaa, Ångerman komppaa.
Raija Pelli kertoo avaavansa koulun oven joka kerta hyvillä mielin.
Aivan erityisesti hän odottaa aina sitä syyslukukauden ensimmäistä päivää, jolloin koululaiset suorastaan juoksevat hänen syliinsä ja kertovat kilvan, mitä ovat lomallaan tehneet.
Silloin totisesti tuntuu, että ikävä ei tainnut olla yksipuolista.
– Koen, että koulumummouden myötä minulla on 19 lastenlasta. Kaksi omaa ja 17 muiden.
