Kotimaisten kielten keskuksen tuore raportti osoittaa, että kieliympäristö ja asenteet vieraita kieliä kohtaan ovat Suomessa koventuneet. Myös positiivisia esimerkkejä elävästä kaksikielisyydestä löytyy.
Helsingin kaupunginteatterissa useat suomenkieliset ovat rohkaistuneet puhumaan ruotsia. Yksi heistä on Valtteri Raekallio, joka on teatteriin kuuluvan tanssiryhmän, Helsinki Dance Companyn uusi johtaja.
Raekallio jakaa työhuoneen Lilla teaternin johtajan Jakob Höglundin kanssa. Raekallio päätti oppia puhumaan paremmin ruotsia, ikään kuin tullakseen äidinkielenään ruotsia puhuvaa Höglundia vastaan.
– Teatterissa on kysymys vuoropuhelusta. Siitä, että näyttää olevansa kiinnostunut toisesta ja saa toisen tuntemaan itsensä nähdyksi, sanoo Raekallio.
Höglund arvostaa Raekallion tarjoamaa hengähdystaukoa ihanana eleenä. Nyt Höglund voi purkaa tunteitaan yhteisessä työhuoneessa omalla äidinkielellään.
Raekallion suhde ruotsin kieleen on melko tyypillinen.
– Koulussa kapinoin, enkä oppinut ruotsia. Aikuisiällä työskennellessäni tanssijana Norjassa kaduin, etten osannut skandinaavisia kieliä. Nyt minulla on mahdollisuus harjoitella Jakobin kanssa.
Välillä hän sekoittaa samaan lauseeseen ruotsia, suomea ja englantia, välillä mukaan lipsahtaa myös ranskaa. Höglund kannustaa jatkamaan.
– Mikä on 'sana' ruotsiksi? Mot? Ah, ord! Tämä on vähän sekamelskaa molemmilla kielillä, sanoo Raekallio nauraen.
Työskennellessään Norjassa Raekallio oli se, joka oli maahanmuuttaja.
– Kaikki vaihtoivat nopeasti englantiin, kun yritin puhua norjaa. On tärkeää kannustaa sitä, joka haluaa oppia.
Teatteri on suotuisa ympäristö pokkaruotsille
Raekallio on nyt käyttänyt Duolingo-sovellusta 130 päivän ajan ruotsin oppimiseen. Kielikylpy teatterissa on kuitenkin osoittautunut parhaaksi kouluksi.
Teatterissa työskennellään usein tuntemattoman kielen parissa – yritysten ja erehdysten kautta syntyy teoksen kieli ja muoto. Siksi teatteri itsessään on otollinen paikka ”pokkaruotsille”. Termi on entisen kansanedustaja Rosa Meriläisen lanseeraama, ja se kannustaa käyttämään kouluruotsia ilman häpeää.
– Teatterissa häpeä on aina läsnä. Se on jotain, mitä työstämme arjessa, sanoo tanssiryhmän johtaja Valtteri Raekallio.
Kuulutin suomeksi: Moi kaikki lapset, viiden minuutin kuluttua alkaa kullinhuuhtelu aurinkokannella, kaikki mukaan
Jakob Höglund, taiteellinen johtaja
Raekallion ja Höglundin puheessa naurunpyrskähdykset seuraavat toisiaan. Erityisesti, kun he paljastavat toisilleen noloimpia mokiaan.
– Kun olin tanssijana kiertueella Riksteaternin kanssa Ruotsissa, söimme illallista ravintolassa esityksen jälkeen. Tilasin vahingossa lohta kulliperunoilla..Käytin termiä kukpotatis, kun oikea versio on kokt potatis, sanoo Raekallio.
Lilla Teaternin taiteellinen johtaja Jakob Höglund puolestaan työskenteli nuoruudessaan leikinohjaajana Eckerö Linen laivalla. Ensimmäisellä työviikollaan hänen tehtävänään oli koota lapset kullanhuuhdontaan aurinkokannelle.
– Kuulutin suomeksi: Moi kaikki lapset, viiden minuutin kuluttua alkaa kullinhuuhtelu aurinkokannella, kaikki mukaan!
Höglund oppi suomen aikuisiällä
Jakob Höglund kasvoi hyvin ruotsinkielisessä ympäristössä Pietarsaaressa. Hänelle heikko suomen kieli oli pitkään este työskennellä Suomessa.
– En ymmärtänyt, että Suomessa tarvitaan suomen kieltä. Kun aloitin opinnot Teatterikorkeakoulussa, osasin tuskin sanaakaan suomea.
Höglund työskenteli pitkään teatterin parissa Ruotsissa. Palattuaan Suomeen, ja otettuaan vastaan ohjaajan työn suomeksi Vaasassa vuonna 2016, hän päätti oppia kielen.
– Tunsin olevani kotona kotimaassani vasta, kun opin suomen kielen ja pystyin työskentelemään molemmilla kielillä.
Höglund sanoo, että hän on paljon hauskempi ohjaaja suomeksi. Hän antaa esimerkin Veljeni Leijonanmieli-näytelmän harjoituksista Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä.
– Kysyin: mikä teitä vaippaa? Tarkoitus oli sanoa, mikä teitä vaivaa. Kaikki tietenkin nauroivat sille.
Kun Höglund aloitti työt Helsingin kaupunginteatterissa vuonna 2019, suomi oli teatterin työkieli. Vaikka huoneessa kolme neljästä puhui ruotsia, keskustelun kieli vaihdettiin aina suomeen.
Viime aikoina on kuitenkin tapahtunut käänne. Yhä useammat suomenkieliset ovat alkaneet käyttää ruotsia, erityisesti Lilla Teaternissa, sanoo Höglund.
Viidessä vuodessa kymmenen vakituista suomenkielistä näyttelijää ja sama määrä freelancereita on alkanut työskennellä ruotsiksi Helsingin kaupunginteatterissa.
– Siellä on käynnissä jatkuva kielikylpy. Moni suomenkielinen haluaa tulla meille kokeilemaan näyttelemistä ruotsiksi. Monien kanssa olemme siirtyneet puhumaan kokonaan ruotsia.
Yksi heistä on Veljeni Leijonamielessä pääosaa esittävä Mikko Kauppila. Hän näytteli myös yhden päärooleista ruotsiksi viime vuonna Röda rummet-esityksessä Lilla Teaternissa.
On myös niitä, jotka ovat kriittisiä suomenkielisten näyttelijöiden ääntämisen suhteen. Esimerkiksi Hufvudstadsbladet-lehden arvostelija kritisoi suomenkielisen Minttu Mustakallion tapaa ääntää ruotsia Vuosisadan rakkaustarina -näytelmässä, joka sai äskettäin ensi-iltansa Lilla Teaternissa.
Höglund sanoo, että Mustakallio sai roolin yksinkertaisesti siksi, että hän sopi parhaiten siihen. Hän rakastui Mustakallion tapaan tulkita kirjailija Märta Tikkasen tekstiä.
– Minulla itselläni on ollut suuri pelko puhua suomea juuri siksi, että koen kielitaitoni olevan riittämätöntä. Olen onnistunut päästämään siitä irti.
Esimerkillään hän haluaa rohkaista kaikkia suomenkielisiä puhumaan ruotsia.
– Meidän tulisi rakentaa siltoja kielirajojen yli.
Uskalla olla tyhmä
Moni arastelee käyttää kieltä, jota ei täysin hallitse. Kun sanavarasto ei riitä, saattaa tuntea itsensä tyhmäksi. Tämä on Höglundin ja Raekallion mielestä ymmärrettävää, mutta etenkin johtoasemassa olevia he kannustavat nauramaan itselleen.
– Ei ole vaarallista, jos tekee virheitä ja on välillä vähän tyhmä. Teatteri on leikin paikka, jossa kokeillaan asioita tietämättä mitä siitä tulee. Sama pätee kieliin. Det är en gift!
– Tarkoitat varmaan lahjaa eli gåva etkä myrkkyä eli gift, Höglund korjaa.
Veljeni Leijonamielen harjoituksissa Höglund tarjoaa seuraavan kielikukkasen.
– Voitko tehdä sen verran että Mikon letut poistetaan päästä? ohjeistaa Höglund teknikkoa.
– Tarkoitat varmaan letit, joku kollegoista korjaa.
Helsingin kaupunginteatterissa saadun kokemuksen mukaan vieraan kielen puhumisessa kyse on etenkin heittäytymisestä.
– Kyse on rohkeudesta ylittää raja. Sinä, Valtteri, olet selvästi ylittänyt sen, muuten et olisi tässä. Minä ylitin rajan, kun otin vastaan tämän työn. Joka kerta kun altistuu puhumaan, stressi vähenee.
Höglund kysyy, miten Raekallio aikoo juhlia Ruotsalaisuuden päivää, ikään kuin se olisi itsestäänselvyys, että hän tekee niin. Tai ehkä kyse onkin teatterileikistä.
– Jag vill äta kanelbulle och dricka kaffe, vastaa Raekallio.
– Sen jälkeen kun muutin takaisin Helsinkiin, minulla on ollut tapana tavata suomenruotsalaisia ystäviäni Kämpissä, ja juoda lasi samppanjaa, sanoo Höglund.
Maljat kohoavat illemmalla myös Lilla Teaternissa, jossa näytelmä Vuosisadan rakkaustarina saa ensi-iltansa.
– Huumori on hyvä väline ylittää kieliraja. Kippis pokkaruotsille, sanoo Raekallio.
– Kippis pakkosuomelle, vastaa Höglund.
Ruotsalaisuuden päivää vietetään 6. marraskuuta. Svenska dagen-lähetystä voi seurata Yle Femmalla sekä Yle Areenassa klo 19.50 alkaen. Voit myös harjoitella ruotsia viestittelemällä toimittaja Jenny Jägerhornin kanssa lähetyksen ajan.
