MielipideTyöelämä

Katri Saarikiven kolumni: Terveydelle hyvä työelämä ei muistuta lomaa

Onko sinulla kiire ja liikaa hommia? Hienoa! Jos koet silti hallinnan tunnetta ja opit uutta, teet työtä tavalla, joka on aivoterveydelle hyväksi, Saarikivi toteaa.

aivotutkija Katri Saarikivi, Helsinki, 10.10.2018
Katri Saarikiviaivotutkija

Mielenterveyden häiriöt ovat johtava syy työikäisten aikuisten pitkiin sairauspoissaoloihin ja kärkipaikoilla tuki- ja liikuntaelinsairauksien kanssa myös työkyvyttömyyseläkkeissä. Usein taustalla on työuupumus, mutta siitä ei voi Suomessa saada virallista diagnoosia, mikä paisuttanee ahdistus- ja masennustilastoja.

Työelämän lisäksi uupumus on hiipinyt nyt myös lasten maailmaan. Kouluterveyskyselyssä koulu-uupumus on lisääntynyt yläasteikäisillä vuosi vuodelta.

Mikä meitä nykyään uuvuttaa? Emmekö elä aiempiin sukupolviin verrattuna uskomattoman yltäkylläisyyden ja helppouden aikaa?

Myös haasteiden puute voi uuvuttaa.

Helsingin Sanomien haastattelussa kuvataan yhtä nykytyöelämän ääripäätä, sosiaalisen median alusta Twitteriä, nykyinen X, ennen kuin siellä alkoi kulukuri: ”Nelikerroksissa toimistossa työntekijöillä oli käytettävissä gourmet-kokit, joiden ruokia sai syödä maksutta. Taitavat baristat loihtivat työntekijöille juhlallisia kahvikupillisia… Twitter oli lintukoto. Päivät olivat helppoja, eikä se työ haastanut juuri lainkaan.”

Kuulosti melkein lomakohteelta työpaikan sijaan.

Mutta toisaalta on myös niin, että haasteettomuus voi uuvuttaa. Ihmisaivot hyötyvät siitä, että niitä käytetään – niin kuin ihmiskroppa muutenkin.

Suomalaistutkimus paljasti taannoin, että uransa aikana ajattelua stimuloivaa työtä tehneiden dementiariski vanhuudessa oli pienempi kuin sellaisten, joiden aivoja ei tähän tapaan haastettu työssä.

Kognitiivisesti stimuloiva työ oli sellaista, jossa yhdistyi työn vaativuus korkeaan hallintaan. Työn laatua mitattiin tutkimuksessa kyselyllä. Vaativuutta kuvattiin tällaisilla määritelmillä:

  1. Hyvin nopeatempoinen työskentely
  2. Intensiivinen työskentely
  3. Liikaa työtä
  4. Liian vähän aikaa
  5. Ristiriitaisia vaatimuksia

Ja hallintaa kuvailtiin puolestaan näin:

  1. Saa oppia uutta
  2. Edellyttää korkeaa osaamistasoa
  3. Edellyttää luovuutta / aloitteellisuutta
  4. Ei toistavaa työtä
  5. Voi vaikuttaa siihen, mitä työtä tehdään

Aivoille hyvä työ oli siis sellaista, joka yhtäältä vaati pinnistelyä, mutta toisaalta antoi mahdollisuuksia oppia ja oivaltaa uutta, sekä kokea hallinnan tunnetta työssä.

Ongelma nykyisessä työelämässä on, että hallinnan tunne puuttuu.

Ja myös muualla kuin töissä pinnistelystä on terveysetua. Mieltä virkistävät vapaa-ajan puuhat ovat yhteydessä pienentyneeseen dementiariskiin. Eräässä tutkimuksessa osoitettiin, että myös fyysinen vaativuus työssä vähentää dementiariskiä.

Liikunnassa pinnistelyn hyöty onkin selvä. Jos ei haasta itseään riittävästi lenkkipolulla tai kuntosalilla, on turha haikailla kunnon kohenevan tai lihasten kasvavan. Sama pätee aivoihin. Ajoittainen liiallinen kuormitus ja stressi ei ole pahasta, jos sen kaverina on hallinnan tunne ja mahdollisuus oppia.

Mutta tämän päivän ongelma työelämässä on juuri tuo hallinnan tunne. Muutostahti on kiivas ja epävarmuutta riittää. Digitaalisuus heikentää kykyä hahmottaa työn konkreettisia tuloksia. Työn vaativuus on kasvanut, kun samaan aikaan hallinnan tunne heikentynyt. Tämä voi näkyä mielenterveystilastoissa.

Toinen ongelma voi olla se, että pinnistelyä ei koeta ylipäätään hyväksi. Stressin haittavaikutukset on ymmärretty tavallaan jo liiankin hyvin: nykyään ollaan huolissaan ihan kaikesta stressistä. Ahdistumme aivojen kuormituksesta, vaikka myös se kuuluu normaaliin elämään.

Terveydelle hyvä työelämä ei muistuta lomaa. Mutta kun vaatimukset kasvavat ja maailma ympärillä on myllerryksessä, täytyy kuitenkin huolehtia siitä, että työssä säilyy, ja mieluusti lisääntyy, mahdollisuus oppimiseen, autonomiaan ja kontrollin kokemukseen.

Nykyään ahdistutaan ihan kaikesta stressistä, vaikka stressi kuuluu myös normaaliin elämään.

Eräs valaistunut toimitusjohtaja kuvasi minulle aikoinaan tärkeintä tehtäväänsä. Se oli pitää huolta siitä, että työntekijöillä olisi mahdollisimman paljon ihan tavallisia työpäiviä. Heitä piti suojata muun muassa turhilta organisaatiomuutoksilta, sillä työ itsessään on riittävän muuttuvaista.

Kukin voi myös itse miettiä, miten lisää hallintaa ja oppimista omassa työssään – ja etenkin sitä, miten suhtautuu pinnistelyyn.

Vaikka töissä olisikin tiukkaa ja paine oppia koko ajan uutta, tilanne ei ole välttämättä aivoterveyden kannalta yhtään hullumpi juttu.

Katri Saarikivi

Kirjoittaja on tutkija, yrittäjä ja tiedeviestijä, joka toivoo Suomeen sellaista työelämää, joka ei haaskaa ihmisaivoja.