“Lapsella pitää olla sellainen olo, että hän on turvassa” – toimittaja Riikka Suominen pohtii, miten valmistaa lastaan elämään ilmastonmuutoksen maailmassa
Teininä Riikka Suominen sammutteli kodin valoja ja komensi perheen säästämään energiaa. Nyt aikuisena Riikka miettii, millaisia ilmastotaitoja hänen lapsensa tarvitsee ja miten mahduttaa omaan hiilibudjettiin rakas lemmikkikoira.
Riikka Suominen kasvoi ydinvoimamyönteisessä perheessä, kokoomusvaikuttaja-isä Ilkka Suominen oli jo Riikan lapsuudessa vankka ydinvoiman kannattaja. Eurajoen kesäpaikan lähellä oli ydinvoimala ja se saattoi osaltaan siivittää kahdeksanvuotiaan Riikan uran ensimmäiseen lehtijuttuun. Alas ydinvoima, kuului viesti Kevätpörriäinen-lehdessä.
– Ei siitä kotona mitään riitaa tullut, vanhemmat vähän ihmettelivät, että kukakohan tämä Riikka mahtaa olla. Isä taisi todeta, että on hyvä kun lapsella on mielipiteitä.
Nyt 44-vuotias Riikka on ympäristöjournalisti, ahkera kolumnisti ja vapaan parisuhteen puolestapuhuja.Tänä päivänä hän kirjoittaisi Kevätpörriäiseen vapaudesta.
– Suomessa elävä keskiluokkainen ihminen on maailmanhistorian vapaimman promillen joukossa, mutta miksi meistä ei tunnu siltä? Meillä ei ole sortovaltaa, meillä on vaurautta, lapsista ja sairaista pidetään huolta. Sitä kysyisin, että miksi me emme koe suurempaa vapautta?
Valot pois ja maailma pelastuu
Riikka sanoo olleensa ihan tavallinen teini, joka oli kiinnostunut lähinnä meikeistä ja pojista. Isä toi luettavaksi Maailman tila -kirjoja, ja silloin Riikka oivalsi, että jotakin oli tehtävä maailman pelastamiseksi.
– Sammuttelin valoja ja väänsin patterit pienemmälle. Meillä oli 90-luvun tyyliin vesisänky ja siitäkin väänsin lämmöt pois. Syötin vanhemmilleni puoliraakoja kakkuja ja uunin jälkilämmössä paistunutta epäonnistunutta pizzaa.
Riikka sanoo, että periaatteessa hän oli oikeilla jäljillä: energiaa pitää säästää. Mutta tänä päivänä hän arvelee, että on tehokkaampiakin keinoja luonnonvarojen säästämiseen kuin perheen pitäminen pimeässä ja kylmässä.
– Kaikenlaisen kulutuksen vähentäminen on tärkein asia tänäkin päivänä.
Riikan poika on nyt 10-vuotias. Riikka on pohtinut sitä, miten puhua lapselle ilmastonmuutoksen tuomista asioista ja epävarmasta tulevaisuudesta?
– Lapsella pitää olla sellainen olo, että hän on turvassa. Että ilmastonmuutos ei tule huomenna ja huuhdo häntä mereen. Mutta näkeehän hän ne lööpit, että Espanja uhkaa kuivua ja Suomessakin joka kolmas lintulaji on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Sanon lapselleni, että kaikki tuntemani fiksut ihmiset käyttävät ihan valtavasti energiaa näiden ongelmien ratkaisuun. Toivon, että se suojaa häntä.
Voisiko avoin suhde rakentaa rauhaa?
Pari vuotta sitten Riikka Suominen julkaisi kirjan Suhteellisen vapaata. Romaanissa pariskunta päätyy kokeilemaan avointa suhdetta, koska “parisängyn toiselle puolelle jaksaa könytä vain kerran kvartaalissa”. Onko romaanissa kyse omasta elämästä?
– Minulle oli kirjan ilmestyessä tärkeätä kertoa, että elän itsekin avoimessa suhteessa. Silloin niistä ei paljoa puhuttu, mutta en ole todellakaan ainoa, joka ei elä perinteisessä avioliitossa. Ei siinä ole mitään hävettävää, josta pitäisi vaieta.
Avoin suhde ei ole pettämistä, Riikka sanoo.
– Kun ihminen pettää, hän valehtelee rakastamalleen ihmiselle menoistaan ja tekemisistään. Se on sitten filosofinen kysymys, että saako ihminen haluta kaikkea, sekä turvallista suhdetta että kaikkea jännittävää sen lisäksi.
Väestöliiton Finsex-tutkimusta avaavan artikkelin mukaan 5-10 prosenttia suomalaisista toivoo monisuhdetta eli puhutaan sadoista tuhansista ihmisistä. Mutta olisiko maailma parempi paikka, jos parisuhteet olisivat avoimempia?
– Rakkauden määrä ei ole mitenkään rajallinen. Jos me luovutaan rakkauden säännöistä ja kahleista, niin me voidaan huomata, että sitä rakkautta onkin enemmän. Mitä enemmän maailmassa on rakkautta, sitä enemmän meillä on rauhaa. Ei se mikään naiivi ajatus ole.
Kun muisti katosi
Riikka sanoo olleensa aina kova innostumaan ja tekemään. Hän pyöritti yritystä ja omaa lehteä, kun lapsi oli pieni, ja ennen pitkää odotti unelmatyö Vihreä Lanka -lehden päätoimittajana. Ja sitten tulivat potkut.
– Kun Vihreät sitten päätti lopettaa lehden, se oli minulle hirveä shokki. Kuinka tärkeä onkaan totuuteen pyrkivä tiedonvälitys, onhan se nähty vaikkapa Trumpin valinnassa tai nyt Ukrainan sodan myötä. Otin potkut ja lehden lopettamisen tosi raskaasti.
Riikka puhuu omasta huojuvasta korttitalostaan ja sanoo, että keho oli lähettänyt uupumisen signaaleja jo pitkään. Unettomuus ja selkäkivut vain muuttuivat normaaliksi osaksi arkea. Kunnes meni muisti.
– Yhtäkkiä en muistanut, miten mökiltä ajetaan kotiin. Päässä löi tyhjää pankkikortin koodin kohdalla. Elin paahtoleivällä, koska ruisleivän pureskelu tuntui liian työläältä. Eniten huolestutti se, että jos muisti ja sen myötä työkyky menee pysyvästi.
Samaan aikaan Riikan uupumisen kanssa alkoi koronapandemia. Vaikka virus lamautti lähes koko maailman, niin Riikalle eristäytyminen ja pakollinen kotona touhuilu tulivat hyvään saumaan.
– Olin onnekas, sain työterveyden kautta heti apua ja pääsin Kelan kustantamaan terapiaan. Mutta tätä reuhtovaa työtahtiani terapeutit eivät voineet muuttaa, ne askeleet oli löydettävä itse.
Riikka on pohtinut sitä, onko hänellä lupa uupua. Hän ei ole kokenut vaikkapa sellaista hoitajien eettistä stressiä, että ei pysty hoitamaan työtään niin hyvin kuin haluaisi.
– Syyllisyys on ehkä vähän liian vahva sana, mutta koen jonkinlaista velkaa siitä, että olen hyväosainen ihminen. Tunnen vahvasti, että on minun velvollisuuteni puuttua niihin ongelmiin, joita näen. Että jaksan toimia ympäristön ja tulevaisuuden puolesta.
Kohtuullistamisen taito
Kahdeksanvuotiaana ydinvoimasta varoitellut tyttö elää Riikassa edelleenkin. Viimeistään nyt Ukrainan sota on osoittanut, että edes ydinvoimalat eivät ole turvassa sotatoimilta. Ympäristönsuojelu ja turvallisuuspolitiikka ovat samassa veneessä.
– Ilmaston muuttuminen on turvallisuusuhka jo itsessään. Ja nyt tietenkin Ukrainan sodan myötä me näemme konkreettisesti sen, miten fossiilienergiaa käyttämällä me rahoitamme Venäjän sotakoneistoa. Pistetään ne hanat kiinni.
Kun 1970-luvun öljykriisin aikana sammutettiin katuvaloja ja kohtuullistettiin kulutusta, niin samaa kohtuullistamisen vaatimusta voisi Riikan mielestä nytkin toteuttaa.
– Se olisi myös solidaarisuuden ele ukrainalaisia kohtaan.
Perusasioiden äärellä
Riikka Suomisen Riitta-äiti sairastui syöpään vuonna 2014 ja Riikka muutti lapsuudenkotiinsa äitiään saattohoitamaan. Se oli raskasta, mutta merkityksellistä aikaa.
– Äiti oli surullinen ja sanoi, että hän olisi toivonut, että näkisi minut aikuisena pidempään. Jotakin sellaistahan siinä on, että vaikka on itse tukevasti aikuinen, niin yhtäkkiä sitä äidin puskuria ei elämässä enää ole.
Käytännön seuraus äidin poismenosta oli, että Riikka perheineen muutti pysyvästi isä-Ilkan luo asumaan. Järjestely on toiminut yllättävän hyvin.
– Koskaan ei olla isän kanssa vietetty niin paljon aikaa yhdessä kuin nyt. Hän ei varmaan ollut mikään huippu isä, kun oli niin paljon poissa, kun olin lapsi, mutta on hienoa, että nyt aikuisena on saanut ottaa sitä aikaa takaisin.
Vielä on puhuttava koirasta. Riikalla on suloinen musta Tepsu-koira, joka on aina hänen mukanaan. Vaan entä lemmikin hiilijalanjälki?
– Toki lemmikit syövät lihaa ja vievät ihmisten resursseja. Olisi mahtavaa, jos meille jokaiselle olisi jaettu hiilibudjetti ja sen saisi sitten käyttää tahtomallaan tavalla. Haluaako matkustaa, haluaako vaikka lisäneliöitä vai haluaako koiran. Tepsu mahtuu ehdottomasti minun hiilibudjettiini. Kukaan ei ole koskaan rakastanut minua niin paljon kuin Tepsu.
Flinkkilä & Kellomäki TV1 lauantaina 26.3. kello 17.10 ja sunnuntaina 27.3. kello 9.10 sekä Yle Areena. #flinkkiläkellomäki
