Kun Olympiakomitean hallitusvaaleihin neljä vuotta sitten oli aikaa enää kolmisen viikkoa, puheenjohtajakisaan oli lähtenyt neljä erittäin raskaan sarjan ehdokasta: Jan Vapaavuori, Sari Multala, Susanna Rahkamo ja 2022 edesmennyt Ilkka Kanerva.
Kun 2020 voittajaksi äänestetty Vapaavuori 30. marraskuuta kättelee seuraajansa, on kenties nähty hyvin toisenlainen kamppailu kattojärjestön ykköspaikasta: 3,5 viikkoa ennen vaalia mukaan oli tiistaina ilmoittautunut vain Kuortaneen urheiluopiston rehtori, Olympiakomitean hallituksen jäsen Tapio Korjus.
Koripallovalmentaja Pieti Poikolan ilmoittautuminen ”mukaan” näyttää ainakin tässä vaiheessa lähinnä Suomen rahapelimarkkinoiden tulevaan avautumiseen liittyvältä julkisuustempulta. Yksikään Olympiakomitean jäsenjärjestö ei tiistaihin mennessä ollut asettanut Poikolaa ehdokkaakseen, mikä on sääntöjen mukaan ehto hallituspaikan tai hallituksen puheenjohtajuuden tavoitteluun.
Olympiakomitean hallituksen rivijäsenyys sen sijaan kiinnostaa – komitean jonkin jäsenjärjestön tai useammankin tuella – ainakin jääkiekkovalmentaja Erkka Westerlundia, Ampumahiihtoliiton puheenjohtajaa Kalle Lähdesmäkeä, Uimaliiton hallitusjäsentä Hanna-Maria Aulaa ja Hiihtoliiton varapuheenjohtajaa Martti Uusitaloa, jonka Hiihtoliitto asetti ehdolle tiistaina.
Raskainta sarjaa
Suomalaisen urheilun raskaimman sarjan vaikuttajiin kuuluva, Kansainvälisen hiihtoliiton varapuheenjohtajana istuva Uusitalo myönsi Yle Urheilulle 22. lokakuuta, että hänen halujaan puheenjohtajaksikin oli kysytty.
Lopulta suksivoiteita valmistavan ja urheiluvälineitä maahantuovan Oy Patrol Trading AB:n toimitusjohtaja-osakas päätti yrittää vain rivijäseneksi. Uusitalon kokemus kansainvälisen huippu-urheilun johto-, markkinointi- ja jopa valmennustöistä on Suomessa vertaansa vailla.
Uusitalo kertoo nyt kuitenkin oman, koruttoman näkemyksensä siitä, miksi takavuosina jopa ehdokkaiden työnantajille suureksi kunniaksi katsottu tehtävä Olympiakomitean puheenjohtajana ei enää Suomessa kiinnosta.
Ollaan jopa siinä tilanteessa, että Korjus saatetaan kruunata puheenjohtajaksi 30. marraskuuta ilman äänestystä, vaikka Uusitalo ei tähän skenaarioon vielä tyystin usko.
Suomalaisen alppihiihdon maailmanvalloituksessa 1990-luvun lopulla isoa roolia lajipäällikkönä näytellyt Uusitalo luettelee useita syitä, miksi ehdokaslista on jäämässä historiallisen lyhyeksi. Pariisin historialliset nollan mitalin olympiakisat ovat siihen yksi syy, mutta eivät välttämättä pääsyy.
Ajankäyttö painoi
– Omalla kohdallani painoivat eniten ajankäytölliset asiat. Hiihtoliitto ja FIS vievät viikostani yhteensä noin yhden päivän, osakeyhtiön toimitusjohtajan työ 5–6 päivää. Olympiakomiteassa on aloitettava erittäin mittava muutos- ja strategiatyö, mihin tarvitaan henkilö, jonka elämäntilanne antaa mahdollisuuden lähes tai täysin kokopäiväiseen työhön. Omissakaan viikoissani ei ole yhdeksää päivää.
Kansallisen olympiakomitean puheenjohtajan työhön kuuluu myös runsaasti kansainvälistä ulottuvuutta eli matkustamista globaalin olympialiikkeen korkeimpana suomalaisena luottamushenkilönä.
Vaikka Suomen olympiakomitea on rekisteröity yhdistys eikä osakeyhtiö, Uusitalo vertaa sitä suoraan kriisiyhtiöön. Oman varainhankinnan tulokset ovat heikkoja, yrityskuva huonon urheilumenestyksen ja henkilöstöturbulenssin takia kyseenalainen, eikä kohutusta Olympiarahastostakaan tullut sateenkaaren päähän aarrearkkua, vaan karmea mahalasku.
– Tällainen tilanne tuo luonnollisesti mukanaan paljon hyvin negatiivista julkisuutta, joka Olympiakomitean kaltaisessa organisaatiossa kohdistuu paljolti puheenjohtajaan. Kun samalla muistetaan, että kyse on palkattomasta vapaaehtoistyöstä, sellainen ei ole mukavaa, vaikka nahkaa olisikin tullut kovetettua.
Uusitalo korostaa, ettei äskeinen ollut valitusvirsi. Hänelle vapaaehtoistyö ei ole ollut vastenmielistä.
Lyhyt aika näyttää
Huippupurjehtijan, tämän vuoden Euroopan mestarin Valtteri Uusitalon isä pitää myös Olympiakomitean hallituksen neljän vuoden toimikautta juuri tällaisessa tilanteessa varsin lyhyenä.
– Yrityselämässä ei yleensä haaveilla, että konkurssin partaalle ajautunut firma lentää kukoistukseen neljässä vuodessa. Mutta siinä ajassa pitäisi Suomesta tehdä 6–8 mitalin maa kesäolympiakisoissa. Olympiakomiteassa, jossa huippu-urheilun ja muun toiminnan väliltä puuttuu sellainen jämerä palomuuri, joka siihen olisi pitänyt järjestön laajentuessa ehdottomasti rakentaa.
Siihen aikaan, kun Olympiakomitean puheenjohtajuus vielä oli erittäin tavoiteltu ja arvostettu positio, Olympiakomitea oli käytännössä vain huippu-urheiluorganisaatio.
Martti Uusitalo löytää vielä yhden, urheilupiireissä kovasti kummastuttaneen asian, jonka arvelee jopa karkottaneen potentiaalisia puheenjohtajaehdokkaita.
Rajuja toimia
Vaikka Olympiakomitean hallitus on neljä vuotta tiennyt toimikautensa päättyvän tähän syksyyn, se aloitti toimitusjohtaja Taina Susiluodon kanssa kovat toimenpiteet vielä Pariisin kisojen jälkeen. Ensin huippu-urheiluyksikön johtajan Matti Heikkisen ja varajohtaja Leena Paavolaisen työt yksikössä puhallettiin päättyneiksi.
Kaksi viikkoa sitten komitea taas ilmoitti aloittavansa mittavat muutosneuvottelut ja siirtävänsä toimintansa Urheilun talosta Helsingin Pitäjänmäeltä Olympiastadionille, jonne komitea toivotti koko muun sporttiyhteisön mukaan. Osa tästä muusta yhteisöstä ei ole ilmaissut näkemystään uutisesta niin sanotusti kukkasin.
Martti Uusitalo ei edes yritä peittää näkemystään asiasta.
– Yleensä väistyvä hallitus ei tee näin dramaattisia toimenpiteitä, vaan jättää ne uudelle hallitukselle. Tämä olisi nytkin ollut ilman muuta sopivinta menettelyä.
Toissa viikolla kuuden nimekkään suomalaisen urheiluvaikuttajan ryhmä tuli julkisuuteen aloitteella, jossa Olympiakomitean huippu-urheiluyksikköä esitetään käytännössä korvattavaksi Sisu-nimisellä, suoraan päärahoittajan eli opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen tulevalla huippuasiantuntijaryhmällä.
”Olisi jo keksitty”
Uusitalo sanoo, ettei tyrmää uusia ajatuksia suomalaisen urheilun kehittämiseksi, mutta lisätieto olisi kovasti tarpeen.
– Jos huippu-urheilumme nousisi menestysalhosta niin helpolla tavalla, että siirretään päätösvalta poliittiseen ohjaukseen ministeriöön, niin rohkenen uskoa, että joku olisi tämän jo aiemmin keksinyt.
Kansainvälistä hiihtoliittoa FIS:iä ravisteli jokin aika sitten pohjoismaisten yleisradioyhtiöiden yhteishanke, joka pureutui puheenjohtaja Johan Eliaschin omavaltaiseen toimintaan. Ruotsalainen pohatta ajaa esimerkiksi keskitettyä mediasopimusta FIS-lajeille, mikä on saanut isot hiihtomaat takajaloilleen.
– On totta, että projektia olisi pitänyt ajaa eteenpäin hieman diplomaattisemmin keinoin ja hitaammalla aikataululla. Sopimuksen tarkoitus on hyvä eli tuoda kaikille osapuolille enemmän rahaa. Uskon, että se etenee lopulta maaliin.
Suomen hiihtoliitto taas julkistaa 13. marraskuuta tilinpäätöksensä ajalta 1.11.2023–30.6.2024. Uusitalo ei kerro tarkkaa lukua, mutta myöntää sen ”rajuksi” ja miinusmerkkiseksi.
– Isossa kuvassa Hiihtoliiton suunta on nyt kuitenkin taloudellisestakin aspektista oikea, mutta työtä riittää vielä erittäin paljon.
