Uusivuosi on lupausten aikaa. Suosituimmat uudenvuodenlupauksemme liittyvät terveyteen ja hyvinvointiin: liikun enemmän, vähennän ruutuaikaa ja niin edelleen...
Lupauksia tehdään työpaikoillakin, mutta terveyden ja hyvinvoinnin sijaan keskiössä ovat tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Organisaatioiden tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat ovat nimittäin nekin sitoumuksia ja tahtotiloja pyrkiä paremmiksi versioiksi itsestä.
Tarkoituksena on varmistaa, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia eikä ketään syrjitä esimerkiksi iän, alkuperän, ihonvärin, kielen, uskonnon, vammaisuuden tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Tasa-arvolla viitataan puolestaan sukupuoleen. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat perusoikeuksia, jotka on kirjattu Suomen perustuslakiin.
Tammikuu on oiva hetki pysähtyä katsomaan mitä näille suunnitelmille kuuluu, sillä niitä koskevasta lakiuudistuksesta tulee kuluneeksi kymmenen vuotta.
Selvityksessä kävi ilmi, että joka neljäs työnantaja ei ollut laatinut lain vaatimaa suunnitelmaa.
Uudistettu yhdenvertaisuuslaki astui voimaan tammikuun alussa 2015. Yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuus ja yhdenvertaisuuden suunnitteluvelvollisuus ulotettiin koskemaan viranomaisten lisäksi koulutuksen järjestäjiä, oppilaitoksia ja työnantajia.
Lain mukaan siis kaikilla työnantajilla on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta. Lisäksi yli 30 henkilön organisaatioilla on velvollisuus tehdä yhdenvertaisuussuunnittelua.
Vuonna 2020 tutkijat arvioivat yhdenvertaisuuslain uudistuksen onnistumista. Mitä työpaikkojen yhdenvertaisuussuunnitelmista selvisi?
Selvisi, että liian usein yhdenvertaisuussuunnitelmille käy kuten kuin henkilökohtaisille uudenvuodenlupauksille: ne unohtuvat arjen kiireessä. Kävi vieläpä ilmi, että joka neljäs työnantaja ei ollut lainkaan laatinut lakisääteistä suunnitelmaa.
Eräs selvitykseen haastatelluista tahoista totesi näin:
”Se liian helposti unohtuu, ja tietenkin kun sen tekemättä jättämisestä ei seuraa yhtään mitään eikä kukaan seuraa sitä, miten suunnitelmaa toteutetaan.”
Työelämässä on silti laaja yhteisymmärrys yhdenvertaisuuden tärkeydestä.
Uudenvuodenlupaukset ovat tietysti täysin itsekurin varassa. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman laiminlyönnistä on periaatteessa seuraamuksia, mutta vain periaatteessa: käytännössä valvonnalle ei ole resursseja.
Silti työelämässä on laaja yhteisymmärrys yhdenvertaisuuden tärkeydestä. Yritysvastuu 2023 -tutkimuksesta selvisi, että yrityksistä 93 prosenttia on sitoutunut tukemaan tasa-arvoa, monimuotoisuutta ja syrjinnän poistamista. Monimuotoisuusbarometrissa 69 prosenttia henkilöstöalan ammattilaisista arvioi, että monimuotoisuus ja yhdenvertaisuus on nostettu organisaation strategiaan.
Millaisia sitten ovat hyvät yhdenvertaisuussuunnitelmat?
Ne ovat samanlaisia kuin hyvät uudenvuodenlupauksetkin. Ne ovat konkreettisia.
Esimerkiksi ”haluan elää terveemmin” ei ole kummoinen uudenvuodenlupaus, koska se on liian ylätasoinen. Tavoite täytyy pilkkoa arjen teoiksi.
Myös hyvässä yhdenvertaisuussuunnitelmassa on selkeät toimenpiteet, niille vastuuhenkilöt ja resursointi sekä seuranta. Yhdenvertaisuussuunnitelmassa tulee tunnistaa juuri oman työyhteisön ja toimialan ongelmakohdat.
Tavoite täytyy pilkkoa arjen teoiksi.
Ei ole tarkoituksenmukaista, että kaikkien suunnitelmat olisivat samansisältöisiä. ”Tehdään unisex-vessa” tai ”selvitetään, saadaanko pyörätuoliramppi” ovat esimerkkejä konkreettisista toimista, mutta ne eivät välttämättä ole jokaisen organisaation yhdenvertaisuussuunnitelmaan sopivia.
Sitoutumisen kannalta on oleellista ymmärtää, miksi yhdenvertaisuuden edistäminen on juuri meille tärkeää.
No, miltä alkava uusi vuosi näyttää yhdenvertaisuussuunnittelun näkökulmasta? Kysymys on ajankohtainen ja myös poliittinen. Nykyinen hallitus haluaa luopua päiväkotien yhdenvertaisuussuunnitelmista, vaikka velvollisuus tehdä yhdenvertaisuussuunnitelma laajeni koskemaan myös varhaiskasvatusta vasta pari vuotta sitten.
Opetushallituksen mukaan päiväkotien yhdenvertaisuussuunnitelmien lakkauttaminen on ristiriidassa hallituksen oman ohjelman, sekä sen rasismin vastaisen ohjelman ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa.
Mutta samassa hengessä säästöt silmissään hallitus selvittää myös yhdenvertaisuusvaltuutetun ja tasa-arvovaltuutetun tehtävien yhdistämistä.
Voi olla, että viranomaistyöhön ja yhdenvertaisuussuunnitelmien valvontaan on jatkossa entistäkin vähemmän resursseja.
Muistaako hallitus siis omaa lupaustaan edistää yhdenvertaisuutta laaja-alaisesti koko vaalikauden ajan?
Shadia Rask
Kirjoittaja on yhdenvertaisuuskouluttaja, joka aloittaa uuden vuoden ryhtymällä kirjoittamaan tietokirjaa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöstä Suomessa.
