MUONIO.
Kilpailukautensa Muonion Olostunturin kisoissa lauantaina käynnistävä Iivo Niskanen tykitti torstaina tunturin viiden kilometrin ladulla kovan vapaan tekniikan tehoharjoituksen.
Sen päätteeksi sormenpäästä napatun verinäytteen laktaattipitoisuus oli niin maltillinen, että päävalmentaja Teemu Pasasta suorastaan hymyilytti.
Hänen tallinsa ykkösoriin kuolaimissa on pitelemistä kaksi viikkoa ennen maailmancupin käynnistymistä Kuusamosta.
Tehoharjoituksen lomassa Niskanen ja hänen runsaan sadan suksiparin arsenaaliaan Oloksella Mika Venäläisen kanssa huoltava Niko Nättinen ratkoivat arvoitusta.
Harvinainen DNF
Viime maaliskuun 17. päivänä Niskasen tilastoihin ilmestyi Falunissa 20 kilometrin (v) massalähdössä hänelle hyvin harvinainen keskeytysmerkintä eli DNF, did not finish.
Nyt Niskanen ja Nättinen halusivat selvittää, oliko syy todella suksissa, kuten urheilija Ruotsissa arvioi.
Hiihtäjä ja huoltaja testasivat Falunin kisaparia niin sanotusti ristiin muiden parien kanssa, ja johtopäätös oli selkeä.
– Haettiin tavallaan varmuus sille, mikä jo vähän tiedettiin. Se pari ei kulje mihinkään, mutta en vieläkään ihan tiedä, miksei se kulje. Olisiko pohja vähän palanut voitelun yhteydessä, hyväntuulinen Niskanen pohti Yle Urheilun haastattelussa harjoituksensa jälkeen.
Takana hiljaiseloa
Kyse oli varsin eksklusiivisesta tilanteesta, sillä Niskanen ei ole julkisuudessa juuri esiintynyt sen jälkeen, kun kausi viime keväänä päättyi kivuliaaseen selkälihasrevähdykseen Äänekosken SM-kisoissa.
Syyt asioiden priorisointiin olivat loogisia: Niskasille syntyi syyskuussa toinen lapsi, tyttö, ja perheen omakotitaloprojekti huipentuu muuttoon alkavan hiihtokauden jälkeen.
– En katso piileskelleeni, ihan saatavilla tässä on oltu. Mutta ei näkynyt Aateli Racessa toimittajia, taisi Pariisin olympiakisat kiinnostaa mediaa enemmän, kolminkertainen olympiavoittaja nauraa.
Harjoittelunsa Niskanen keskitti käytännössä täysin kotikaupunkiinsa Kuopioon, josta kävi ajoittain Vuokatissa treenaamassa valmentajansa Olli Ohtosen kanssa muutaman päivän pätkiä. Kesällä kaksikko vietti runsaat kaksi viikkoa korkean paikan leirillä Italian Livignossa, 2 300 metrin korkeudella merenpinnasta.
Loistavat harjoitusolot
– Faktaa on, että missään muualla maailmassa ei ole rullahiihtoon niin loistavia mahdollisuuksia kuin Kuopiossa ja Vuokatissa, rospuuttokeleillä rullahiihtotreenejä myös autotallinsa leveällä juoksumatolla uurastava Niskanen kertoo.
Suomessa uudestaan muotiin tullutta, esimerkiksi Niskasen hyvän estejuoksijaystävän Topi Raitasen käyttämää alppimajaa hiihtäjäsuuruus ei suostu käyttämään, vaikka sellainenkin Vuokatista löytyisi.
– Se tuntuu liian keinotekoiselta. En usko, että nukkuisin optimaalisesti laitteen puhistessa huoneessa. Jos haluan treenata korkealla, matkustan aitoihin oloihin. Mutta totta on sekin, että maisemien takia en enää kerää leiripäiviä. Maisemat on nähty.
Hän liittyi viime keväänä hieman yllättäen takaisin A-maajoukkueen kokoonpanoon oltuaan kesän 2023 poissa, muttei nytkään liiemmälti kuormittanut porukan niukkaa toimintabudjettia.
”Katsotaan, kun lasku tulee”
– Kun olin mukana, niin pystyin luontevasti menemään mukaan yhteistreeneihin, jos olin Vuokatissa samaan aikaan kuin A-maajoukkueen kaverit.
Hiihtoliiton tunnetusta taloustilanteesta hän sanoo olevansa lähinnä mediatietojen varassa, myös urheilijoille tulevien maailmancupin viikonloppujen omavastuuosuuksien osalta.
– Vähän Kummelilta kieltämättä kuulostaa. Katsotaan sitten, kun lasku tulee. Hiihtoliitto on minusta reagoinut asioihin, ja uskon parempaan tulevaisuuteen, toteaa järjestöön loistokkaalla urallaan välillisesti miljoonia euroja generoinut supertähti.
Niskasen statuksesta kertoo, että megayhtiö Adidas rekrytoi hänet tekstiilimannekiinikseen kauden alla, firman Saksan-päämajan signeeraamalla mittavalla sopimuksella.
Kaksi episodia
Niskasen viime kaudesta muistetaan parhaiten kaksi episodia.
Kuusamossa sauvat saivat kyytiä, kun sekuntipeli Norjan Martin Löwström Nyengetiä vastaan kääntyi tappioksi. Kevättalvella kohistiin Niskasen ja kansallisen tason hiihtäjän Kalle Parantaisen kahinasta Kuopion Suomen cupissa.
Jälkimmäisen tapauksen uutisointi suututti Niskasta niin, että hän prosessoi Iltalehden materiaalista lehdistöetiikkaa valvovaan Julkisen sanan neuvostoon. Se käsittelee tapauksen 11. joulukuuta.
Niskanen ei itke maahan kaatuneen maidon perään.
– Media kävi vähän kierroksilla. Sauvojenheiton jälkeen nauroinkin, mutta se ei valitettavasti kuvissa näkynyt. Jostain syystä, Niskanen sanoo leveästi hymyillen.
Koska harjoituskausi 2023 oli omillaan treenanneelta nelinkertaiselta Vuoden urheilijalta suuri onnistuminen, odotukset asettuivat sen mukaan.
Viikko hurjassa kuumeessa
Kuusamon 10 kilometrin 2. sija jäi urheilijan mielestä kauden parhaaksi suoritukseksi, sillä pian joulukuussa alkoi niin sanotusti tapahtua.
Trondheimin maailmancupin, joulukuun puolivälin jälkeen korkea kuume heitti Niskasen viikoksi petiin. Kilpailutaukoa tuli yli kuukausi.
– Sitä kun on viikon pedissä neljänkympin kuumeessa ja lähtee sen jälkeen kokeilemaan, niin voin vakuuttaa, ettei lähde.
Tammikuun 21. päivän Oberhofin kilpailun ja Lahden maailmancupin väliset viisi viikkoa Niskanen vietti kilpailutauolla. Loppukaudesta meni selkä, joka nyt on kunnossa.
Hartain toive terveys
– Hartain toive on se, että saisi tällä kaudella pitkästä aikaa ylipäätään hiihtää hyvässä kunnossa kilpaa. On aika turhauttavaa, kun se ei ole ollut mahdollista aika lailla itsestä riippumattomista syistä, sanoo nelinkertainen arvokisavoittaja, jonka kautta 2022–23 torpedoi pahasti alkukauden koronatartunta.
Niskasen viime kausien terveyshorjahtelua kuvaavat hyvin nämä numerot: hän hiihti kaudella 2019–20 peräti 31 kertaa maailmancupin osakilpailussa ja olisi hiihtänyt 36 kertaa, jos juuri alkanut koronapandemia ei olisi peruuttanut viittä viimeistä cupin osakilpailua Pohjois-Amerikassa.
Tämän jälkeen neljällä seuraavalla kaudella numerolappu on maailmancupin osakilpailuissa tullut kiinnitettyä yhteensä 46 kertaa. Joskaan tuloksissa esimerkiksi Pekingin olympiakisoissa 2022 ei ollut valittamista: kulta, hopea ja pronssi.
Ei ajatustakaan lopettaa
Kun haastatellaan vajaan kahden kuukauden päästä jo 33 vuotta täyttävää, raadantansa tuntuvasti vaurastuttamaa perheellistä huippu-urheilijaa, kysymys uran kestosta on asianmukainen.
On selvää, että ilman ihmeitä Vieremän suuri poika kilpailee 2026 uransa neljännet olympiakisat, mutta:
– Viisi kultaa on aina hienompi kuin neljä kultaa.
Vastaus antaa ymmärtää, että Niskanen on henkisesti jo päättänyt jatkaa aina Ranskan Alpeille myönnettyihin talviolympiakisoihin eli vuoteen 2030 saakka.
Lahden MM-kisoille 2029 hänen uransa menestyksekäs venyminen olisi valtava lottopotti.
– Kroppahan sen puolestani päättää, mutta mitään ajatuksiakaan lopettamisesta ei ole käynyt mielessä. Uran jälkeisestä elämästä on kyllä paljonkin ajatuksia.
Kuuban jätin rinnalle
Jos isosti unelmoiva Niskanen tosiaan kotiutuisi olympiavoittajana sekä Val di Fiemmestä 2026 että Ranskasta 2030, hän sivuaisi aivan hurjaa, viime kesänä Pariisissa nähtyä olympiaennätystä. Kuuban Mijain Lopez otti kreikkalais-roomalaisen painin raskaan sarjan olympiakullan viidennen kerran putkeen.
Jo kolmen olympiavoiton putki nosti Niskasen jakamaan Suomen ennätystä lajikollega Veikko Hakulisen ja juoksija Paavo Nurmen rinnalle.
Kahdet arvokisat kotimaassa oman uran aikana eivät olisi nekään kovin yleinen saavutus. Tähän kastiin nousivat Niskasen aikalaisurheilijoista jo 2017 Lahdessa Janne Ahonen, Aino-Kaisa Saarinen, Hannu Manninen ja Sami Jauhojärvi.
Ei tasatyöntösirkukseen
Yhden asian Niskanen sanoo varmaksi: ylipitkien matkojen Ski Classics -kiertue ei saa hänestä nimekästä vahvistusta.
– Siitä ei tullut sellaista tuotetta kuin 10 vuotta sitten ennustettiin. On ottanut minusta vähän takapakkia, sanoo Niskanen, joka kohdennetulla erikoisharjoittelulla ja muilla huippuominaisuuksillaan arvelisi menestyvänsä tasatyöntösirkuksessa vähintään kohtalaisesti.
Siinä missä Pekingin vaativat olympiaradat kuivalla ja hitaalla lumella korkeassa vähähappisessa ilmanalassa palvelivat esimerkiksi Iivo ja Kerttu Niskasta loistavasti, Trondheimin baanat eivät saa Iivo Niskasen suuta lähtökohtaisesti vehnäselle.
– Helpot radathan sinne on tehty, ja jos tulee oikein nopeat kelit, niin voi melkein kysyä, ovatko ne kovin arvokisakelpoiset radat. Mutta koska ollaan aika pitkällä keväässä ja Atlantin rannalla, pitää toivoa oikein raskaita, märkiä kelejä räntäsateineen. Se muuttaisi tilannetta.
Ennustaa Johaugille jättipottia
Nopeilla eli kasaavilla keleillä yhteislähtökilpailuissa sankaruutta olisi jaossa ainakin Trondheimin omalle pojalle eli Johannes Hösflot Kläbolle. Naisten puolella Niskasen usko tiettyyn comeback-urheilijaan on vahva:
– Jos raportteja on uskominen, niin Therese Johaug ottaa kisoista jättipotin.
Omaan kalenteriinsa Niskanen on raapaissut valomiekalla merkinnän välille 4.–6. maaliskuuta.
Silloin kilpaillaan ensin 10 kilometrin (p) väliaikalähtö. Seuraavana päivänä Niskanen hakee samalla hiihtotavalla parisprinttimenestystä todennäköisesti Lauri Vuorisen kanssa ja sitä seuraavana Suomelle toista peräkkäistä ison viestin MM-mitalia, kun ne ensimmäisen kerran jaetaan 4x7,5 kilometrin pituisessa kilpailussa molemmille sukupuolille.
– Miesten puolella on sikäli mielenkiintoinen tilanne, että valintatilanteeseen tulee varmasti enemmän sprinttereitä mukaan kuin aiemmin, kun osuus oli 10 kilometriä.
Niskasesta tulisi kaiken mennessä putkeen ensimmäinen suomalainen urheilija, joka ottaisi MM-mitalin kolmena peräkkäisenä päivänä.
– Tavoite on tuo. Kilpailujen järjestys on juuri sopiva eikä ohjelma sulje pois niitä, jotka haluavat ja jaksavat koko setin hiihtää.
