Loppiaisen jälkeen Jämsää järkytti tieto, että kaksi alle 15-vuotiasta nuorta oli suunnitellut puukkoiskua omaan kouluunsa. Tarkoitus oli surmata yksi koulun työntekijä ja kaksi oppilasta.
Poliisi epäilee, että uhkauksella oli vihamotiivi ja epäillyt ihannoivat väkivaltaa. Esitutkinta on yhä kesken.
Ääriajattelun syistä ja seurauksista keskusteltiin vanhempainillassa torstaina.
Tilaisuuteen Vitikkalan koululle saapui vain kourallinen vanhempia – ainakin jos ajatellaan sitä määrää, joka olisi voinut olla paikalla. Jämsän oppilaitoksissa opiskelee melkein kaksi tuhatta nuorta.
Paikalla olivat myös viidesluokkalainen Enni Rasmus ja hänen äitinsä Sini Rasmus.
– Ei Jämsä mikään lintukoto enää ole. Se tulee vähän liian liki. Tuntuu, että kaikki raaistuu ympärillä, Sini Rasmus pohtii.
Enni Rasmus kertoo, ettei hän ole omassa koulussaan huomannut ääriajattelua tai siihen liittyvää toimintaa. Kaupungilla liikkuu kuitenkin porukoita, jotka ”sanelevat ja huutelevat”, hän kuvailee.
– Isoin pelon aihe minulle on, että jos sellaiseen joutuu mukaan, mitä silloin tapahtuu. Mutta kun asiasta kuulee, sitä oppii varomaan.
Vanhempien pitäisi tunnistaa jo heikot signaalit
Vanhempainillassa puhunut rikoskomisario Markus Antila on johtanut aiemmin Jämsän koulu-uhkauksen tutkintaa.
Hän kertoi yleisölle, että kun poliisi tutkii viharikosta, teon motiivi liittyy silloin esimerkiksi uhrin etniseen alkuperään, uskontoon, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen.
Antila nosti esiin heikot signaalit, joihin vanhempien pitäisi hoksata kiinnittää huomiota. Tällainen signaali on esimerkiksi nuoren tunne ulkopuolisuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta.
Nuorten puheissa voi Antilan mukaan kuulua vahva vastakkainasettelu, koska nuoret kokevat olevansa vähemmistöä. Se voi synnyttää halun hakea tukea ääriajatteluun taipuvaisista verkostoista.
– Se puhe saattaa olla hyvinkin voimakasta. Halutaan seurata karismaattisia ihmisiä ja otetaan mallia vaikkapa maailman johtajista, jotka käyttävät nyt samanlaista puheenpartta, Antila sanoo.
Välillä vanhemmat mokaavat
Jämsänjoen yhtenäiskoulun vanhempainyhdistyksessä vaikuttava viiden lapsen isä Veijo Toimela kokee olevansa jutteleva isä, mutta aina välillä kasvatus menee pieleen.
– Joskus vasta huomaa, kun tilanne on jo niin sanotusti vähän päällä. Se vaatii pirun herkkää tuntemusta ja paljon keskustelua ja yhdessäoloa, hän sanoo.
Yhdistyksen sihteeri ja neljän lapsen äiti Vilma Haikonen sanoo, että on välillä vaikea tietää, milloin nuori tarvitsee yksinoloa ja milloin hän eristäytyy.
Haikonen taistelee syrjintää ja ääriajattelua vastaan sillä, että pyrkii olemaan itse hyvänä esimerkkinä lapsilleen.
– Lapsethan oppivat katsomalla, että miten vanhempi tekee. Kun itse kohtaa ja kohtelee muita ihmisiä hyvin ja keskustelee järkevästi, niin esimerkki tulee siitä, Haikonen sanoo.
Vanhempien laimea osanotto ei häntä yllättänyt, sillä vanhempainiltoihin on nykyään vaikea saada osanottajia.
Haikonen näkee asian kuitenkin toisin päin.
– Ainakin me tänne tulleet olemme rasismia vastaan ja yhdenvertaisuuden puolella. Olemme asiasta kiinnostuneita ja sen äärellä.
