Oululaisen Eija Hevosmaan on vaikea puhua Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueesta Pohteesta kiroilematta.
– Haluaisin tietää, miksi ne haluavat, että minun pitää itkeä kaikki yöt ja kirjoittaa kanteluita ja opetella lakia?
Hevosmaalla on 11-vuotias erityislapsi, jonka äitinä hän on vuosien aikana vääntänyt monesta asiasta, ensin Oulun ja sittemmin Pohteen kanssa.
Nyt Pohjois-Suomen hallinto-oikeudessa on käsittelyssä asia, jossa on kyse siitä, onko Hevosmaan lapsi oikeutettu vammaisuutensa takia erityistä tukea tarvitsevien lasten iltapäivä- ja aamupäivähoitoon. Pohteen mukaan ei, aluehallintoviraston mukaan on.
Kymmenien pohjoispohjalaisten erityislasten perheissä ollaan samassa tilanteessa.
Samasta asiasta kymmeniä oikaisuvaatimuksia ja useita oikeustapauksia
Pohteen alueella erityislasten iltapäivä- ja aamupäivätoiminnasta on tehty viitisenkymmentä oikaisuvaatimusta aluehallintovirastolle, joka on jo ratkonut tapauksista kolmisenkymmentä.
Kaikissa tutkituissa tapauksissa Pohteen päätöksen on katsottu olleen lainvastainen, kertoo ylitarkastaja Pia Määttä Pohjois-Suomen aluehallintovirastosta.
Pohde ei kuitenkaan ole taipunut aluehallintoviraston päätöksiin, vaan on vienyt niitä hallinto-oikeuteen. Pahimmillaan ratkaisujen saaminen voi mennä korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja vuosien päähän saakka.
Ainakin oikeusprosessin loppuun saakka Hevosmaan lapsi ja suurin osa muista vammaisista lapsista saa kaupungin järjestämää iltapäivä- ja aamupäivätoimintaa, joka maksaa 120 euroa kuukaudessa.
He saavat siis samaa palvelua kuin koulunsa aloittavat lapset. Vammaisilla lapsilla tarve on usein kuitenkin koko kouluiän, ei vain ykkös- ja kakkosluokan ajan. Avikin perusteli päätöstään sillä, että vammasta johtuva palvelun tarve ei saa aiheuttaa vammaiselle ylimääräisiä kustannuksia.
Oikeuskäsittelyt yleisiä ja usein hyvinvointialueille hyödyllisiä
Vammaisasioihin perehtynyt lakimies Jukka Kumpuvuori väittää, että hyvinvointialueen motiiveina tässä tapauksessa ovat vammaisviha ja säästäminen.
– On hyvin yleinen ilmiö, että hyvinvointialueet yrittävät säästää tekemällä kielteisiä päätöksiä ilman hyviä perusteluja, hän kirjoittaa sähköpostitse.
Usein taktiikka onkin toimiva, hän sanoo. Suurin osa ei osaa tai jaksa valittaa. Pohteen alueellakin vain viisikymmentä on valittanut aviin, vaikka vielä ennen hyvinvointialuetta iltapäivähoitoa saivat vammansa perusteella sadat lapset.
Erityisen vaikeaksi valittamisen on tässä tapauksessa voinut tehdä se, että vanhemmille ei annettu edes yhteystietoja, joihin olla yhteydessä, jos he ovat tyytymättömiä.
Valuvika vaarantaa perusoikeuksia
Itä-Suomen yliopiston sosiaalioikeuden yliopistonlehtori Pauli Rautiainen kommentoi yleisellä tasolla vammaisten asioiden käsittelyä oikeudessa eikä ota kantaa Pohteen tapaukseen.
Hänen mukaansa ei ole mitenkään harvinaista, että vammaiset saavat tarvitsemiaan palveluita vasta oikeuden päätöksellä. Hänestä syynä on sekä vanhan että tänä vuonna voimaan tulleen vammaispalvelulain epätäsmällisyys.
Ihannemaailmassa ensisijainen asia olisi asiakkaan etu, mutta Rautiainenkin uskoo, että säästöpaineet vaikuttavat hyvinvointialueiden ratkaisuihin.
Säästöä voi tulla, jos palveluja ei tarvitse tarjota ennen kuin oikeuden päätös on lainvoimainen.
Se, että palvelun saa liian usein vasta oikeudesta, on Rautiaisen mukaan sosiaalisia perus- ja ihmisoikeuksia loukkaavaa.
– Pidän tätä perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta hyvinkin valitettavana valuvikana.
Pohde: Asianosaiset eivät menetä mitään
Pohteen vammaispalvelujen palvelualuejohtaja Marja Salo ei halua antaa tätä juttua varten varsinaista haastattelua, sillä Yle on tehnyt aiheesta jo useita juttuja kiistan eri vaiheissa.
Hänestä kyse on siitä, että avilla ja hyvinvointialueella on tulkintaero, ja silloin oikeudesta voidaan hakea linjausta.
Salo kiistää sähköpostivastauksessaan, että kyse olisi säästöistä.
– Asianomaiset eivät sinänsä tässä mitään menetä, Salo kirjoittaa.
Hänen mukaansa kiistan ytimessä on se, että vammaisten lasten vanhemmat joutuvat nyt maksamaan palvelusta ”kuten muiden lasten vanhemmat”.
Näin Salo kommentoi asiaa tammikuussa:
Eija Hevosmaa tyrmistyy kuullessaan Pohteen perustelun.
– Kuinka moni 11-vuotiaan äiti maksaa iltapäiväkerhosta?
Jossain kohti sanon Pohteelle, että viekööt lapsen.
Eija Hevosmaa
Hevosmaan mukaan on ”siinä kinttaalla”, pystyykö hän hoitamaan lastaan kotona.
Muutamia vuosia sitten hänen lapsensa asui muualla väliaikaisesti. Silloin Hevosmaa tajusi, että hänellä on kaksi vaihtoehtoa: elää haastavan erityislapsen kanssa ja taistella aivan kaikesta tai sitten luovuttaa, todeta, että lapsen on parempi asua kodin ulkopuolella.
Silloin hän päätti taistella.
– Mutta jos kaikki on tällaista, jossain kohti sanon Pohteelle, että viekööt lapsen.
Onko sinulla juttuvinkki Ylen uutisiin?
Voit olla luottamuksella yhteydessä. Voit lähestyä meitä myös sähköpostilla: [email protected]. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta. Tietoja käsitellään vain journalistisessa tarkoituksessa.
