Lättähattu-kyyti Vaasasta Tuuriin houkutteli matkalle mukaan lähes 200 henkilöä. Matkan järjesti Haapamäen museoveturiyhdistys.
Osa matkustajista lähti verestämään muistoja, osalle kokemus oli ensimmäinen laatuaan.
Vaasalainen Seppo Korvala oli varautunut varavaatteilla.
– Ajattelin, että täällä on puupenkit ja tämä on kylmä, mutta täällähän on ihan lämpöistä ja melkein yhtä hyvät penkit kuin näissä uusimmissa, jos ei paremmat, nauraa Korvala.
Vieressä istuva Taina Västi on samaa mieltä. Tunnelma oli lämmin ja hyvinkin nostalginen.
Molemmat ovat ensimmäistä kertaa Lättähatun kyydissä, mutta näköhavaintoja kulkupelistä on aiemmilta vuosikymmeniltä.
– Joskus 70–80-luvulla asemalla näin, muistelee Västi.
Kiskobussit kelpaisivat rautatieaktiiville
Haapamäen museoveturiyhdistyksen aktiivi Miko Rautiainen näkisi mielellään lättähattuja vastaavan joukkoliikenteen mahdollisena nykyaikanakin.
Hänen mielestään pienellä käytöllä olevia rataosuuksia voisi elvyttää kevyemmällä kiskoliikenteellä.
Suomen Lähijunat Oy toi julkisuuteen vuonna 2023 suunnitelmansa paikallisen lähijunaliikenteen hoitamiseksi. Rautiainenkin on suunnitelmista kuullut.
– Olisihan se hyvä, jos saataisiin lähiliikennettä rautateille. Juna on ekologinen tapa kuljettaa suuria massoja ihmisiä kerralla. Jos saadaan se järkeväksi osaksi joukkoliikennejärjestelmää, niin ehdottomasti kannatettava idea.
Lättähatulla Seinäjoelle teatteriin menossa ollut Pasi Lähde miettii myös, että kevyemmällä kalustolla voisi olla nykyäänkin lähiliikenteessä paikkansa.
– Vaasassa voisi kokeilla sitä, että olisi keskustasta Vaskiluotoon junayhteys, tämmöinen pieni kevyt raideliikenne. Sitä voisi sitten laajentaa ABB:lle ja mahdollisesti lentokentälle asti, pohtii Lähde.
Lapsuusmuistoja mieleen
Miia Jääskä ja Jyri Hiipakka halusivat päästä kokemaan entisajan tunnelmaa. He matkustivat Vaasasta Tuuriin ja takaisin.
Hiipakka on aina ollut kiinnostunut liikennevälineistä ja moottoreista. Pikkupoikana hän ihasteli Lättähattuja, kun ne kulkivat kodin lähellä.
Nyt hän pääsi vihdoin itsekin kyytiin.
– Tämä on aikamatka takaisin lapsuuteen. Vaikka en ole kyydissä ikinä ollut, muistuu vanhat punaiset dieselveturit mieleen. Täällä on samanmoinen tunnelma, innostuu Hiipakka.
