Lähihoitajaopiskelijoilla on tällä hetkellä hätä työllistymisestä.
Tilanne on muuttunut nopeasti.
Kaksi vuotta sitten Kokkolassa opintonsa aloittanut Jonna Seppälä, 18, luuli, että valmistuessa työpaikka on lähes varma.
– Koulussa lupailtiin, että töitä riittää, mutta ei se taida tällä hetkellä pitää paikkaansa, Seppälä sanoo.
Hän ja Jonna Hakala, 21, valmistuvat tänä keväänä lähihoitajiksi Keski-Pohjanmaan ammattiopistosta. He ovat suuntautuneet mielenterveys- ja päihdetyöhön. Ajatus oli, että nimenomaan sillä alalla töitä on, koska mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat lisääntyneet.
– Olen menossa terveyskeskukseen kesätöihin. Omalta alalta ei ole työtä löytynyt. Mitään vakituista paikkaa ei ole tiedossa, sekin vähän stressaa, Jonna Hakala sanoo.
Jonna Seppälällä ei ole tiedossa vielä mitään.
– Olen harjoittelupaikoista kysynyt kesätöitä, mutta niistä ei ole uskallettu luvata vielä mitään, kun tehdään näitä työvoimaleikkauksia, hän sanoo.
Tämä on tilanne pian läpi koko maan, uskoo Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin puheenjohtaja Päivi Inberg.
Taustalla ovat muun muassa hyvinvointialueiden isot säästötarpeet ja muutosneuvottelut.
Esimerkiksi HUS ilmoitti marraskuun lopussa irtisanovansa 280 työntekijää. Sen jälkeen moni muukin hyvinvointialue on aloittanut henkilöstövähennyksiin johtavat neuvottelut.
”Hyvin poikkeukselliset ajat”
Tilanne on ajautunut siihen, että moni lähihoitaja valmistuu tänä keväänä suoraan työttömäksi.
– Näin voi sanoa. Vielä meidän työttömyyskassassa eivät näy työttömät lähihoitajat, mutta varmasti he näkyvät pitkin kevättä, toteaa Päivi Inberg SuPerista.
Inbergiltä saavat kritiikkiä paitsi hallituksen toimet myös hyvinvointialueet: jo ennen hyvinvointialueiden aloittamista olisi pitänyt nähdä merkit tulevasta, ennakoida ja miettiä palvelurakenteita.
Nyt sotealueet ovat tilanteessa, jossa säästöt pitää saada aikaan nopeasti, ja se tehdään ihmisiä vähentämällä.
Lähihoitajien työllisyyttä on heikentänyt Inbergin mukaan myös se, että hallitus alensi hoitajamitoituksen 0,6:een vanhusten ympärivuorokautisessa hoidossa. Muutos astui voimaan vuoden alusta.
– Kyllähän tässä on hyvin poikkeukselliset ajat sote- ja varhaiskasvatusalalla.
Inberg on huolissaan siitä, että jos valmistuvat eivät pääse alan töihin, osaaminen rapautuu ja he katoavat muille aloille.
– Uhkana on, että potentiaalista työvoimaa on työttömyyskortistossa, tai he tekevät muuta työtä, eivätkä palaa enää sote-alalle.
Lähihoitajaopiskelijoilla keikkaluonteinen työ on vähentynyt, samoin oppisopimuspaikat. Myöskään kesätyöpaikkoja ei ole uskallettu laittaa täydellä voimalla hakuun monellakaan hyvinvointialueella.
Lisää: Näillä aloilla työttömyys kasvoi eniten – kärjessä alat, joilla on kärsitty työvoimapulasta
Hv-alueet: työllistyminen on juuri nyt vaikeaa
Hyvinvointialueilla on suuria alijäämiä, jotka pitäisi kattaa vuoden 2026 loppuun mennessä. Iso osa alueista on ilmoittanut, ettei pysty säästämään vaadittua summaa näin nopeasti.
Moni onkin ilmoittanut henkilöstövähennyksistä. Esimerkiksi Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue Soite aloittaa tällä viikolla muutosneuvottelut enintään 200 henkilötyövuoden vähentämiseksi.
Neuvottelut heijastuvat rekrytointeihin todennäköisesti vielä syksylläkin, sanoo Soiten rekrytointivastaava Pasi Hautala. Hänen mukaansa työllistyminen on juuri nyt vaikeaa, koska hakijoita on enemmän kuin avoimia tehtäviä.
– Muutos työvoimapulasta kilpailuun työpaikoista tapahtui todella nopeasti, Hautala vastaa sähköpostilla.
Myös Etelä-Pohjanmaalla hyvinvointialue aloitti viime vuoden lopulla yt-neuvottelut 120 henkilötyövuoden vähentämiseksi. Nyt työtä tarjotaan ensimmäiseksi yt-menettelyjen piirissä olleille, kertoo Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen henkilöstöjohtaja Terhi Haapala.
Molemmilla hyvinvointialueilla kesän sijaistarve on vielä auki. Muutosneuvotteluissa mukana oleva henkilöstö huomioidaan myös kesän sijaisrekrytoinneissa.
Muutos näkyy jo oppilaitoksissa
Vaasassa ammatillista koulutusta tarjoavan Vamian koulutuspäällikkö Toni Borén kertoo, että lähihoitajien työllisyystilanteen heikkeneminen on heillekin uutta.
– Sotealaa on ollut aikaisemmin helppo markkinoida opiskelijoille sillä, että työpaikka on varma, hän sanoo.
Vamiassa tilanne näkyy siinä, että työnantajat eivät enää ota entiseen tapaan oppisopimuskoulutettavia. Lisäksi monimuotokoulutuksessa olevat kertovat, että he tekevät töitä opintojen ohessa muualla kuin sotealalla.
– Tietenkin on huoli siitä, että tilanne alkaa näkyä opiskelijamäärissä. Se on sitten hankala yhtälö, jos työllisyystilanne paranee, eikä me saada koulutettua riittävää määrää ammattilaisia, Borén sanoo.
Keski-Pohjanmaan ammattiopistossa, Kpedussa tilanne on toistaiseksi parempi. Erityisesti maahanmuuttajia hakeutuu alalle, ja esimerkiksi oppisopimuksia tehdään alalla opiskeleville edelleen, kertoo hyvinvointialan toimialajohtaja Sari Haglund.
”Kaipaan jo työntekoa”
Lähihoitajaopiskelijat Jonna Seppälä ja Jonna Hakala pitävät nurinkurisena tilannetta, jossa tarvetta sotealan työntekijöille on, mutta heitä irtisanotaan. Siksi molemmat myös luottavat tulevaan.
– Tällä alalla kuitenkin oikeasti tarvitaan aina työntekijöitä ja tulevaisuudessa vielä entistä enemmän. Nyt on vain huonompi vaihe, Hakala sanoo.
Molemmat pitävät vaihtoehtona jatko-opintoja. Hakala on suorittanut jo väyläopintoja sairaanhoitajaksi. Monimuotokoulutus mahdollistaisi työnteon.
– Tuntuisi hurjalta olla vielä kolme vuotta vain koulun penkillä. Kaipaan jo työntekoa, hän sanoo.
